Etusivu | Elsa | Ansa | Perhe | Harrastukset | Kuulumisia | Fotot | Vieraskirja | Yhteystiedot

KUULUMISIA

22.11.2009
Koiramme -lehden (11/09) artikkeli ”Keskustelupalstat herättävät tunteita” sattuikin sopivasti herättämään ajatuksia itseänikin mietityttäneestä aiheesta. Internetin ihmeellinen maailma on omalla kohdallani avannut monennäköisiä kanavia tämän niin rakkaan koiraharrastuksen parissa. Paitsi että sieltä netistä löytyy nopeasti tietoa sitä tarvitsevalle vaikkapa koiran sairastuessa tai miettiessä eri koulutusmetodien teoriataustaa tai vain etsiessä lähialueen palveluntuottajia koiramaisilta aloilta, niin jumantsukka netissähän on ihan todellinen virtuaalimaailma päätähtenä Koira!

Koiramaisista ”live” harrastuksista ei toki voi tinkiä, mutta jostainhan se aika internetissä surffailuun täytyy löytyä, vuorokauteen kun ei ole lisätunteja toiveista huolimatta herunut. Tietyt nettisivustot kuuluvat allekirjoittaneen vakiovierailukohteisiin ja kiitos aktiivisten bloggaajien ja kotisivujen perustajien se joukko kasvaa jatkuvasti. Lähialueiden koiraseurojen ja -yhdistysten kotisivujen päivitysten yms. lisäksi seuraan aktiivisesti (tarkoittaa lähes päivittäin) 10-15 kappaletta koirablogeja, suurin osa tietysti espanjanvesikoira sellaisia, mutta mahtuu mukaan muutama ”vääränrotuinenkin”. Suuriosa näistä on tuttuja toki ihan todellisestakin maailmasta, mikä tietysti lisää kuulumisten seuraamisen mielekkyyttä. Näiden lisäksi puhtaasta mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta vierailen säännöllisesti (lue viikoittain) vähintäänkin toisen mokoman sivuilla. Osa blogeista/kotisivuista on kirjoitettu niin hersyvällä huumorilla ja nokkelin sanankääntein, että niitä on ilo seurata, vaikkei koiruuksia tai näiden hihnan toisia päitä olisi koskaan oikeasti tavannutkaan. Ja kun yksi bloggaaja kokoaa sivuilleen linkkilistaa muista samanlaisista, on melkein pakko käydä kurkkimassa ketkä kaikki nyt sivustoja ovatkaan tehneet. Samalla sitä usein koukuttuu taas uusiin ja uusiin virtuaalisiin koirankoppeihin; APUA, kierre on valmis! Espanjanvesikoirissa kun piirit ovat vielä suhteellisen pienet, niin suurimman osan koirien kotisivujen päätähdistä osaa yhdistää johonkin, vähintään jonkun koiran sukutaulussa olevan koiruuden serkun kummin kaiman on joskus nähnyt -tai ainakin vieraillut blogissaan!

Kotisivujen ja blogien lisäksi helposti addiktoiva nettimuoto on foorumit. Foorumikeskusteluissa kuumat aiheet nostattavat aika ajoin sellaisia tunteita pintaan, joita ei osata tai edes haluta peittää. Kirjoitettu teksti kun antaa kuitenkin lukijalle aika paljaan vaikutelman tekijänsä mielenmaailmasta, koska eleitä, ilmeitä, äänenpainoja yms. ei kirjoitetun tekstin tulkinnassa voi käyttää apuna. Siitähän tuo Koiramme-lehden artikkelikin on varmasti saanut alkunsa. Allekirjoittanut kuuluu siihen kategoriaan foorumien käyttäjiä, jotka tilanteen ylittäessä kiehumispisteen hakee popcornit esiin ja seuraa jännitysnäytelmää (tai farssia) ruudun toiselta puolelta. Paljon telkkarisarjojen juonenkäänteitä mielenkiintoisempaa ”ajatusten vaihtoa” on saanut lukea tietyillä foorumeilla.

Oman mielenkiintoisen alalajinsa luovat foorumit, joille päästäkseen kirjautumaan on kuuluttava tiettyyn yhteisöön, eli läpäistävä seula. Yhtenä esimerkkinä esim. koirakasvattajien kasvattiensa omistajille ja yhteistyötahoillensa luomat foorumit. Lähinnä ”Hyvä Meidän Joukkue!” -henkisiltä kasvattajafoorumeilla on luonnollisesti yhteishenkeä nostattava vaikutus (enemmän tai vähemmän keinotekoinen sellainen) ja kasvattifoorumeilla on myös sosiaalisesti hyväksyttävämpää vihjata epäsuorasti tai suoraankin muiden (foorumin ulkopuolisten) tahojen valintojen/toiminnan heikkoudesta. Niinhän me ihmiset usein toimitaan; ME on suurempi vain jos on olemassa TE ja keskenäisiä eroja korostamalla ryhmät muodostuvat. Kokonaan toinen tarina onkin sitten missä hengessä erot halutaan esittää.

Henkilökohtaisella tasolla sain surkuhupaisan kokemuksen yhden kasvattifoorumin herkästä maailmasta viikko sitten. Vanhemman koirani kasvattajan foorumille olen ollut rekisteröityneenä jo pii-iitkän aikaa, liekö olemassaolostaan alkaen. Viikko sitten yrittäessäni kirjautua sisälle, totesin tunnuksieni mitätöidyn, eli minut oli niin sanotusti eliminoitu kyseiseltä foorumilta. Vanhemman koirani kasvattajan toimintatavoista minulla on aikaisemmin vain yksi omakohtainen kokemus, eli viime keväinen Elsa jalostusoikeuskoiran monimuotoisia käänteitä sisältänyt pennutusprojekti .

Toisin sanoen, en suuremmin yllättänyt, että tunnukseni mitätöidään aivan yhtäkkiä syitä siitä mitenkään minulle ilmoittamatta. Kyseessä on kuitenkin määrällisesti ylivoimaisesti Suomen suurin espanjanvesikoirakennel (yli 80kpl pentueita vuosien varrella), joten toki foorumillansakin lukuisia ihmisiä rekisteröityneenä on. Mitähän sellaista allekirjoittanut onkaan tehnyt, että tähän on päädytty? Reippaasti vain sähköpostiyhteys moderaattoriin, jolta pienen mutkan kautta sain vastauksen syistä ja ongelmaksi selvisi, että käyttäjätunnuksellani on kirjauduttu jatkuvasti palstalle maantieteellisesti hyvin erilaisista ip osoitteista saman päivän aikana (josta mieleeni pälkähti, että enpä ollut ymmärtänyt minulla olevan velvollisuus informoida foorumin ylläpitäjiä omista henkilökohtaisista reissustani ympäri Suomea, mitä esimerkiksi viime viikkojen lymfakoulutuskin on mukanaan tuonut) .

Tämän tiedon lisäksi opin, että palstalle kuulumattomat ihmiset ovat myös vihjanneet keiden tunnuksilla palstalla vierailevat. Koska millään kasvattajafoorumilla jolle rekisteröityneenä olen/olen ollut, ei mielestäni mitään ”teollisuusvakoiluun” kannustavia tietoja ole jaossa, niin pelkkä ajatuskin kasvatustyön vahingoittamisesta foorumilta saatujen ”tietojen” avulla kuulostaa minusta hupaisalta. Puhumattakaan siitä, mitä vihjailuihin tulee; enpä usko kenenkään itseään kunnioittavan urkkijan (=henkilö, jolle ei tunnuksia Zorrazo-foorumille anneta, mutta joka siellä haluaa silti vierailla) paljastavan kenen tunnuksilla hän palstalla seikkailee:) Olisi mahtavaa tavata ihan oikeassa elämässä tällainen henkilö, jota minkä tahansa koiramaisen foorumin ihmeellinen maailma niin paljon kiinnostaa, että näkee vaivan lahjoa/uhkailla/kiristää/yms. keinoilla hankkia toisen henkilön tunnukset käyttöönsä. Kuten modellekin jo vastasin, eipä minulta ainakaan kukaan ole koskaan tunnuksiani ”lainaksi” pyytänyt tai edes millään muullakaan tavoin osoittanut kiinnostusta nyt kyseessä olevaa foorumia/sen sisältöä kohtaan.

Nyt minulla on siis yksi internetosoite vähemmän listassa, ainakin kunnes asia on tutkittu ja nähdään mitä tuleman pitää;) Toki epäily surffailusta luvatta suljetulla foorumilla (jos sellaista tapahtuu) on harmillista, mutta tapoja yrittää ottaa asioista selvää on monia. Nyt valittu ele viestittää aika selkeästi minulle millaista arvostusta kasvattaja tuntee minua kohtaan. Omalaatuinen ”kiitos” niin Elsan, kuin myös Elsan pentujen kanssa tehdystä työstä. Perhe Hellstén ei kuitenkaan kadu Elsan olemassaoloa meidän joukossa, vaikka toista osapuolta harmittaisikin koiruuden joutuminen tällaiseen talouteen. Summarum: kannattaa siis valita tarkkaan kenelle koiransa myy (kuin myös sen keneltä koiransa ostaa). Pidemmittä puheitta, netin ihmeellinen bittimaailma kutsuu ja surffailu jatkukoon!

14.11.2009
Pieni päivitys meidän viime viikkoihin noin yleensä.

Ansa on asunut pari viikkoa arkipäivät Mouhijärvellä vanhempieni luona ja toisen näistä viikoista minäkin kyseisessä paikassa punkkasin. Viikonloput toki kotona vietetään ja ladataan akkuja tulevaan. Vielä yksi viikko edessä tätä reissaamista, huoh. Ansa on myös vierailut Manu-shelttipojan luona Porissa, käynyt Nokialla "ostarilla" ja kaupunkikävelyllä, aloittanut partion osallistumalla sudenpentujen kokoukseen pikkusiskoni kanssa (joka oli vartionjohtajana auttamassa partionjohtajia), lenkkeilyt Parkanossa Zian ja Lurun seurassa, käynyt Tampereella eläinlääkärissä ihan vaan hengailemassa odotustilassa, riepotellut äidin Elli-staffin korvat reikiä täyteen ja elänyt muutenkin piccuisen koiran elämää lähes normaalisti vaikka kuviot hieman ympärillä ovatkin muuttuneet. Uusi ERITTÄIN pelottava ja EPÄILYTTÄVÄ asia on myös löytynyt. Nimittäin PORTAAT, erityisesti sisätiloissa olevat, ihan sama ovatko umpinaiset vai mitä materiaalia, ne ovat KAMMOTTAVAT jos niitä on paljon! Esimerkiksi kerrostalojen rappukäytävissä olevat portaat yms. Ansa INHOAA näitä. Varsin kummallista, koska korkeanpaikan kammoa neidillä ei todistettavasti ole ja pienempi määrä (muutama) rappusia menee ongelmitta. Omituinen otus:) Lisäksi Ansa aloittaa virallisesti huomenna pentukoulun Porissa, minä jo "varaslähdön" aiheeseen otin istumalla teoriatunnilla (operanttia ehdollistumista, ah miten ihanaa!) kyseiseen kurssiin liittyen viikko sitten. Kotiläksynä oli ehdollistaa pentu naksuun tämän viikon aikana.

Elsan kuulumiset ovat sitten vähän kurjempaa kerrottavaa. Likka on ollut Topin kaverina kotona, paitsi tällä viikolla kun mies lähti myös koulutukseen huitsin nevadaan pariksi päiväksi. Tuolloin Elsa pääsi luottohoitalaan, eli mummolaan, mikä Elsasta ehkä paras paikka maanpäällä onkin. Tiistai-iltana sain soiton, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Elsa ei suostu syömään MITÄÄN ja juominenkin on jäänyt. Makaa vain fleguna sohvalla. Yhdessä tuumin tehtiin päätös, että haen Elsan Raumalta Mouhijärvelle meidän muiden luokse, koska täällä on useampia silmäpareja ja koiruus ei joudu jäämään yksin hetkeksikään jos tilaa tarvitsee tarkkailla. Ajelimme toisiamme vastaan eli Elsa vaihtoi autoa puolivälissä, Huittisten peränurkilla ja palasimme kumpikin taho lähtöpisteisiimme. Alkuyöstä Elsa olisikin lihapullaa ottanut ja kuumetta ei ollut, mutta vaisumpi neiti kyllä oli. Päätettiin seurailla tilannetta yön yli. Keskiviikkoaamuna neiti söi ruokansa suurella ruokahalulla ja siinä mukana useamman desin vettä johon nappulat tiputin (ei ollut juonut mitään muuten). Pirteämmältäkin vaikutti. Lähdin koulunpenkille Tampereelle ja muut jatkoivat Elsan tilan seuraamista Mouhijärvellä. Likka piristyi entisestään ja ruoka maistui. Juoksuthan sillä edelleen jatkuivat, mutta vähenemään päin nekin jo olivat. Perjantain koettaessa (kotiinpaluu päivä, jesh!) varmuuden vuoksi kuitenkin Elsa eläinlääkäriin täällä päässä Suomea eli Tampereelle kuskattiin, koska Raumalta ei löydy kunnollista eläinlääkäriä yksityispuolelta hädän sattuessa. Onneksi tämä ratkaisu tehtiin, koska diagnoosi oli kohtutulehdus! Tätä olin jo tiistaina heti puhelun jälkeen pelännytkin, mutta lämmön pysyessä aivan normaalina (kuten nytkin) en ollut osannut "tosissani" pelätä. Mitään juoksuihin tai edes niiden loppuvaiheeseen viittavaa solukkoa ei Elsan eritteessäkään ole, eli likka vuotaa juoksujen sijaan mätää kohdusta.... Eläinlääkärin mukaan on toki voinut alkaa juoksuina ja muuttunut sitten kohtutulehduksen eritteeksi, mutta enää ei missään nimessä ole juoksuja koiralla. Hullu vaihtoehto olisi, että ei ole juoksuja ollutkaan, vaan alusta asti olisi vuotanut kohtumätää: kamala ajatella, että sen verran en koiraani tuntisi... Ehkä kuitenkin juoksuina ovat alkaneet, koska on alkanut puskemaan eritettä ulospäin, jos se olisi jäänyt kohtuun, olisi tilanne huomattavasti vakavampi, toisin sanoen todennäköisesti vainaa koira. Nyt kuitenkin kohdusta koko ajan tullut eritettä ulos ja tälläkään hetkellä sitä ei niin suuria määriä kohdussa ole, että olisi välitön operaation tarve. Runsaat antibiootit päälle nyt ja heti yleiskunnon kohennuttua (n. 5vrk) kohtu operoidaan pois edelleen tilan hoitona. Munasarjojen toimintahäiriö voisi eläinlääkärin mukaan olla oireiden taustalla (Elsallahan oli kohtutulehdus myös heti pentujen syntymän jälkeen viime keväänä). Eli näillä mennään, monenlaisia tuntemuksia on käyty läpi ja niitä vieläkin pään sisällä pohdiskelen. Tämä eläinlääkärin vastaanotolla vierailu tapahtui siis eilen, jatkoa seuraa kunhan vähän eteenpäin mennään.

Niin ja likkojen strategiset mitat: Elsa 19.5kg ja Ansa 6.4kg, omaa painoani en julkaise;) Ansan (kohta 4kk) painosta voi vähentää huoletta noin 100g, punnitus tapahtui pannan, remmin ja pannan vilkkuvalon kera. Missimittasia karvakuonojako? =)

2.11.2009
Tästä se alkaa. Hiljaiselo meidän koiramaisissa jutuissa. Minä suoritan lymfaterapeuttiopintoja vajaat kolme viikkoa ja se touhu vie kyllä suurimmat mehut. Kodista käsin tämä ei onnistu, joten Elsa jäi Topin seuraksi sinne. Ansa reissaa osittain mukanani, majoittuen vanhempieni luona Mouhijärvellä. Äidin Elli-staffista sai leikkiin kyltymättömän kaverin. Onkohan sillä mitään tapoja enää näiden viikkojen jälkeen...?

30.10 - 2.11.2009
ELSAN JA ANSAN VIRALLINEN SYYSSAFARI

Vuosittaiseksi syksyn yhdeksi "tapahtumaksi" on meillä muodostunut Topin ideoima "Elsan syyssafari". Se on nerokkaasti koiramaiseen ulkoasuun muotoiltu keino/syy saada vaimo suostumaan viikonlopun kestävään sekoiluun:) Syyssafari on toteutettu kutsumalla kavereita kylään, organisoitu päivälle jonkinlainen reippailu vaihtelevissa maastoissa eväineen päivineen ja iltaan on kuulunut sitten saunomista, syömistä, virvokkeista nauttimista, hohtokeilausta yms. ja lopulta riehuntaa Rauman yöelämässä. Tänä vuonna tilaisuus kulki luonnollisesti "Elsan ja Ansan syyssafari" -nimellä perheenlisäyksen johdosta ja Topi oli kutsunut paikalle pari tuttavapariskuntaa oman urheilulajinsa parista. Kutsut mies oli luonnollisesti muotoillut teemaan sopivaksi, tässä pieni ote etukäteistietona antamastaan ohjelmasta:

"Mönkiäiset ovat suunnitelleet yhteisen safarin alkavaksi siinä puolenpäivän aikoihin. Safari itsessään tapahtuu Lapin erämaissa, jotka otusten kokemusten mukaan, saattavat paikkapaikoin olla kosteita. Joten varatkaa metsämaastoon soveltuvat jalkineet. Mikäli ei saappaita löydy niin no hätä! Otuksilla on meinaan takatassuissaan muutamia pulmanratkojia matkassa. Tarkoituksena on vaeltaa kaukaiselle kodalle, jossa nauttia nuotion ääressä pientä evästä. Osallistujien ei tarvitse tuoda mukanaan omia eväitä, elleivät välttämättä halua, sillä karvanaamat ovat varanneet matkaan hieman makkaraa yms.(toivottavasti eivät syö kaikkea itse) Matkaa kertynee n. 12km->, tunnelmasta riippuen. Tavoitteena olla takaisin majoituksessa klo 17 jäljissä, ennen pimeyden tuloa."

Tänä vuonna safari suuntasi meille tutulle Kakolammen kodalle, jonne Ansakin pikkujaloillaan kipitti riehuen ja remuten. Pentu ei osoittanut mitään väsymisen tai hyytymisen merkkejä noin 6km matkalla, ihan uskomaton sankari. Kodalla ihmisten grillaillessa paikallisen palvaamon tuotteita ja Elsan huidellessa hajujen perässä Ansa-kakara nukkui kerälle kääriytyneenä tulisijan kyljessä patjan palan päällä sikeää pennun unta. Kotimatkalla valmistauduin kantamaan mönkijää, mutta ehkä reilun kilometrin verran likkaa jaksoi syli kiinnostaa. Halukkaita kantajia kyllä olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa:) Sinne se häipyi painelemaan sammalikkoon muiden mukana, ihme duracell-pupu!

Tänäkin vuonna syyssafari sujui kivassa kelissä ja hienossa seurassa kera upeiden karvaisten koiruuksien. Oikein kiva viikonloppu, tuli ihan tarpeeseen tämän tyhmän pimeän vuodenajan keskelle. Sekä Elsasta että Ansasta sain myös olla ylpeä (todella positiivinen yllätys) ja taisi piccuinen pientä pentukuumetta osassa kyläilijöistä nostattaakin! On ne vaan reippaita ja rakkaita otuksia.

27.10.2009
Muutosta on tapahtunut. Tai pitäisikö sanoa että kasvua:) Ansa on selvästi viimeisenä viikkona saanut joitakin yhteyksiä kehittymään kahden herneensä välillä siellä korvien välissä:) Piccu-Blondi on oikein loistanut. En tiedä, johtuuko iän lisääntymisestä vai mistä, mutta Ansa nyt ja Ansa esim. kaksi viikkoa sitten ovat aivan eri pentuja. Tämän päivän Ansa yhdistää naksun maksuun. Ja tämän päivän Ansa on hoksannut, että yrittämällä se maksu voi tulla. Ja yrittäminen ei enää ole "hieman hitaalla käyvän" toimintaa, vaan siinä on sitä säpäkkyyttä ja intoa mitä Elsassa näen. Ansa HALUAA maksun. Tämä on tullut esille mm. kosketusalustan harjoittelun kanssa, jota vasta muutaman päivänä olen tehnyt, mutta jossa Ansa on jo edennyt itse asiaan. Lisäksi Ansa ymmärtää ovien aukeamisen ja tilan vaihtamisen yhteyden. Ja sen ansiosta on voitu alkaa opetella odottamista ja luvalla liikkumista. Mielestäni (vaikka toki puolueellinen tätä olen arvostelemaan), on yllättävän nopeasti hoksannut, että ovesta ei mennä ennen kuin sanat "saa mennä" kuuluvat ja että ne saa kuulumaan kun katsoo minua silmiin. Oppimista on nopeuttanut Elsa isosisko, jolle tämä on arkipäivää ja "taikasanojen" kuuluessa ryntää ulos -Ansa tulee vanavedessä ja näin sanoille on syntynyt merkitys. Mutta tämä on jo nyt siirtynyt Ansankin toiminnaksi, vaikka olisi yksin odottamasta esim. sisällepääsyä tuulikaapissa tassujen pyyhkimisen jälkeen. Mukava, Ansan aivan itsensä hoksaama (tai toisin sanoen Elsalta matkittu), vaikkakin toki minun tietentahtoen palkalla vahvistama, juttu on meidän lenkiltä/pissatukselta paluu rutiini. Meillä on pihalla pari noin 30cm korkuista puunrungon palasta, joiden päällä kesäisin kukkaruukkuja ja talvisin lumilyhtyjä yms. pidän. Tämmöisenä vuodenaikan ei niillä tietenkään mitään ole ja Elsa on ottanut tavakseen hypätä toiselle niistä istumaan ja saanut siitä tietysti söpönä palkan. Ansa on poiminut Elsalta tämän jutun ja kiipeää toiselle näistä puunrungon paloista (ovat aika liki toisiaan) ja siinä innosta täristen istuu ja odottaa että tuon namin ja saa kehuja:) On aika hauskaa, kun voi jo postilaatikoilta (n.20m ennen näitä "koiranpenkkejä") lähettää molemmat likat "Pölkky-pölkky-pölkky" sanoilla säntäämään pihaan ja siellä kaksi pölkyillä istuvaa pölkky-perroa istuvat tönöttävät kun itse pihaan perässä ehdin. Hauskaa tässä on se, että Ansa malttaa pysyä pölkyllä, ei yritä tulla vastaan minua hakemaan palkkaa vaikka kehun jo tullessani neitejä hienoiksi=)

25.10.2009
Pakko pistää taas itselleni ylös tämä, eihän sitä muuten muista. Meillä juostaan taas, eli Elsan juoksut alkoivat. Onhan siitä jo reilu 8kk kun viimeksi tämä tapahtui, olinkin jo odottanut milloin aika on. Kovasti harkinnassa on likan leikkauttaminen. Mikään kiire ei toki asialla ole, mutta tietäen, että maailmaan ei enää pikku-Elsoja tule, niin mitä suotta kärsiä hormonikierron aiheuttamista ongelmista? Toisaalta taas ei tekisi mieli tehdä tällaisia päätöksiä ja puuttua näin "luonnon" asioihin (mikä minä olen määräämään koirani steriloitavaksi kun minusta siltä tuntuu???), mutta no jaa. Sitten kun tilanne harrastusten (ja rahapussin) puolelta näyttää sopivalta, luulen että tähän kuitenkin päädytään.

Mitäpä muuta tähän päivään? Ansa kävi leikkimässä pentupaineissa Raumalla usean muun pennun kanssa ja osallistui sitten seuramme agilityjaoston talviharjoittelua koskevaan palaveriin (kun en vain voinut jättää märkää pentua autoon palelemaan). Elsan turkkia ihailin ja tilapäisessä mielenhäiriössä pistin ilmon vielä tämän vuoden puolella järjestettävään Tampereen ryhmänäyttelyyn. Sitten varmaan jo menee hermo takkuturkkiin ja karva saa lähteä. Ensi keväänä/kesän alussa voisi muutamissa näyttelyissä yrittää pyörähtää. Jos jaksaa. Viimeistä sertiä tekisi mieli metsästää, mutta mitä sekään sitten muuttaisi? Suuri tavoite on saada Elsalle titteleiden kirjainten pituus suuremmaksi kuin (virallisen)nimensä pituus on, hölmö tavoite mutta hauska kun ei laita vaatimuksia mitä titteleitä ne sitten pitäisi olla. FIN MVA:sta saisi monta kirjainta, mutta taitaa olla yksi toinen titteli joka todennäköisemmin ensi vuonna on mahdollista saavuttaa... Siinä on kaksi merkkiä, suunnitelmia siis jo on!:)

21.10.2009
Kotisivujen käyttökatkos on ohi. Kyselyjä on jo tullutkin ja syynä oli ongelmat emokoneella. Nyt taas sivut toimivat ja muutoksiakin on vähän tehty. Ansalla on oma infosivunsa ja fotoihin on yksi kansio piccuiselle tehty. Sivujen logon muutosta puuhaillaan parhaillaan, ehkä se vielä joku päivä saadaan näyttämään siltä miltä pitäisi.

18.10.2009
Ansa pääsi mukaan "pentupainikerhoon", eli joukkoon pieniä pentusia, jotka suuntasivat metsään riehumaan sydämensä kyllyydestä. Mukaan eksyi tänään yhteensä 12 pentua ja 3 aikuista koiraa, jotka olivat niitä "isosiskoja tai -veljiä" jotka mukaan oli pakotettu:) Ansa edusti ainoana rotuaan, vaikka laaja kirjo monenmoisia mönkijöitä ikävälillä noin 9vk -4kk paikalla olikin. Nähtiin parson, leonbergi, belgianpaimenkoira, basset, pomerian, yorkki, collie, koikkeri jne. jne. Erittäin positiivisesti olin yllättynyt Ansan käytöksestä: alun jännityksen ja pienen pelkoilun jälkeen (siis heti kun vapaaksi pääsi) alkoi armoton leikki ja riehunta. Kaikki kelpasivat kavereiksi, jopa ne isot (aikuiset) mustaterrierit viehättivät neitiä. Ja mikä ihaninta, Ansa tuli VÄLITTÖMÄSTI kutsusta luokse tuhatta ja sataa. Eikä tässä vielä kaikki, piccu-Ansa tuli KENEN tahansa kutsusta tarkistaman heruisiko nameja tai pusuja. Eli pentujaan huhuilevat immeiset saivat takuuvarmasti kokea Ansa vauhdin ja syliin/päin hyppäyksen=) Mikä veijari!

1.5h pentupainin jälkeen päivä jatkui riehunnan merkeissä (unien ja ruokailun jälkeen toki), kun pieni shelttipoika Manu tuli vielä kylään meille. Pennut painoivat ja riehuivat ja painoivat ja riehuivat. Niin paljon, että iltapäivällä päätimme lähteä taas metsään väsyttämään kakaroita, joista virta ei tuntunut loppuvan ei millään! Vallan mukava ja koiramainen sunnuntai siis. Illalla Ansalle uni maistuikin ja oli Elsan vuoro päästä pihatöistä Topin apurina vähän irroittelemaan. 10km juoksulenkki, tai siis Elsan ja Topin juoksulenkki minun pyöräillessä, vei loputkin mehut ja saatiin nauttia rauhallisesta loppuillasta sohvalla makoillen.

14.10.2009
Päivämäärä jonka muistiin haluan pistää, eli Ansan ensimmäinen verijälki. Likka on nyt paria päivää vaille 3kk vanha. Treenipäiväkirjaanhan tämä teksti kuuluisi, mutta meillä on muutenkin laiskanpuoleisesti sinne tekstiä lähiaikoina tullut, joten eipä pistetä nytkään. Tähän liittyy varmaan sellainen psykologinen fakta, että EIHÄN me treenata (ei voi mennä treenit myöskään pieleen kun niitä "ei" ole) vaan pelkästään pölhöilen kera karvakuonojeni:) Molemmille likoille eilen illalla kävin metsään jäljet tekemässä, Elsalle ehkä vajaan puolen kilometrin mittaisen ja Ansalle noin 10 metrin pitkän siivun. Elsalla alku- ja loppu"makauksen" lisäksi matkan varrella kolme makausta, Ansalla alku ja loppu. Kaikilla makauksilla muutamasta kappaleesta useaan kymmeneen Elsan kuivaruokanappulaa odotti, riippuen sijainnista ja kohderyhmästä. Jäljet vanhenivat runsaat 23 tuntia, kiitos työpäiväni keston ja sen kuuluisan muun elämän. Elsan jäljelle yritin, minkä luonnoltani pystyin, nuukailla veren kanssa, etten taas sortuisi liian suureen verimäärään = liian helppoon jälkeen. Muutaman desin sitä sain kulumaan. Ansalle verta meni rutkasti, koska veretin sienen alussa ja eihän se nyt noin lyhyellä pätkällä mihinkään vähene. Jälkien lähtö- ja maalikohdat merkkasin huomaamattomasti yhdellä paperinenäliinan suikaleella, koska en toki halua paljastaa ulkopuolisille mitä täällä puuhastelen. Eli enpähän pysty auttamaan koiraa jäljellä edes huomaamattani, kun itsellänikään ei ole palan hajua MISTÄ se jälki oikeasti kulkee!?!?

Molemmat likat tekivät (ehkä hieman puolueelliseen) omistajaansa vaikutuksen. Ansa sai aloittaa ja neiti piccuriiccinen jäljesti rauhallisesti, mutta varmasti maaliin asti ja söi Elsa-isosiskon nappulat suurella innolla sekä toki mukaan samanaikaisesti tiputtelemani nakin palaset. Toisen ruoka on NII-IIN paljon parempaa:) Suuri määrä verta nappuloiden alla ei pelottanut likkaa alkuunkaan, mitäpä sitä jännittämään. Tosin olihan Ansa jo yksi päivä veren hajun kanssa tekemisissä, kun varasti/löysi takapihalta vajan nurkalta Elsan vanhan verisienen, jota en sisälle sattuneesta syystä ollut halunnut tuoda.

Elsan tekemisiä enemmänkin jännitin, leiriviikonloppunakun likka pääsi loistamaan ja odotukseni olivat siksi ehkä liiankin korkealla. Mitä vielä. Alussa hieman häröili ensimmäisen 10m aikana, mutta sitten meni varman oloisesti haluaamaansa suuntaan, vaikka minun silmääni se näytti railakkaalta pomppimiselta metikössä. Joka ikisen makauksen likka kuitenkin löysi kuin ihmeen kaupalla ja merkkasi hyvin. Vesioja ei ollut temppu eikä mikään ylittää. Ja viimeiseltä makaukselta matka maaliin oli piece of cake vai miten se menikään!:) Loppukaneettina ei voi kuin todeta: wautsiwau, minulla on kaksi wallan taitavaa perropörröpöhkö-tyttöstä!!! =)

11.10.2009
Ansa osallistui ensimmäistä kertaa perhe Hellsténin Otajärven safariin!:) Kuulaan kauniin syyspäivän kunniaksi suuntasimme koko konkkaronkka Otajärvelle reippailemaan. Pyssyikin mukaan tuli, ihan vain sen varalta että jos jokin sorsa tai hanhi vastaan lentäisi. Ja saihan Ansa tuta ampumisen pamauksen ensi kertaa elämässään, kun rannassa ennen paattiin menoa kokeiltiin, ettei aivan lukkoon pienessä tilassa menisi jos tilaisuus ampua tulisi. Eipä likka suuremmin reagoinut ääneen, kun Topi kävi muutaman kymmenen metrin päästä meistä ilmaan ampumassa. Elsa sitä vastoin virittyi heti kierroksille ja olisi sännännyt etsimään mikä ja minne nyt tippui. Ainakin jollakulla meistä on selvästi kova luotto kullan sihtaustaitoihin;) Paatilla kauniissa kaislikkomaisemissa järvellä hissukseen eteenpäin liu'uimme ja voi tätä luonnon rauhaa ja kauneutta. Sitä jaksaa kyllä aina hämmästellä ja ihailla kun en tämmöisistä maisemista ole ennen Raumalle muuttoani saanut nauttia. Hyvään retkeen kuuluu tietysti eväät ja välipysähdyksen kuivalle maalle teimme tovin kuluttua ja etsimme kivan paikan nuotiota varten. Kivikylän kotipalvaamon, eli meidän kotipaikkakuntamme yrittäjän tuotteilla herkuteltiin nakin ja makkurin muodossa. Elsa painoi koko levähdystauon ajan tuhatta ja sataa kuono maassa lähimaastoja ja häntä vispasi taukoamatta. Se likka ei osaa rauhoittua, mutta ainakin näyttää nauttivan sydämensä kyllyydestä metsäläisyydestä! Ansa jaksoi jonkin aikaa Elsan touhuja matkia, mutta sitten kömpi piccuinen retkeilijä reppuni päälle ja jäi siihen funtsimaan maailman menoa. Molemmat koirat ovat retkieväitä nauttivan puuhastelijan unelmia: Elsalla on aina nälkä, mutta se tietää että tungettelevaksi EI saa ryhtyä vaikka makkaraa tai muita herkkuja ihmisillä kädessä olisi. Ansa taas on niin nirso ettei edes tajua kerjätä. Toki molemmille omat eväät oli mukana ja niitä kuivia pipanoita pitkin reissua eri "tehtävärastien" suorittamisen jälkeen palkaksi saivat. Sorsia ei tänään kotiin viemiseksi tullut, eikä iltalennolle asti ollut tarkoituskaan jäädä. Hämärän tultua palasimme me väsyneinä ja savun hajuisina takaisin kotiin. Heikkolaatuista kuvamateriaaliakin lähipäivinä FOTOT-sivuille luvassa tästä retkestä.

9.10.2009
Ansa tasan 12vk vanha ja painoi eläinlääkärin vaa'alla 4.2kg. Meidän Ansa-anorektikko on pelkkää koipea ja kuonoa. Viime päivinä neiti on onnekseni kuitenkin syönyt ihan kiitettävästi, vaikka mikään ahmatti tai suursyömäri ei parhainakaan hetkinään olekaan:) Mutta kuppi tulee tyhjäksi, vaikka aikaa se ottaa.

Elsa-isosisko lähti Topin kanssa sorsametsälle täksi illaksi ja minä en valmiiksi palelevana halunnut päästä mukaan. Saavat sitä laatuaikaa kahdestaan;) Ansan kanssa harjoiteltiin pihamaalla sorsan siiven etsintää vaahteranlehtien alta (juu, kuka tulisi haravoimaan...?) ja heitetyn siiven noutoa. Aika hassu ja etävä pikku-A: siipeä on supersiisti kantaa suussa ja juosta sen kanssa, vaikka aluksi vähän jännitti siihen koskeakin. Aarteenetsintä taasen oli selkeästi uusi juttu Ansalle ja rattaan melkein kuuli lyövän;) Meidän pikkublondi! Elsan ja Ansan yksi selkein ero (tässä vaiheessa) on taju tulevasta ja päättelykyky. Siinä missä Elsa yhdistää asioita toisiinsa kovin sukkelasti ja ketjuttaa omatoimisesti jutun jos toisenkin niin Ansan herneet vasta lähtevät liikkeelle. Esimerkiksi vielä Ansa ei ole hoksannut yhteyttä oven avaamisen ja tilan vaihtamisen (ulos/sisällepääsy) välillä tai sitä että jos kuulee ulko-oven avauksen niin sieltä seuraavaksi tulee joku sisälle. On aina yhtä hämmästyneen ja todella iloisesti yllättyneen näköinen kun huomaa esim. Topin tulevan kotiin yms. Toisaalta tämä on käytännön asioissa elämää helpottava juttu: likka ei ole ryntäämässä suinpäin ulos autosta/häkistä/ulko-ovesta/pesutilan ovesta yms. kun ne aukeavat, vaan odottaa paikoillaan ja ihmettelee. Tässä kohtaa Elsalle jo piti opettaa odota-käsky, jolla "patoaa" sitä ihanaa vapauden tunnetta jonka luvan saatuaan kokee sännätessään ties minne.

Toinen selkeä ero (ainakin toistaiseksi) Ansan ja Elsan välillä on suhtautumistapa ihmisiin. Siinä missä Elsa pikkupennusta asti oli kovin varauksellinen ja saattoi jopa murista kun pelotti niin kovin niin Ansa ei ole vielä ketään säikkynyt. Tänään ensimmäisellä hihnalenkillä Lappicityn keskustassa (vai Ansanpansa mukana, ettei tukea ja turvaa isosiskosta) tuli vastaan todella isokokoinen, parraskas ja muutenkin jopa minun mielestäni varsin epäluuloja herättävä mieshenkilö ja Ansa kävi muitta mutkitta moikkaamassa miehen joka pysähtyi ja sanoi pari sanaa pennusta. Lapsia (pikkupoikia pallon kimpussa) nähtiin taasen leikkipuistossa ja näitä likka meni tuhatta ja sataa moikkaamaan, hyppi syliin, pusutteli, riehui ja ilakoi (oli vapaana). "Voi kun se on söpö" oli ala-asteikäisten pojankloppien kommentit kun riehuttivat Ansaa entisestään. Ei voi kuin hymyillä:)

Elsa on omantiensä kulkija, äärettömän nopea hoksottiminen ja sukkela liikkeissään (sekä hyvässä että huonossa) ja Ansa on pikkumonsteri, joka rakastaa kaivautua kainaloon, pötkötellä vierekkäin, repiä rättiä ja hakea melkein mitä vaan. Elsa haluaa olla mieliksi, kaipaa aivojumppaa ja hyvin selkeät sävelet miten missäkin tilanteessa ollaan, mutta myös kunniottaa ja uskoo kiitettävästi asetettuja rajoja. Ansa taas ihmettelee maailmaa Aa-ram-San-saa-ANSA-lasien takaa;), kiipeää mennen tullen kompostiverkon yli pienestä koostaan huolimatta, ottaa oman tilansa vaikka tahtoo kovin olla lähellä ja omaa itsepäisyyttä kunnon kauhallisen.

Elsan ja Ansan yhteiselo on muuttunut minun näkökulmastani katsottuna huojentuneen hienoon suuntaan. Leikkivät ja remuavat yhdessä pihalla ja metsässä, harvemmin sisällä. Elsa on usein se, joka sanoo että sisällä ei saa riehua, kunnes neitiä itseään alkaa lapsettaa ja hakee Ansaa leikkimään. Elsa puhuu nyt myös koiraa ja jos ei halua pentua hyppimään naamalleen, sanoo mur ja vuh, mutta se riittää ja Ansa uskoo. Hirmuisen ihmeissäni olen siitä, kuinka helposti Elsa on "luopunut" huoneensa herruudesta. Vanha Elsa ei olisi päästänyt ketään toista koiraa huoneeseensa, jos omalla sohvallaan huoneen perällä makoili, saatika vesikupilleen yms. Ansapansa alias Apina saa vailla minkäänlaista reaktiota Elsassa käydä vesikupilla, jopa Elsan tyhjällä ruokakupilla, meidän treenirepulla joka sohvan päässä on ja mennä Elsan sohvan taakse. Eilen yllätin neiti-näpsäkkä pikku-A:n jopa komentamasta Elsaa (joka sohvallaan siis makoili), eli Ansa haukahteli ja yritti saada Elsaa heräämään ja leikkimään kanssaan aivan Elsan edessä lattialla. Ja Elsa vain kääntää kylkeä =) Ihanat otukset, karvakasakakarat, pöhköperrot, halinallet. Voi että olen iloinen näistä kahdesta koiruudesta!

6.10.2009
Tiheään tahtiin tulee nyt päivitystä, mutta minkäs teet, kun Ansa kokee ja näkee kaikenlaista ja tiedän teitä asiasta kiinnostuneita siellä ruudun toisella puolella jossain olevan:)

Tänään oli minulla siinä mielessä erilainen työpäivä, että iltapäivästä aina ilta kuuteen asti koulutuksessa Porissa piti istumani. Lonkka- ja polvinivelrikkopotilaan fysioterapiasuositusta koulutuskiertueelle kuuntelemaan lähes koko osastomme lähti. Koska näinkin pitkä päivä edessä, ja Topi taas jossain reissussa (olisiko testileirillä Lahdessa?), niin täytyihin sitä erikoisjärjestelyjä tehdä. Ensinnäkin varasin keskelle päivää 75min vapaata aikaa, jolloin me lähdettiin Ansan kanssa "pennun-väsytys-operaatioon" lähimaastoihin. Ansa joutui meillä oloaikansa ensimmäistä kertaa hihnaan, kun pyörätietä liikennöidyn kadun viertä kuljettiin metsää kohden. Ei suurempia ongelmia, meno vain oli rauhallista ja ihmettelevää ja perässäni neiti kulki. Ohi menevistä autoista eikä pyöräilijöistä likka ei välittänyt. Metsässä kiersimme pienehkön lenkin, johon kuului metsän laidalla olevan lammen ja sen takana olevan ala-asteen kiertäminen. Kuinka ollakaan, ala-asteella oli menossa suunnistusrata, eli pikkuihmisiä juoksenteli lammen ympärillä olevissa maastoissa ja Ansa pääsi monen alaluokkalaisen paijattavaksi. Ansa on siitä ihana, että aluksi pysähtyy ja selkeästi vähän jännittyy että mitäs tuolta tulee kun jotain tulee kohti. Kun sitten kohti tuleva tai paikallaan kauempana odottava puhuu tai muuten osoittaa olevansa ihminen, neiti säntää kohdti ja yrittää hyppiä syliin ja selvästi nauttii tilanteesta. Eli tänään Ansa ja muut lapset suunnistivat:)

Koulutukseen lähtiessäni pakkasin neiti Olen Vähän Pieni ja Ihanan mukaani autoon, mutta koska Satakunnan keskussairaalaan (koulutuspaikka) en toki voinut pentua viedä, niin pääsi likka kollegani luokse kylään. Tosin kollegani istui samassa koulutuksessa, joten viaton ja pahaa aavistamaton avokkinsa pennun kanssa neljäksi tunniksi jäi ihmettelemään. Loppuvaiheessa oli karannut kitaratunneille, mutta meitä koulutuksesta palaajia vastassa ei ollut hyrskyn-myrskyn kämppä tai kauhiasti kiljuva pentu joka on jätetty yksin, vaan patjallaan keittiössä lepäilevä uninen Ansa. Oooh.

5.10.2009
Ansa ensimmäistä päivää yksin töihin paluuni jälkeen. Järjestettiin niin, että toin molemmat perropöhköset anoppilaan, joka työmaatani lähempänä sijaitsee. Eri huoneisiin likat laitoin ja Ansan vielä jätin tekemääni aitaukseen, joka häkistä ja useista kompostiverkon paloista koostui. Säilyisi näin sohvat yms. huoneen kalusteet ilman pikkuhampaan jälkiä. Puolessa välissä työpäivääni karkaan katsomaan otuksia ja käyttämään pienemmän neidin pihalla. Mikä onkaan minua vastassa? Huoneen ovella Ansa tulee iloisesti tervehtimään minua, on jotenkin ihmeen kaupalla kavunnut aitauksestaan pois... Ei voi olla totta. Mitään vahinkoa ei ollut ehtinyt huonekaluille tekemään, mutta silti.. Seuraavaa päivää varten tarvitsee tätä viritellä, ei selvästi ole perronvarma idea alkuunkaan..

Sitten mielettömän hyviin uutisiin. Tänään illalla Elsa ja Ansa LEIKKIVÄT ja RIEHUIVAT sydämensä kyllyydestä keskenään!!!! Vailla kuonokoppia ja rajoittavia tekijöitä Iso-E ja Pikku-A könysivät olohuoneessa ja täysin Elsan ansiosta. Elsa-agitaattori koki selvästi tylsyyden multihuipentumaa ja kun ei saanut minusta tai Topista kaveria, alkoi haastaa Ansaa!:) Ansa ei aluksi oikein tiennyt mitkä metkut Elsalla mielessä ovat ja istui ja ihmetteli musta-valkoisen karvakasan pystyyn loikkia, etutassuilla ilmaan viuhtomisia, takapuolen pystyyn nostamista ja ujellusta ja kujellusta edessään. Sitten Ansalla syttyi lamppu korvien välissä ja riemu repesi!:) IHANAA!!! En olisi ikinä uskonut että tämä päivä koettaa näin pian pikku pirpanan tulon jälkeen. Elsa se jaksaa yllättää, ja vaihteeksi hyvällä tavalla.

3-4.10.2009
VESIKOIRIEN MEJÄ-LEIRI
Lomaviikko sai mielettömän mukavan päätöksen vesiäisten leirin merkeissä Rymättylässä, Kaisa Hilskan opeissa. Leiri sisälsi tokoliikkeiden harjoittelua sekä vapaavalintaisesti joko paimennukseen (lampaita) tai verijälkeen perehtymistä. Elsa oli ilmoitettu toki mejä-puolelle, paimennus ei omistajaansa tämän metsäperron kanssa kiinnosta. Ansa oli mukana riehumassa ja söpöstelemässä ja kunnon painit velipoika Ruffen kanssa neiti aikaan saikin. Selkeästi yhteinen sävel löytyi ja meno oli sen mukaista.. Oli sitä vain nii-iin kiva katsella. Yö yövyttiin mökissä meidän sakin lisäksi viiden muun vesikoiran ja yhden snautseriherran kanssa ja ongelmilta vältyttiin. Elsaa lähinnä jännitin, mutta eipä likka mitään kohtausta aikaan saanut ja itse yö vietti kevythäkissä ihmetellen. Koulutusannillisesti pidin leiristä valtavasti erityisesti tokon osalta. Ahaa elämyksiä koin ruudun opettamisen ja luoksetulon pysäytysten kanssa kun niitä Elsamaiseen tapaan suoritettiin. Ansan pääasiallinen tehtävä oli kiertää sylistä syliin ja kerjätä paijausta kaikilta sitä tarjoavilta -jos paineiltaan ehti. Mejä puolella pieniä takaiskuja koettiin huonoista kartoista jälkien teko vaiheessa ja yleisestä aikataulun pettämisestä mutta itse suoritus oli Suuri Positiivinen Yllätys. Elsahan ei oikein ole tässä touhussa loistanut, kun kouhottaa niin kovin ja siinä innoissaan häsätessään säntäilee vailla järjen häivää pahimmillaan useita kymmeniä metrejäkin hukkaan. Toiveet eivät siis korkealla olleet. Ja itseasiassa tajusin jälkeä kokeneemman opissa tehdessäni, että olen käyttänyt varmasti triplasti, ellen enemmänkin verta, mitä kuuluisi. Meidän PITI ajaa lyhyehkö jälki, mutta yhteensattumien summasta päädyimmekin noin +400m pitkälle jäljelle, joka oli tehty vaikeakulkuisimpaan maastoon. Kanin raato lopussa palkkana, makauksilla ei mitään. Mitä tekee Elsa? Rotta jäljesti koko jäljen, toki vauhdikkaasti, melkein paikallaan pysyvää laukkaa kun jarrutin hihnan toisessa päässä, mutta todella tarkasti ja aivan loppuun asti ilman hukkia!! Mitä ihmettä!?!:) Kommentit työskentelyä seuranneelta ohjaajaltamme olivatkin hyvin hämmentäviä; muutama pidempi jälki ja kokeeseen vaan, tämä olisi ollut ykköstuloksen arvoinen suoritus. Onnistuminen tuli aivan puskista ja siksi se niin makealta maistuikin =) Kaikista parasta antia leirissä oli kuitenkin näistä ahaa-elämyksistä ja onnistumisista huolimatta, se hieno seura eli mukavat ihmiset mukavien koiriensa kera. Rankkaahan tämmöinen koko viikonlopun kestävä kohellus ja puuhastelu on;), mutta kun ei liian usein tule lähdettyä, niin kyllä tällä kivalla fiiliksellä mikä leiristä jäi, taas pitkälle päästään.

SUNNUNTAI-ILTA
Leiriltä palatessamme teimme kiepin Kaarinaan, Ansan lapsuuden kotiin. Paitsi liitulakuja ihastelemalla, kului aika myös pentusen karvoja ajellessa. Kiitos Mikolle, joka Ansa-kiemurakastemadon ajeli. Pentuni vanheni kertaheitolla, söpön karvakasan alta paljastui gasellimainen honkkeli hullu otus.Meno lapsuudenmaisemissa oli jotain aivan muuta, mitä "pikkuvanha" Ansa-pansa-pakana on kotona näyttänyt. Velipoika Ruffe poikkesi myös ohikulkumatkalla visiitille ja herranjestas sitä vauhdin hurmaa -taas- pihamaalla!!!!

Kotona likalle uni maittoikin, kuten myös isosisko-Elsallekin. Päivä ei kuitenkaan päättynyt levollisesti, koska parin tunnin unien jälkeen Ansa-rääpäle vinkui vähän ja oksensi sitten täysin sulamattomana iltaruokansa. Eikä tässä vielä kaikki... Tästä eteenpäin neiti oksensi lähes tauotta mahanesteitä tunnin ajan ja oli koko ajan kipeämmän näköinen. Katsoi niillä pikkusilmillään minua kuin olisi apua pyytänyt. Alkoi itseltäkin vitsit olla vähissä ja puolituntia tätä reaktiota ihmeteltyäni soitin eläinlääkärille. Tai oikeastaan kahdelle. Kello löi jo puoltayötä ja monien mutkien kautta (päivystäjiä ei Raumalta löytynyt) sain langanpäähän ensin Porin kaupunginell ja sitten Huittisten ell. Porista minulle jäi sellainen kuva, että mikä lie ja siksi Huittisiinkin soitin, mutta lähes samat ohjeet ja tiedot sieltä tuli, tosin vähän selkokielisemmässä muodossa, joten tätä oli uskominen. Myös molemmat kasvattajat, Tarun ja Kaisin, herätin panikoinnillani ja todennäköisesti huoleni heihinkin tartutin. Onneksi oksentelu loppui kuitenkin tunnin jälkeen ja loppuyö meni rauhassa. Kahden aikaan yöllä Porin kaupunginell vielä soitti minulle tarkistaakseen että "Miten pentu jaksaa?" ja tästä huolehtimisesta ja välittämisestä liikuttuneena kiittelin häntä kovasti ja onneksi sain kertoa hyviä uutisia. Aamulla neiti oli jo melkein oma itsensä, varasti muovisen ovistopparin ja retuutti vaatekaapistani varastamaansa sukkaa, joten pikku-A oli riutumisestaan huolimatta HUOMATTAVASTI pirteämpi kuin koiranunta pienoisen vierellä jokaista hengähdystä yms.valvoen "nukkunut" emäntänsä. Ei muuta kuin töihin, johan tässä on viikko lomailtukin!:) Kaisin neuvosta taidan ottaa vaariin ja hommata niitä rauhoittavia (itselleni), koska tuskin on viimeinen kerta tulevan vuoden aikana kun matten syke kiihtyy huolesta.

2.10.2009
Päivitystä meidän kuulumisiin:)

Elsa on päässyt treenaamaan (tokoa) muutaman kerran. Tosin viimeisellä kerralla jouduttiin harjoitukset keskeyttämään valtaisan raekuuron (joka kesti ja kesti..) vuoksi. Hassun näköistä, kun koira yrittää pitää kontaktia ja kamalia kovia rakeita sataa silmiin ja tekee hommasta astetta extreemimpää. Vitsi kun tuota tokoa nyt OIKEASTI (kuinkahan monen kerran tämän sanon) pitäisi treenata, niin ei paljoa puuttuisi ja hyvällä tuurilla voisi se ensimmäinen (ja viimeinen) VOI1 olla saavutettavissa. Taas siirtyy tavoite seuraavaan vuoteen, kiitos emännän laiskuuden. Ostetaan halvalla aikaa ja motivaatiota, tarjoa!

Ansa on puolestaan reissannut jos missä kuluneen viikon aikana. Joka päivä olla autoiltu Raumalle ja tehty visiittejä eri paikkoihin. Eläinkaupasta haettiin neidolle hieno, katu-uskottavuutta lisäävä army-kuvioinen panta ja remmi. Panta on ollut joitakin kertoja päässä, remmi nyt on vain rekvisiittaa:) Vapaana on saanut neiti luonnonlapsi kulkea. Ilmeisesti pantailut aiemmin ovat muistissa, koska ei kaulan ympäri menevä kapistus tunnu suuremmin likkaa harmittavan. Ja tarttuihan sitä mukaan myös herkkuja, kuten naudan vatsaa ja kuivattua jauhelihalevyä, joita ilman Ansa ei olisi suostunut putiikista poistumaan. Ovelat myyjättäret; lahjoivat hellyyttävän rääpäleen ja paljastivat samalla minulle kieron suunnitelmansa: ei olisi kuulemma ensimmäinen koira, joka ei suostu kyseisen putiikin ohitse kulkemaan poikkeamatta sisälle. Unohti Ansa-likkakin näitä herkkuja nauttiessaan kenen kanssa sitä liikkeellä olikaan ja kipitti kiltisti tiskin taakse (sinne myyjien puolelle..) kun herkkutädit rahastivat minua. Aikoo selvästi yksityisyrittäjäksi isona.

Toko- ja agilitykentän laidalla ollaan myös käyty haistelemassa tuulia, eli kuuntelemassa möykkää ja ihmettelemässä vilinää ja vilskettä. Sen verran aktiviteeteissa oli hämmästeltävää, että lelulla en likkaa vielä näin ensimmäisellä kerralla saanut kanssani leikkimään, mutta nameja jahtasi hienosti kädestäni kun kentällä vuorollamme pelleiltiin. Eilen vierailtiin työpaikallani ja Ansa tykästyi kovin TET-harjoitteluaan suorittamassa olevan tytön sisätossuihin.. Onneksi olin ottanut mukaan muutaman lelunkin, niin tyttöparka ei joutunut enempää terrorisoinnin uhriksi. Todella reipas ja luottavainen kakara on, käy vailla murheen häivää tervehtimässä uudet immeiset ja leikki oikein vapautuneesti kahvihuoneessa meidän naisten ihastellessa:)

Kauniita unia ja iloisia unikuvia Ansa on nähnyt öisin suuressa häkissä, joka on sijoitettu sänkymme viereen. Likka on rauhoittunut oikein hienosti nukkumaan joka yö (no okei, myönnetään että ensimmäisenä yönä kitinöi noin 30 sekuntia) ja aamulla minä olen saanut herättää tuhisijan aamupissalle. Vahinkoja ei ole yöaikaan myöskään tullut. Tosin nukkumaanmeno on käynyt aika kivuttomasti portaittain; iltahepuloinnin jälkeen Ansa-pirpana on nukahtanut kainalooni sohvalle ja siitä olen oman nukkumaanmenoaikani koettaessa kantanut Pipanaipanan pisulle etupihalle ja tästä suoraan häkkiin, valot pois ja talo hiljenee välittömästi. Pikkuhiljaa olen siirtänyt häkkiä kauemmaksi sängystämme ja viime yönä häkki oli jo reissannut meidän makkaria vastapäätä olevaan "Elsan huoneeseen", joka lopullinen paikka koiruuksien jutuille tulee olemaan. Eikä ongelmia:)

Ai niin, pitää päästä vähän leuhkimaan likan hienosta taidosta sisäsiisteyden suhteen: alkuviikon kahdesta vahingosta (jotka allekirjoittaneen piikkiin menevät) ei vahinkoja sisälle ole sattunut. Meillä on lähes kaikki matot lattialla, lukuunottomatta Elsan huoneen isoa karvamattoa ja keittiön toista karvamattoa, joka äärettömän hauska repimiskohde tuntui olevan. Eikä sanomalehtiä missään. Eli aikasta kivuttomasti on pennun tulo tapahtunut, kiitos Ansan hienon opetuksen 10vk ikään mennessä muualla. Tottakai sitten, kun palaan (ensi viikolla) töihin, ja likka jää useammaksi tunniksi yksin, pistän sanomalehtiä strategisiin paikkoihin alueella, jonne likka jätetään. Toisinsanoen Ansan turvallisuuden takaamiseksi rajataan yksi huone kokonaan koiruuden käyttöön poissaolomme ajaksi ja valvovien silmien ollessa paikalla neiti surutta koko asuntoamme saa käyttää.

Mitäs muuta Ansa on touhunnut..? Ainakin saunonut kanssamme, myös Elsa mukana -luonnollisesti-, nauttinut ulkoilusta metsässä joka päivä vähintään tunnin verran (sammalikossa ja jäkälöiden seassa on pop remuta), ihmetellyt hevos- ja ponilaumaa päivittäisillä kävelylenkeillämme aitausta hipoen, käynyt videovuokraamossa ja Prismassa (salaa sylissä), kyläilyt ja ottanut vieraita vastaan kodissamme sekä tietysti leikkinyt ja nukkunut kaiken muun ohella. Varsin pentumaista elämää siis viettänyt.

Elsan ja Ansan yhteiselo on kehittynyt päivä päivältä parempaan suuntaan. Vieläkään likat eivät keskenään leiki, mutta sitä en edes odottaisi. Lenkeillä ollessamme pidän Elsan remmissä, mutta ilman kuonokoppaa. Pirpanatirpana taaplaa vapaana ja häiriköi kyllä aika ajoin Elsaa, mutta pihalla Iso-E ei ole touhuistaan häiriintynyt. Lähinnä yrittää viimeiseen asti ignorata pennun. Sisätiloissa kuonokoppaa olen tällä isommalla neidillä pitänyt "just in case" ja ongelmia ei ole näiden kahden välillä ollut. Elsa tosin on itse vi**ksen vallassa ja apaattinen kun koppa pistetään, mutta ainakin vielä toistaiseksi tällä linjalla jatketaan. Pentu osaa hienosti koiraa ja jos Elsa hieman murisee, kun pipana yrittää liian tuttavalliseksi käydä, uskoo Ansa-neiti heti ja keksii muita keinoja huvittaa itseään. Tosi reipas ja rohkea pentu mielestäni silti on, kovasti sitä kiinnostaisi Elsan tekemiset ja menemiset ja ruokakin maistui paremmin kun tiputin sen Elsan kippoon ja sai syödä sen sieltä (Elsa ei luonnollisestikaan ollut tätä häväistystä näkemässä). Ansa fanittaa Elsaa, mutta Elsa ei -ainakaan vielä- Ansaa.

Viikonlopuksi suuntaamme vesikoirien MEJÄ-leirille rymättylään molempien likkojen kanssa, jossa tämä koiramainen viikko saa arvoisensa päätöksen. Ensi viikolla arki iskeekin sitten töiden merkeissä oikein kunnolla ja koulutuksiakin oli ensi viikolle luvassa. Plääh, olisi tätä saanut kauemminkin kestää!

29.9.2009
Pakko merkitä päivämäärä muistiin!:) Tänään aa-ramsan-saa-Ansa opetteli ensimmäistä kertaa taitoa naksutellen. Sain ilokseni Ansassa aikaan toivotunlaisen reaktion possunsydämen paloilla: likka TODELLA halusi saada tätä namia. Aluksi opeteltiin luopumista, eli namit nyrkissä ja nyrkki aukeaa vasta kun neiti suvaitsee olla käyttäytymättä kuin sika. Ihanaa huomata, että Ansa todellakin käyttäytyi kuin sika, eli turhautui niin namin ulottomattomilla olosta, että repi, raapi, vinkui, puri ja kiroili, mutta nyrkki pysyi kiinni. Vasta kun hieman hellitti leukaperiään ja teki kevyen painonsiirron takatassuille, aarre tipahti lattialle. Tätä jaksoin tovin, mutta sitten aloin jo itse kyllästymään, koska näytti siltä, että olin saanut opetettua Ansalle käytösketjun: pure nyrkkiä, avaa suu, pakita. En suinkaan niin, että olisi suoraan hypännyt tuohon luopumisosaan, vaan aina piti vähän maistaa kättä aluksi. Tässä en vielä naksutellut, koska oma keskittyminen meni täysin koiraan ja naksu olisi vain sotkenut (minua). Mutta sitten muutin kriteerejä, eli nyrkin aukeamiseksi Ansan pitikin vilkaista minua (no, onhan sekin tavallaan luopumista, mutta enemmän kontaktiharjoituksena tätä pidän). Nämä vilkaisut (valkuaisen välähdyskin suuntaani) merkkasin naksulla ja sitten nami putosi lattialle. Ansasta tuli aika taitava!:) Yllättävän nopeasti tajusi jutun juonen ja tarjosi aina vilkaisua edellisen namin syönnin jälkeen, uskomatonta. Itse olen vielä vähän hakusessa tämän uuden tyyppisen naksun kanssa, joka Ansan "käyttöohjeiden";) mukana tuli (lue pentupaketin). Tässä uudessa naksussa kun saan säädettyä naksautuksen äänen voimakkuutta haluamakseni, Elsan naksu on ihan karvalakkiversio tähän verrattuna.

Ettei jäisi ihan liian ruusuinen ja auvoinen kuva pennun kanssa puuhastelusta, kerrottakoon miten ei kuulu toimia: jos pentu nukkuu kainalossasi koko 2.5h pitkän leffan ajan, MUISTA viedä se ulos elokuvatuokion päätyttyä. Enhän minä muistanut ja neuvokas Ansa kyykistyi pisulle eteisen oven edessä olevalla kurastopparimatolle. Neuvokkaana päätin samantien pestä kyseisen maton kun mäntysuopaa ja mattopesuharjakin ulottuvilla olivat. Sillä välin kun pesen mattoa, päättää Ansa sisustaa takkahuonetta uudelleen ja raahaa pesutilan edessä olevan kevyemmän "jalkojenkuivaus" maton puoleen väliin asuntoa. Onhan se niin söpöä kun tuollainen tirriäinen mööbiliseeraa... Kurastopperin pestyäni päätän samaan syssyyn tehdä saman operaation olkkarissa odottavalle pienelle "sisustusmatolle", joka eilen illalla saman kohtalon koki. Hakiessani tätä kaunista karvamattoani, tulee Ansa palatessani minua vastaan mattojen pesuharja suussaan. Kiitos kaunis, sitäpä juuri tarvitsinkin. Mattoa pestessäni likka liikehtii sen näköisenä takkahuoneessa, että uutta pisupaikkaa etsii. Nopeasti vesihanat seis ja takaovesta takapihalle. Ja kas, pisut tulivat sinne minne pitikin. Olisikin pitänyt muistaa Kaisin neuvo tästä Ansan tuplapissa taipumuksesta, eli heti ensimmäisten jälkeen pienen tovin kuluttua neiti kyykistyy usein uudelleen.

29.9.2009
Valaistaanpa asiaa enemmän, koska uteliaita kymysyksiä on tullut:)

Sunnuntaina tapahtui pienenmoinen ihme, eli laumamme kasvoi toisella espanjanvesikoiralla. Ansa alias tähtityttö kotiutui ja voi Elsa-rukkaa jonka maailma järkkyi tästä niin kovin. Ajatus toisesta perrosta oli muhinut jo pitkään mielessäni, mutta oikeastaan vasta tänä keväänä hajatusta aloin astetta pidemmälle viemään. Toisaalta mukavuudenhaluisena ihmisenä ei tehnyt mieli aloittaa taas alusta tapa- yms. kasvatusta, koska Elsahan on kuin ihmisen mieli kaikessa arkeen liittyvässä. Niin mielettömän helppo koira meidän talouteen; on aamu-uninen kuten emäntänsäkin, ei tuhoa mitään, aina iloinen kun yhdessä ollaan, voi pitää vapaana aitaamattomalla pihalla, uskoo jo puolesta sanasta ja on muutenkin kuin aikuisen koiran pitääkin. Miksi siis rikkomaan idylliä pennulla, joka sekoittaa pakan kokonaan ja vaatii huomiota ja aikaa tuplasti, ellei triplasti, enemmän kuin Elsa? Niinpä, en ole vielä keksinyt vastausta, mutta minkäs teet kun pentukuume iskee!:)

Pitkään eri vaihtoehtoja punnitsin ja aloin jo vähän tuskastuakin tähän koiran etsimisen vaikeuteen; kaikkea ei voi ottaa huomioon ja mikä siinä vaakakupissa nyt oikein sitten eniten painoarvoa ansaitseekaan..? Jotenkin persoonalleni uskollisena pilkunviilaajana alkoi itseänikin tympiä, miten vaikean asiasta kuin asiasta voinkaan tehdä:) Toisaalta, jos en yrittäisi miettiä ja pohtia ja ottaa selvää asioista, en todennäköisesti koskaan toista pentua olisi ottanutkaan, eli mihinkäs sitä tavoistaan pääsee?! Kun sitten itseäni kiinnostava yhdistelmä tuli vastaan ja kasvattajaakin pääsin jututtamaan alkoi päätös syntyä. Todeksi tätä pentua en silti ole voinut uskoa, hyvä kun vieläkään, vaikka Ansa-espanjanvesikoira parhaillaan sylissäni nukkuukin:) Sitä vain katselee ja ihmettelee typerä hymy naamallaan että miten on mahdollista että jokin voi olla noin hellyyttävän ihana?:)

Pentujen synnyttyä niiden kasvua ja kehitystä seurasin nettiaddiktion piirteitä saavuttavalla intohimolla Perroplokista, sekä tietysti säännöllisten vierailujen kautta. Kahta kasvattajaa, kennel Nadador Tarua ja kennel Caraydan Kaisia on kiittäminen Ansasta. Taru kasvatti rakkaudelle tämän kahvipentueen ja Kaisi luotti meihin sen verran, että sijoitti Ansan meille tietysti suureksi iloksemme! Ennen meille muuttoa ehti Ansa asustaa reilun viikon myös Kaisin kanssa eli pääkaupunkiseutu on jo valloitettu;) Hieman yli 10vk ikäisenä likka kotiin saatiin, kun ensin olin itse kotiutunut kaikenmaailman koulutuksista ja reissuista pitkin maata.

Meillä arki on lähtenyt (nyt 1.5vrk kokemukselle) hyvin käyntiin. Eniten jännitystä ja harmaita hiuksia etukäteen aiheutti pelkoni Elsan suhtautumisesta meille muuttavaan mönkiäiseen, koska tunnetustihan neiti-nötterömme ei mistään avoimimmasta päästä HÄNEN reviirilleen änkeäville koiruuksille ole. Suurimmat ongelmat ja uhkakuvat on kuitenkin onnistuttu välttämään, mutta varmuuden vuoksi pidämme Elsalla kankaista kuonokoppaa vielä toistaiseksi, että törmäyskursseilta vältyttäisiin. Sisätiloissa likat jo molemmat vapaana voidaan pitää, riittää kun valvovia silmiä on ja epäilyttävät tilanteet ennakoidaan hyvin. Elsa lähinnä välttelee kakaraa ja antaa murahduksen kuulua, jos Ansa turhan ärsyttäväksi käy. Ulkoillessa Elsakin on vapautuneempi ja ei oikeastaan välitä Ansasta juurikaan. Remmissä likan tietysti pihalla pidän, koska merkkejä äkkiä yltyvästä inhosta vielä ekan vuorokauden puolella tosin nähtiin. Silti olen positiivisesti yllättynyt Elsan reaktioista; ei mitenkään "vaani" Ansaa ja odota vain sopivaa hetkeä antaa tukkapöllyä vaan on (muutaman kurinpalautuksen ansioista ehkä?) uskonut natiaisen tulleen jäädäkseen ja yrittää sulatella asiaa pääkoppansa sisällä. Aika masentuneen näköinen Elsa silti ajoittain on, ei ole helppoa luopua "ainoan lapsen" asemasta, ei.

Ansa on osoittautunut reippaaksi pirpanaksi joka leikkii hienosti leluilla sekä repimistä että myös palautusta (kiitos vaan noudon opetuksesta Tarulle ja Kaisille taidon ylläpidosta). Naksuttimeen olen neitiä jo alkanut ehdollistamaan, mutta mikään suurahmatti tai ahnepikkupossu ei Ansa ole, joten katsotaan mitä tästä vielä seuraa (ehkä possun sydän,jota parhaillaan keitän, on paremmin maistuvaa herkkua kuin tähän asti tarjoamani nannat). Eilen nähtiin hevosia ulkoillessa, käytiin Makuunissa hurmaamassa työntekijät ja vierailtiinhan sitä kahdessa eri osoitteessakin. Tänään harjoitellaan lisää yhdessä oloa ja eloa, kiitos täksi viikoksi järjestämäni loman, eli työ ei pääse sotkemaan harrastuksia:) Suurkiitos Tarulle ja Kaisille vielä kerran Ansasta, jonka edesottamuksiin ja seikkailuihin palataan jatkossakin!=)

27.9.2009
Ei ole Ansa kotiutunut vielä, mutta kyllä likka tämän vuorokauden puolella kotiin tulee:) Päivityksiä luvassa alkuviikosta, kunhan ensin vähän toisiimme tutustutaan. Elsa vietti jälleen kerran viikonlopun hoidossa Topin vanhempien luona, kun me juhlimme Piian ja Miikan häitä Vaihmalan Hovissa, Lempäälässä. Mukavat, tunnelmalliset ja kauniit häät olivatkin, kuinkas muutenkaan!:) Tässä kun on koko syksy menty pää kolmantena jalkana ja reissua toisensa perään on aina jommalla kummalla meistä ollut, niin päätimme vielä tämän pahimmat härdellit päättävän viikonlopun kunniaksi yöpyä kauniissa Vaihmalan Hovissa. Saimme näin mukavan irtioton arkeen itsekin ja sitä kuuluista yhteistä aikaa, mitä ei koskaan liikoja ole. Elsa alias Metsästäjä oli iloksemme -ja kieltämättä myös yllätykseksemme- onnistunut vaihteeksi olemaan hyödyksi:) Oli likka päässyt appiukkoni ja hänen ystävänsä mukaan sorsametsälle Otajärvelle eilen, eli lauantai-iltana. Tarina kertoo, että saalista eivät miehet olleet kuitenkaan saaneet, ennen kuin aivan pois lähtiessä, aseita jo melkein pakatessa, oli hanhiparven ääntelyä kuulunut pimeydessä kohti tulevan. Toinen miehistä oli myös ylitse lentävään hanheen osunut, joka oli laskeutunut ties minne pimeän metsän laitaan. Elsan kanssa oli sitten haavoittunutta lintua etsimään lähdetty ja huolimatta kovasta yrityksestä ohjata Elsa toisaalle, oli likka pitänyt päänsä ja mennyt päinvastakkaiseen suuntaan ja LÖYTÄNYT hanhen! Voi witsi mikä otus tuo meidän neiti:) Tällä koulutusmäärällä (eli ei lainkaan) likasta on apua tuossa hommassa tarvitseville. Kyllä nyt ollaan niin ylpeitä että!=)

19.9.2009
Mitäs meille kuuluukaan? Vaikka mitä!:)

Elsa on viettänyt viikon Topin kanssa kahdestaan (harvinaista) ja saunotellut tästä johtuen useampana iltana. Jälleen ensi viikolla ovat keskenään, kun minä jatkan Tampereella lymfaterapeuttiopintoja . Mielettömän mielenkiintoinen koulutus onkin!

Toinen tärkeä tapahtuma korkattiin eilen Raumalla, eli pohjoismaiden mestaruuskisat palveluskoirille, toisinsanoen NOM -kisat . Elsaa ei tosin näissä kisoissa nähdä:) mutta emäntänään ja toisen hakuradan ratamestarina minut näki (jos omisti taskulampun) tänään lauantaiaamuna klo 6.00 tallaamassa hakualuetta Vasaraisissa maalimiesten kanssa. Huomenna kisat jatkuvat ja edelleen ratamestaria tarvitaan. Tanskalaisten hakukoirat tekivät tänään vaikutuksen erittäin hienolla ja erikoisellakin työskentelyllään!

Viikon päästä, kun ensimmäinen lähijaksoni uusien opiskeluiden parissa on onnellisesti ohitse, kotiutuu meille uusi pöhköperro pienoinen. Ansa-espanjanvesikoira, alias Pippurityttö, liittyy laumaamme sunnuntaina 27.9.09 ja syksyn pentukursseista olen jo Porista paristakin paikasta kysellyt tietoja. Sormet oikein syyhyävät päästä tutustumaan ja touhuamaan piccuisen kanssa!=) Tästä lisää kun sinne asti päästään.

7.9.2009
Elsa the espanjanvesikoira osallistui tänään rauman terveyskeskuksen fysioterapiaosaston kehittämisiltapäivään (klo 14-18 + päälle pari tuntia vapaamuotoisen ohjelman parissa) Kaljasjärven rantasaunalla. Näin säästyttiin vaivaamasta Elsan "mummolaa" koiranhoitohuolilta ja hyvinhän kaikki loppujen lopuksi menikin. Viikonloppuna Elsa vietti päivänsä "mummolassa" osallistuen mm. sorsastukseen ja sienestykseen appiukkoni kanssa ja saaden taas useita anturoiden hierontoja ja voiteluita hoitavalla salvalla anoppini toimesta. Parempaa hoitopaikkaa ei Elsalle voisi ollakaan!:) Tänään kuitenkin likka lähti minun mukaan pitkän työpäiväni johdosta ja useampaan otteeseen näytti miksi on "VESIKOIRA". Täysillä järveen ja uimaan, keppi rannelle ja uudestaan, uudestaan, uudestaaan!:) Sentään osaston kehittämiseen Elsa ei näin täysillä osallistunut, vaan odotti pihalla tai autossa kun me muut löimme viisaita päitämme yhteen ja punoimme strategioita ja kai vähän tragedioitakin vuoden 2010 tavoitekortteihin.

2.9.2009
"Juhuu", syntymäpäivä. Ei tämä vanheneminen sitten niin kivaa olekaan, ei ainakaan jos pihalla sataa vettä, harmaat pilvet on täyttäneet taivaan ja neljättä päivää saikulla ollaan. 27-vuotta, ou-nou. Päivä on kulunut tylsästi, onneksi huomenna pääsen jo töihin (en olisi koskaan uskonut ajattelevani noin). Voitonpuolella tästä taudista jo, eli kuumetta ei enää ole kys.päivänä ollut. Verta otin pakkasesta sulamaan, jos illemmalla sais tehtyä rotalle taas pitkästä aikaa jäljen lähipuskiin. Siinäpä ne suurimmat keskiviikon tapahtumat. Ja vesikoirablogeissa surffailu on ollut sopivaa puuhaa ajan tappamiseksi. Jihaa.

30.8.2009
Volvo on poissa. Uskollinen menopeli ja nii-iin mukava ajettava. Suru meinasi tulla puseroon, kun se vähän yhtäkkiäkin meni kaupaksi. En ollut ollenkaan henkisesti varautunut olemaan ilman volvoa, en ollenkaan. Nyt on sitten uuden auton etsintä työnalla. Saas nähdä koska miestä miellyttävä menopeli löytyy. Vähän uhkailee, että meinaa kallistua bemarikuskiksi, tiedä sitten toteutuuko uhkaus vielä joku päivä. Farkkumallinen auto joka tapauksessa tarvitaan, onhan meillä näinkin iso perhe:) Minun suurin vaatimus seuraavalle menopelille on, että sinne pitää sen tavallisen ryönän ja roinan lisäksi mahtua tarvittaessa kaksikin vesikoiraa:) Perheenlisäystä siis tällä rintamalla SUUNNITTEILLA.

27.8.2009
Onneksi joku edes pitää meidän perheen lippua korkealla:) Alla olevat Elsan&Miian näytöt eivät kovin kummoista luokkaa olleet, mutta onneksi Topi saavutti tällä viikolla SM-pronssia omassa lajissaan!:) Suomen parhaat sotilas-5-ottelijat kokoontuivat Tikkakoskelle, Jyväskylään, kisaamaan tämän vuoden lajiherruudesta. Ennen viimeistä lajia herra Hellstén piti ykkösijaa hallussaan, takana lajivoitot muutamasta lajista yms., mutta maastojuoksun aikana pari A-maajoukkuekaveria pinkaisi edelle. Ei silti huono tulos, ei lainkaan!;) Ja koska herra ei itse mitään hehkuta, niin minä saan luvan iloita toisen onnistumisesta myös eurooppacupin kilpailussa Itävallassa kaksi viikkoa takaperin; uusi Suomen ennätys tuli kranaatinheitosta, eikä maailman ennätyskään kauaksi jäänyt. ME on tehty joskus kultaisella 80-luvulla, joten tänä päivänä ei maailmasta löydy toista joka yhtä hienoja tuloksia tässä lajissa tekisi. Kokonaisskaboissa Suomen miestenjoukkue ylsi 3. sijalle, eli hienosti taistelivat. Ei varmaankaan tarvitse arvata kuka meillä saa (joutuu) viskomaan keppejä koiralle veteen, kun Elsaa uitetaan ilman että omia varpaita kasteltaisiin;) Kranaatti lentää sen yli 70m, joten keppiäkin rotta saa aika kaukaa hakea kun kulta sen viskaa:)

22.8.2009
Elsan tämän vuoden ensimmäinen (ja viimeinen?) tokokoe. 10kk sitten viimeksi ollaan tokokokeessa käyty ja tämäkin koe tuli vähän liian äkkiä. Tai itseasiassa olin ajatellut mennä jo kesän alkupuolella oman seuran kokeeseen, mutta sitten tuli niitä mutkia matkaan enemmän ja vähemmän ja Elsan tassun loukkaantumisen jälkeen haaveet treenamisesta saatiin hylätä. Onneksi kuitenkin sain siirrettyä koepaikkamme seuran seuraavaan kokeeseen, kyllähän me elokuuhun mennessä nyt treenaamaan ehditään!:) Treenipäiväkirjasta voi vilkaista, että eipä olla kovasti ehditty. Päätin kuitenkin mennä, koska halusin nähdä kuinka huonoja me oikeastaan ollaankaan eli tilannekatsaus missä mennään. No... Oltiin vähän huonompia mitä luulin. Tänään voittajaluokan tokokokeesta RKS:n kentältä emme saaneet tarpeeksi pisteitä kasaan edes tuloksen saamiseksi. MUTTA... Olen silti pisteisiin nähden äärettömän tyytyväinen. Liikkuri oli mukavasti sotkenut liikejärjestyksen ja kovasti pelkäämäni seuraamis-liike (Elsan motivaatio tipahtaa täysin) olikin vasta loppupuolella suoritusta. Tunnarilla aloitettiin, sitten kaukot, luoksetulo, liikkeestä istuminen ja vasta sitten tuli seuraaminen. Noudot tämän jälkeen ja ruutu viimeisenä. Äärettömän tyytyväinen olin rotan seuraamiseen. Täyskäännöksissä se lusmuili (ei tehnyt Elsalle tyypillistä etujalat paikoillaan takapää lentää-käännöstä) mutta muuten säilytti paikan, kontaktin ja innon tosi hienosti!! Saimme 9.5pistettä seuraamisesta, mikä taitaa olla meidän ennätys:) Toinen varsin yllättävä juttu oli, että saimme pisteitä, jopa 8, luoksetulosta?!?!? Mitä ihmettä! Se pysähtyi seisomaan (valuen, mutta kuitenkin, ei enää alo-luoksetuloa) ja maahan meni jo hieman paremmin. Sivulle tuli nätisti. Tätäkään ihmettä ei kovin usein tapahdu. Metalli- ja puukaplunoudot meni 10 arvoisesti, liikkeestä istui toisella käskyllä ja paikkamakuu oli hieno, mutta siihen ne sitten jäivätkin. Meidän bravuuri, kaukokäskyt meni nollille... Ei se totellut yhtään... Elsa jopa katsoi minua, mutta ei vain tehnyt vaihtoja. Jonkun toki teki, mutta joitakin ei runsaista lisäkäskyistä huolimatta edes tehnyt. Tämmöistä ei ole KOSKAAN tapahtunut!!! Jos Elsa ei kuule, se voi jättää vaihdon tekemättä. Tai jos se ei jostain syystä kiinnitä minuun huomiota. Nyt likka katsoa tapitti minua ja oli kuin olisi näyttänyt keskisormea... Sama tunnarissa, lähti, otti väärän, haisteli lisää, pudotti, otti toisen vääärän ja toi sen. Siis mitä ihmettä?!?!? Tämä EI ole ollut ongelma. Liian hätäinen haistelu ja työtapaturmat ovat olleet ongelmia, mutta eivät tällaiset virheet. Ruudussa sama häröily jatkui. Meni hienosti ruutuun, pysähtyi sisälle, mutta meni VASTA KOLMANNELLA maahan?!?!?!?! What the f.... Iloisesti tuli seuraamaan mukaan ja ei edes juossut ohitseni vaikka kovaa tulikin. Eli ne, mistä saatiin pisteitä, olivat hyviä pisteitä ja pääosin liikkeistä joita niitä en odottanut. Mutta eivätpä pisteet kovasti lohduta, kun nollille meni 3kpl liikkeitä, kaikki nelosen kertoimella olevia. Muuta hyvää: Elsa ei mielestäni hyytynyt totaalisesti kuten joskus aiemmin, vaan jaksoi tehdä ja tuomarin sanojen mukaan jopa paransi loppua kohden (no joo, 2 ekaa liikettä nollille, ei paljon vaihtoehtoa). Huonoa kokeessa oli minun HIRMUINEN jännittäminen. En edes uskonut voivani jännittää näin paljoa ja vielä kun tiesin että kaikki ei tod.näk. mene nappiiin niin silti tärisin kehässä. Hyvä me:)

3.8.2009
Päivän hyvä uutinen on, että Elsa ei enää onnu (viitaten alla olevaan tekstiin). Eli helpotuksesta saatiin huokaista, pintanaarmulla selvittiin:)

Illalla meillä vieraili kovin pidetty vieras. Nimittäin Zorrazo Hello Kitty, alias Tiku, eli toisin sanoen toinen Elsan mustista perrotyttäristä. Voi miten ihana ja valloittava persoona tämä neiti tättähäärä olikaan! Elsa oli tosin toistamieltä pennun suloisuudesta... Antoi kunnon tukkapöllyn välittömästi. Minun mokani; enpä ollut ajatellut siinä huumassa tästä kivasta yllätysvisiitistä huumaantuneena, että tottahan toki Elsa rökittää kenet nelijalkaisen vain, joka HÄNEN pihalleen näin tulee (Elsa ulkona vapaana, oltiin savustamassa lohta takapihalla). Reviirikäyttäytyminen vahtivietillä maustettuna nosti päätään. Onneksi Tiku-tyttönen ei tästä hämilleen mennyt, vaan vailla huolen häivää ärräpäiden sinkoilujen jälkeen jatkoi pihan tutkimista:) Elsa-mamma pääsi jäähylle sisätiloihin. Mutta oli se vaan suloinen ja pörröinen ja ISO pirpana!=) Tutki rohkeasti koko takapihan, ei yhtään aristellut ihmisiä ja itsenäisyyttä tuntui neidillä olevan. Elsan nurtsilla säilytettävät ei-minun hajuiset tunnarikapulat neiti siirteli omaa silmäänsä enemmän viehättävään muodostelmaan, kukkia vähän taas maistoi ja tulta savustuspöntön alla kävi ihmettelemässä. Kiitos Teille Tikun "mamma ja papppa", että ehditte poiketa matkanne varrella meillekin!:)

Myös Elsan toinen vauva, Zorrazo Hot Chocolate, alias Peppi, olisi myös ohikulkumatkallaan voinut meitä moikkaamassa viime viikolla käydä, mutta harmillisesti aikataulut menivät aivan ristiin. Peppille kuitenkin joka tapauksessa vielä kerran näin virtuaalisesti rapsutuksia ja paijauksia meiltä kaikilta!:)

2.8.2009
Olipa mukava päivä! Sunnuntaiaamuna aurinko paistoi niin, että lähdimme koko sakki pyörillä kiertämään Turajärveä. Elsa tosin hölkötteli ja hyytyi noin puolivälissä, joten meno oli sen mukaista... 20km lenkkkiin kului noin 1.5h aikaa ja kertaalleen likka pääsi uimaan järveen. Onneksi lenkki meni niin mukavia hiekkateitä /pieni metsäpätkä pitkin, että vain alun ensimmäisen vajaan kilometrin neitiä remmissä jouduin pitämään. Eli sai itse päättää tahdin tämän jälkeen ja me sopeuduimme. Pakko myöntää, että ihan heti ei neitiä lenkkiseuraksi näille matkoille toistamiseen oteta. Täytyy kunnon kasvaa ensin pikkaisen!

Päivällä lähdettiin sitten merelle ja jälleen kerran Kuuskajaskarin majakalle poikettiin. Likka osoitti sivistymättömyyttä kiljumalla pihamaalla tolpan nokassa kiinni, kun me poikkesimme majakan majatalon ravintolassa syömässä saaristolaislounaan ja jälkkäriksi makian siiderin puokkiin. Mistä lienee moisen räksytyksen oppinut? Ei ole koskaan aiemmin yksin odottaessaan meteliä pitänyt. Taisi harmittaa sen verran tämä hylkäys, että protestoi kunnolla. Uimaan neiti tottakai myös pääsi ja siitä täysin rinnoin tuntui ilon irti ottavan ja nauttivan!:) Huvittipa tapaus myös vesibussilla saareen saapuvia matkailijoitakin ja herkisti ihmiset vilkuttamaan oivalle laiva-koiralle. Oranssit pelastusliivit päällä veneellä poistuttiin ja likka oli vakiopaikallaan keulassa, etutassut veneen nokassa ja takatassut alempana, tähystämässä ulapalle:) Itku pitkästä ilosta; veneessä jossain kohtaa tuli penkiltä alas niin, että luulen samalla teloneensa etutassunsa (sen oikean, eli murheenkryyni sellaisen). Ei vingahtanut tai mitään, mutta tämän jälkeen oli varaamatta tassuun jonkin aikaa. Maissa taas varasi, mutta välillä nosti kontin ilmaan. Vauhtia ei silti puuttunut ja riehakas oli mielentila, eli hirveästi en huolestunut. Liekö venähtänyt?

Kotona vielä käytiin Elsan kanssa ajamassa jo 18h vanhentunut lyhkäinen verijälki, jonka yhteydessä iltaruokansa nautti. Metsässä oli täynnä virtaa ja siitä oikein näki kun lamppu syttyi ja tajusi että nyt tehdään hommia niin olemus muuttui kertaheitolla. Mutta taas autolle kävellessä ontui. Plääh.

Katsotaan nyt pari päivää, kun ei tehdä Elsan kanssa yhtikäs mitään liikunnallisesti rasittavaa, että ottaako toipuakseen. Toivottavasti. Jos ei ota, täytyy varmasti käydä rtg-kuvissa. Pahin pelko on hiusmurtuma, se olisi taas aivan turha menon estäjä. Peukut pystyyn, että tekevälle sattuu ja kolhuista ilman suurempia seuraamuksia selvitään!

30.7.2009
Elsa pääsi mukaan Lännen Vinttikoirien Sprintti-iltaan Harjavaltaan. Sellainen 100m matka oli hiekkakuopalla juostavana vieheen perässä ja ajanotto käsipelillä. Elsan kohdalla vähän jänskätin että himmaako loppua kohden kun viehe tuli lähes ihmisten (ja koirien) keskelle maaliin ja minä jäin lähtöön tyhjään päähän. Pari lähtöä kun Elsalle muiden suorituksia näytin en enää niin paljoa tätä jännittänyt, koska rotta meinasi karata käsistä vieheen perään:) Ei pelottanut kova moottorisahamainen äänikään mitä vieheen vetokokoneesta lähti. Likka on suht pyöreässä kunnossa (ainakin omaan silmääni), painoa sille on kertynyt 19.2kg, mikä ei tosin ole kauhiasti enempää kuin ennenkään mutta lihakset ovat sellaisen 6kk treenitauon aikana hävinneet kokonaan, joten mikään gasellimainen ilmestys ei otus tänään ollut. Kunto nollassa verrattuna siihen normitasoon, mutta kivaa meillä silti oli (kootut selitykset). Vinttikoirat kyllä pesivät meidät mennen tullen, Elsan aika oli muistaakseni 10.44s. tai jotain sinnepäin. Illan nopein oli jokin pieni vinttikoira, tämän vikkelän elukan aika taisi oli jotain alle 7 sekuntia:) Mukava fiilis tästä rennosta tapahtumasta joka tapauksessa jäi: Elsa käyttäytyi kuin ihmisen mieli (otti jatkuvasti kontaktia) ja oli täysin vieheen pauloissa kun sen aika oli. Helppo otus!:)

27.7.2009
Treenipäiväkirjasta on pölyt pyyhitty ja noin 3kk hyvin hiljaisen elon ja olemisen jälkeen päivityksiä alkaa taas tulemaan! Varokaa vaan, Elsa is back! (no, se oli ehkä hieman liikaa luvattu, jälleen reenaillaan, mutta entistä kehnompina kait)

21.7.2009
Pitäisi varmaan hommata sellainen "Päivitykset" -luettelo, tästähän tulee muuten itsensä toistoa.. No, nyt on vähän valokuvia saatu sivuillekin laitettua. Fotot-sivuilla "Elsa ja erilainen vuosi (+3v)" -kansioon on muutama kesäkuva lisätty ja Fotot-sivulle on luotu ihan uusi kansio noille viime aikojen seikkailuille nimeltään "Elsan Road Trip -kesä 2009". Sieltä vain tuttuja bongaamaan!=)

10.7.2009
Koska en omista "Päivitykset"-luetteloa, mainittakoon nyt täällä että vihdoista viimein yläpalkista löytyvä "Pentuhaaveita"-sivu on päivitetty. Lisäsin sinne päivämääriä selkeyttämään ajankohtaa, tapahtumat kulkevat alusta loppuun järjestyksessä, "Pennut ovat saapuneet!"-osioon on lisätty viimeinen eli IV Päivitys ja lopussa on jälkipuinnit. Sivusto on vielä jonkin aikaa tutulla paikallaan, mutta ei ikuisesti kuitenkaan. Siirrän sen muutamien kuukausien päästä ELSA-sivulle, jonne ilmestyy toivottavasti "jälkeläiset" yms. kohta ja linkki näille pentusivuille. Elsan kanssa odotellaan nyt sopivaa hetkeä, jolloin likka voidaan sterilisoida. Tämä olisi tehty jo kauan sitten, jos se olisi ollut vain minusta kiinni. Muuten Elsan kuulumisista mainittakoon, että tyttönen voi vallan mainiosti! Reipas, iloinen ja tarmoa täynnä, pitkästä aikaa neiti on vanha kunnon oma itsensä. Tämän kuluvan viikon aikana likka onkin sitten lenkkeillyt sekä treenannutkin (tokoa ja pk-jäljen alkeisalkeita) enemmän kuin viimeisen 4kk aikana yhteensä. On se vaan niin ihana öttiäinen!:)

6-8.7.2009
Elsa on the Road! Likka reissaa kanssani viimeisen kesälomaviikkoni kunniaksi. Pakkasin auton maanantaina ja kyytiin pääsi siis tietenkin myös tätä nykyä kalju-rotta Elsa (ei, perro ei ole tiputtanut koko turkkiaan, vaan ajelin turkin 29.6) joka luonnollisesti oli aivan innosta soikeana. Ensimmäinen etappimme oli Tampere ja Pirkanmaan vesikoirien "kokoontumisajat". Heitä on aina niin mukava käydä moikkaamassa! Yhteislenkillä kaikki perrot menevät sulassa sovussa ja se yksi joukkoon päässyt "mustalammas" kiinanharjakoirakin meni erityisesti Elsan perässä... Kirjaimellisesti:) Elsa tapasi ensimmäistä kertaa veljenpoikansa Oivan , ja voi hitsinhitsi kun jätkä olikin magee!:) Pirkanmaan vesikoirilla on mielestäni vallan mukava tapa yhteislenkin päätteeksi kaffitella yhdessä metsätien päässä ja vaihtaa siinä samalla vielä tovi jos toinenkin kuulumisia ihan rauhassa. Pilkun emäntää varsinkin tarkkaan "tenttasin" sattuneesta syystä:) KIITOS vielä kerran PiVesiläiset, meillä oli hieno kesälomareissun aloitus!

Yövyimme Mouhijärvellä vanhempieni luona ja tiistaipäivä menikin ihan rauhallisissa merkeissä Elsan ja Ellin (äitini röhkivä staffityttö) muutaman kerran lenkillä yhdessäkin riehuessa. Tänään testasin ensimmäistä kertaa miten Elsa pärjää, jos en laita tassuun nahkaista suojusta lenkin ajaksi. Mentiin tarkoituksella sellainen lenkki,jossa alustana suurimmaksi osaksi metsää, mutta myös hiekkatietä ja asfalttia. Jihuu, EI MITÄÄN ONGELMIA!!! Juoksi ja pomppi ja remusi kovasti, mutta EI KERTAAKAAN nilkuttanut!!! I-H-A-N-A-A!!! On tätä jo odotettukin. Likka muuten otti kaiken ilon irti kyläilemisen erikoisvapauksista... Molemmat Mouhijärvellä vietetyt yöt neiti nukkui jalkopäässäni sängyssä tiukasti kiinni minussa. Kotona ei rotalla ole asiaa edes makuuhuoneeseen, joten tämä oli varmasti erikoisnannaa tytön sielulle, joka muutenkin seurasi kuin hai laivaa minua kaikki hetket.

Keskiviikkona koetti ajokilometreillä mitattuna suurin reissupäivä. Poimimme Salosta kyytiin lisää vesikoiria, ja suostuihan heidän emäntänsäkin volvoon astumaan:) Hurmaavaa seuraa saimme Sannasta sekä Elsan serkkutyttö Lurusta ja Lurun "pikkusisko" Ziasta ja reissu jatkui kohden määränpäätä. Tosin Elsa aluksi sanoi painavan mielipiteensä omasta häkistään, kun HÄNEN autoonsa takakonttiin häkin viereen nämä muissa oloissa varsin mukavat perrotuttavuudet julkesivat tulla! No, se mielipide jätettiin omaan arvoonsa, eikä rottakaan jaksanut kauaa ärräpäitä sadatella, kun auto käynnistyi. Matkan kohteena oli -ylläri, ylläri- ihanien vesikoirien + omistajiensa tapaaminen Etelä-Suomessa. Keli muuttui ihme kyllä aurinkoiseksi ja varsin lämpimäksi ja sehän sopi mielialoihimmme kuin nenä päähän! Tunti jos toinenkin, ja toinen, ja toinen.. meni perroasioista puhuessa ja tottakai myös koiratkin käytiin hiukan kävelyttämässä ja läheisellä kentällä treenauttamassa. Elsa ajoi pellosta yhden fasaaninkin lentoon, taisi likka sattumalta törmätä lintuun:) Kiitos emännälle vieraanvaraisuudesta ja rapsutukset hurmaaville vesikoirilleen Piinalle ja mukana olleelle Wiimalle, eikä tietenkään unohdeta Nelliäkään! Kotimatka olikin sitten sangen, no miten sen nyt sanoisi, mielenkiintoinen. Kuten jo naamakirjaan kirjoitin (en jaksa enää uudelleen tätä tapahtunutta alkaa kuvailemaan):

"ARVOITUS: mitä tapahtuu, jos kaksi perroihin hurahtanutta naisihmistä laitetaan samaan autoon useiden satojen ajokilometrejen ajaksi? VASTAUS: no, ensin katoaa ajan - ja kaiken muunkin taju kun on niii-iiin paljon keskusteltavaa teemasta espanjanvesikoirat. Huoltoasemalla muistetaan kyllä ostaa herkku mustikkamuffinsit kera kahvien mukaan, mutta tankata ei. Sitten ihmetellään että mikäs autoon tuli, kun sammuu uudelle HKI-TURKU motarille yhdeksän jälkeen illalla. Yllättävän nopeasti viaksi paikannetaan bensan loppuminen. Tässä kohtaa liftataan ja ollaan lopulta äärettömän kiitollisia virolaisesta miehestä kera pienen poikansa, joka poimii toisen naisista kyytiin. Toinen jää tietysti pitämään hiljaiseen autoon seuraa niille kolmelle perrolle, jotka kokevat jo nähneensä kaiken... Laupias-samarialainen kuskaa kiltisti lähimmälle bensa-asemalla ja vielä takaisinkin motarin varteen vastakkaiselle puolelle, josta neljän kaistan ja välihärpäkkeen ylityksen jälkeen uunituoreen kanisterin sisältöä päästään kaatamaan tankkiin. Matka jatkuu ja isoimman päänvaivan aiheuttaa kysymys: mihinkäs me oikein jäätiinkään?:)"

Olin kotosalla vähän ennen yhtä yöllä ja uni maittoi kyllä tämän roadtripin jälkeen sekä Elsalle että emännälle. Kuvamateriaalia tulossa reissusta myöhemmin!

3-5.7.2009
Elsa pääsi luxuslomalle anoppilaan kun me suuntasimme Helsinkiin. Topi lähti sunnuntaina Norjaan kisamatkalle, joten ihan pelkästä huvittelusta ei reissussa ollut kyse, mutta aika lungisti kuitenkin otettiin:)

Mutta sitten takaisin Elsaan!:) Likka on saanut riehua ja juosta sydämensä kyllyydestä Mudaisissa 3tuntia ruohonleikkuutalkoissa, käynyt Laitilassa kyläilemässä, osallistunut sienisafarille jonka saalis jäi vähän niukaksi, auttanut veneen kanssa, hypännyt kusiaispesään, uinut meressä, taltuttanut sätkivän ahvenen käymällä sen päälle maaten jne. jne. Lisäksi neitiä on hierottu kuonosta hännänpäähän useampaan otteeseen sekä kuulinpa hänen ylhäisyytensä saaneen myös jokaiseen anturaansa pehmittävän sekä hoitavan käsittelyn Frantsilan yrttitilan "Lemminkäisen äidin terva-pihkasalva" -tuotteella. Mennessäni hakemaan neiti-Nötteröä kotiin hyppäsi pusutyttö syliini, nuoli naamaan ja palasi leikkimään pallonheittoa appiukkoni kanssa. Jos häntä ja palloa ei huomata, tarttuu Elsa etutassuillaan "uhrinsa" jalkaterään ja työntää kuononsa eli suunsa jossa pallo on jaloille... Ja sitten hepuleita taas pitkin huushollia, silmät viirallaan, häntä heiluen, voi pojat että elämä on ihanaa!:)

28.6.2009
Kesälomani ensimmäisen viikon päätös ja samalla Elsan ehkä koko viimeisen puolen vuoden kivoin päivä. Sunnuntai alkoi aamupäivän vierailulla ystäväni mökille läheisen järven rannalle ja Elsa oli ratketa riemusta kun pääsi UIMAAN! Muutama tuntu siinä vierähti rupatellessa mukavia ja ihmetellessä koirien toikkarointia. Katilta sain taas hyödyllisiä vinkkejä miten jatketaan kontaktiharjoituksia paremman seuraamisen aikaansaamiseksi. Varsin mukava visiitti kerta kaikkiaan, KIITOS Kati! Kuvia pöllöistä mustavalkoisista tytöistä löytyy TÄÄLTÄ .

Meidän "mökkeilyn" aikana Topi oli polkenut Eurajoelle ja takaisin ja muutenkin huhkinut päivän pitkän harjoituksen parissa tarpeeksi ja päästiin koko sakki yhdessä rentoutumaan. Päätettiin lähteä ensimmäistä kertaa tänä vuonna paatilla merelle, koska kelit eivät olisi paremmat voineet olla. Mittari näytti sellaista plus 30 astetta ja merellä kävi ihanan vilvoittava tuuli. Elsa tottakai pääsi myös mukaan ja siitäkös riemu repesi:) Likka oli nii-iin innoissaan ja täpinöissään sekä täynnä virtaa että! Pysähdyttiin nauttimaan auringosta yhdelle kallioiselle saarelle ja siellä perrolikka +3vuotta keksi aivan uuden leikin! Elsa alkoi omatomisesti uimisen jälkeen kahlata rantavedessä ja työntämään kuonoansa veden alle rantakiviä hamuten! Elsallahan on jokin ihme kiinnostus sellaisia nyrkinkokoisia järkäleitä kohtaan, mutta veden pinnan ALTA se ei ole vielä koskaan niitä tajunnut hamuta. Onkohan koskaan edes tajunnut, että veden pinnan alla on jotain, koska päätä ei veteen ole laittanut. Ensin yritti etutassuillaan "kaivaa" kiviä ylös ja kun ne eivät totelleet likka melkein sukelsi ja piti kuonoa veden alla välillä aika pitkältäkin tuntuvia aikoja. Tällä tavoin siis huvitti itseään ja meitä:) Pikkuhiljaa likka meni yhä syvemmälle ja syvemmälle kahluussa ja lopulta veden alle täytyi laittaa jo korvatkin, että ylsi pohjaan. Pari kertaa näin, kun koko pää, takaraivo mukaanlukien veden pinnan alle painettiin ja kiviä yritti löytää! Ihan käsittämätön Neiti Nötterö!:)

Kotimatkalla poikkesimme Kylmäpihlajan majakalla joka erittäin miellyttäväksi kohteeksi osoittautuikin. Nautimme majakan ravintolan terassilla kylmät brandy-lonkerot ja jatkoimme sitten tutustumiskierrosta tähän saareen. Suosittelen lämpimästi, en ehkä niinkään sitä lonkeroa, vaan tätä kohdetta!:)

Yhdeksän jälkeen illalla kotiin väsynyt porukka saapuikin ja Elsa sai nauttia toisen ateriansa uutta erikoisruokaa. Viimeisen Elsan vaivoista avautumiseni jälkeen tajusin itsekin, että myös ruokamerkkiä on tämän vuoden puolella vaihdettu. Neiti ehti syödä yhden 15kg säkin uutta ruokaa ennen pentuja vailla mitään ongelmia, sitten odotuksen ja imetyksen aikana söi taas erilaista ruokaa (samaa jota pennutkin) jonka jälkeen palasin tähän samaan mitä yhden säkillisen syötin etukäteen. Olisiko uusi ruoka ja/tai ruokien vaihtelu vaikuttanut myös osaltaan iho- ja turkkiongelmiin? Tätä ennen Elsa on saanut aktiivisen koiran muonaa, joten siihen en viitsinyt palata nykyisen varsin passiivisen elämäntyylinsä vuoksi... Uusi ruoka, jota kokeilemme, on Happy Dogin tuotevalikoimasta, Supreme Sensible-perheestä makumatka Irlantiin. Valmistaja suosittaa "Ruokintaan turkki- ja iho-ongelmien tai allergioiden vaivatessa. Inspiraationa on ollut vahvistava ja kuitenkin vatsaystävällinen „vihreän saaren“ keittiö: Kaniini, lohi ja terveelliset maaperän hedelmät, kuten perunat, kaura ja ohra tuovat makua ja terveyttä ruokakuppiin".

Mitäs me sitten syötiin? Topi, joka siis on aivan loistava myös keittiössä vaikka itse sanonkin, loihti meille kevyehkön, mutta kuitenkin täyttävän salaatin iltapalaksi. Suosittelen kokeilemaan ken makuelämyksiä halajaa: salaattia, tomaatteja, suippopaprikaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, itse paahdettuja pinjansiemeniä, muutama pala paistettua vuohenjuustoa ja sitruunalla/thaimausteella/pippurilla/suolalla maustettuja jättikatkarapun pyrstöjä. Päälle vielä kokin oma salaatinkastike, jonka "päästään" tuosta noin vain teki; oliiviöljyä, balsamicoa, mustapippuria, sitruunaa, basilikaa. Namsk!

27.6.2009
Topin sanoin Miss Negaatio on taas asialla. Eli viime ilta/yö meni murehtiessa maailman menoa, eikä vähiten oman rakkaan koiran tilannetta. Ja pessimistin vikaahan minussa on aina ollut... Tuntuu, että Elsalla on nyt tänä keväänä, isojen muutosten aikana/jälkeen ollut vaikka mitä kremppaa. Eivätkä ongelmat ole vieläkään ohitse. Luulen, että suuret muutokset hormonitoiminnassa (raskaus ja synnytys) sekä näihin liittyneet stressitekijät ja kaikenlaisiin ongelmiin syötetyt lukuisat antibioottikuurit kevään aikana ovat Elsan vaivojen taustalla. Elsa ei ole KOSKAAN ennen ollut sairas. No, onhan sillä tapaturmista johtuen ollut ongelmia (oikean etutassun kynsiluun murtuminen), mutta minkäänlaisia tulehduskierteitä ei tytöllä ole todellakaan ollut! Ja tapaturmiakin on ollut todella vähän ottaen huomioon kuinka paljon rotan kanssa kaikenlaisissa maastoissa ja pöpeliköissä liikutaan. Eli olen pitänyt itseäni onnekkaana TERVEEN koiran omistajana. Kunnes koetti tämä kevät, joka nyt jo kesäksi on kääntynyt.

Ensimmäisenä tuli kohtutulehdus, joka 10pv:n antibioottikuurilla lääkittiin kuntoon. Lisäksi Elsa sai pari piikkiä (antibioottia yms.), joista toisen oletettuun pistokohtaan selkärangan lähelle ilmestyi reilu viikko piikin jälkeen patti. Patti oli ihon alla oleva nesteinen kohouma, ei kipeä, mutta selkeä, joidenkin senttimetrien mittainen halkailijaltaan. Pattia kehoitettiin seuraamaan ja se ajan kanssa (useiden viikkojen kuluessa) hävisi itsestään. Iho ei ollut ärtynyt patin kohdalla. Pentujen vielä ollessa meillä, huomasin Elsan turkista lähtevän karvaa! Espanjanvesikoiralta EI lähde karvaa ja Elsalta ei ole KOSKAAN sitä lähtenytkään. Mutta ajattelin tämänkin liittyvän hormonitasapainon heittelyihin, imettihän otus vielä. Karvanlähdön huomasi, kun silitti koiraa, niin vaatteet olivat hienossa nukassa. Samoin Elsan makuupaikoilla saattoi olla nukkakerros. Lopulta jo kokonaisia karvatuppoja näkyi siellä, missä Elsa oli itseään rapsuttanut. Sitten tuli korvatulehdus, joka korvatipoilla kuntoon hoidettiin. Sitten tapaturmaisesti Elsa teloi tassunsa lasiin, johon taas antibioottia 10vrk syötettiin. Jostain syystä rotan keho hylki sulavia tikkejä ja haava ei umpeutunutkaan tässä ajassa. Lisää 5vrk antibiootteja ja hoitotoimenpiteitä rutkasti kauemmin. Haava alkaa nyt paranemaan, tikkejä sisältä "sylkee" ulos ja pintaan tulevia sellaisia ajoittain leikkailen pois. Edelleen ontuu. Sitten Elsan TOISEEN etutassuun kehittyi jostain ihottumaa anturoiden välissä olevalle ihoalueelle. Vuoroin kiellettiin otusta nuolemasta oikeaa, vuoroin vasenta etutassua. Mistä hitosta tällainenkin tuli, ei KOSKAAN aiemmin ole vastaavasta kärsinyt. Tässä kohtaa en enää eläinlääkäriin enää edes mennyt, pidiin ihottuma aluetta puhtaana ja kuivana. Toipumaan päin jo on. Uusin löytö on Elsan oikeassa (lasiin loukatussa) tassussa oleva "paise" (?), tai sellainen "haava" tai "patti" etujalan sisäsyrjällä, ei kuitenkaan tassun alla anturoiden lähellä vaan tassun syrjässä. Tämä pikkuruinen, pikkurillinpäästä puolikkaan kokoinen alue on tulehtunut (punainen), puristaessa tulee mätää ja vaivaa Elsaa (kivulias). Jälleen kerran en mennyt enää ell, vaan puhdistusta, kuivana pitoa ja basibact pulveria ollaan laitettu tähän vekkiin. Eilen illalla tuli mitta täyteen ja meinasi itku päästä. Eilen löysin Elsan oikeasta kyljestä, takajalan edestä, samanlaisen ihonalaisen nestepatin mikä Elsan selässä piikin jälkeen oli useita kuukausia sitten. Ei arista pattia, ihossa ei ole mitään, patti on ihon alla ja on joitakin senttimetrejä halkaisijaltaan. Karvaa koirasta lähtee runsaasti edelleen, jopa niin paljon, että rinnan alueella on pälvikohtia muutenkin tosi lyhyessä turkissa. Ajelen koiran karvan alas, kun kaverilta trimmeriä lainaan saan, jotta kaikkia näitä Elsan ongelmia olisi helpompi seurata.

Nyt on jo sellainen olo, että eläinlääkäriin haluaisin koiran viedä. Ja en pelkästään kyljen patin tai etujalan vekin vuoksi, vaan jollekin,joka kokonaistilanteesta jotain voisi ymmärtää ja tehdä johtopäätöksiä. TOIVOTTAVASTI kaikki johtuu vain näistä myllerryksistä mitä Elsan elämässä viime kuukausina on ollut, mutta tässä kohtaa se mörkö siellä mielessä funtsii jo tuhat ja yksi VAKAVAA sairautta,joista nämä voivat olla oireita. Sain mielestäni hyvän vinkin tarkistuttaa myös kilpirauhasarvot. Juttelen vielä ell kanssa, kun sopivan sellaisen löydän ja katsotaan sitten mitä olisi syytä tehdä ja mitä ei. Pitäkää nyt joku meidän puolesta peukkuja pystyssä, että tämä kaikki on vain omistajan turhaa vouhotusta!

19-21.6.2009
Hyvää Juhannusta!

Elsa juhli kotosalla, kuten mekin:) Päivitykset laahaavat jälkijunassa, joten seuraavassa tiivistetyt tunnelmat viikonlopulta.Sattuneesta syystä silloin oli parempaakin tekemistä kuin koneella istua ihmettelemässä;)

Perjantaina odotetut juhannusvieraat saapuivat ja ihme ja kumma: Elsa ei YHTÄÄN pärrännyt joukkion uudelle tulokkaalle!:) Hieman haukahti normaalisti kun ovi käy ja siitä hetkestä asti oli niin ystävää että. Tosin taisi uuden tuttavuuden pelastus olla se, että hän saapui "Elsan parhaan ystävän", ts. Henkan, seurassa, eli luottamus oli taattu. Yöllä myös Topi liittyi seurueeseen, poimien kotimatkallaan meidät muut Jokipubista. Eli juhannuspäivän puolelle meni kotiutuminen Hollannista, jossa Eurooppacuppia kisattiin. Miesten joukkueen saavuttama pronssinen mitali takataskussa oli mukava palata kotimaahan yötöntä yötä ihastelemaan.

Lauantai oli -yllätys, yllätys- jälleen pilvinen ja kolea keliltään, mutta Vanhassa Raumassa ehdimme käydä pyörähtämässä ja täällä tapasin uuden perro-tuttavuuden -taas! "Mistä näitä perroja oikein...":) Ja loppuilta meni jälleen grillatessa ja boolimaljaa tyhjentäessä.

Sunnuntaina keli hieman jo suosi meitä ja teimme pyöräsafarin Sammallahdenmäelle ihmettelemään pronssikautista muinaisjäännösaluetta, koska eräs seurueesta kyseisestä kohteesta oli oppilailleenkin aikoinaan opettanut:) Kulttuuria tuli siis urakalla tänä juhannuksena, jopa kahden Unesqon maailmanperitöluettoloon kuuluvan kohteen verran! Vastapainoksi näille pläjäyksille viikonloppuun kuului myös Elsankin suosion saavuttavia piha-aktiviteetteja, kuten krokettiturnajaiset tai vihdan valmistus talkoot kaatosateessa yms. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä juhannus, ensi vuonna uudestaan!:)

15.6.2009
Eipä meille mitään ihmeellistä ole eilisen päivityksen jälkeen tapahtunut. Sadetta pidellään Elsan kanssa lämpöisissä sisätiloissa, Topi lähti Hollantiin kisaamaan. Sadepäivät on hyviä netissä surffailuun ja taas olen saanut muutaman tovin vierähtämään tässä koneen ääressä ihmetellessä. Kartutin vaihteeksi tietämystäni erilaisista (koirien) sairauksista ja hulluksihan tässä tulee mitä enemmän informaatiota etsii.

Yllättävintä itselleni oli tieto autoimmuunisairaaksi todetun tai alttiuden autoimmuunisairauksiin omaavan koiran riskeistä liittyen rabies-rokotteeseen. Ystävältäni Katilta vinkin asiasta sain, hän kun painii ei-vesikoirarotuisen, SLO diagnosoidun koiruutensa kanssa näiden juttujen parissa. Nyt on sitten selvitetty Metvettiä myöten mitä ja miksi. Katin selvitystyön ansiosta kuulin minäkin, että Rabies-rokotetta ei suositella autoimmuunisairaalle koiralle, koska riski toisenkin autoimmuunisairauden puhkeamiseen on suuri. Vertasivat kolikon heittoon; toiset kestävät, toiset eivät, mutta jos rokotetta ei välttämättä tarvita, ei kuulemma ole lainkaan suositeltavaa rabiesta vastaan rokottaa. Jos matkustelee, osallistuu tapahtumiin, asuu itärajalla tms niin sitten ei paljon vaihtoehtoja jää. Mutta kuka uskaltaa ottaa riskiä ja millaiset fiilikset siitä sitten tulisi, jos onnistuisikin huonontamaan koiransa tilaa? SLO:n lisäksi kilpirauhassairaus tai toisinpäin, great. Harrastuskoirilla ja jossain (ihan sama missä) lajissa kilpailevien kohdalla juttu onkin kurjempi: ilman rokotusta ei ole asiaa virallisiin kisoihin ja epävirallisiinkin voi miettiä haluaako mennä jos rokotukset eivät ole kunnossa... Kyllä rotukoirien jalostus on sitten hienolla tolalla.

14.6.2009
Viikon viimeistä päivää taas viedään. Jos viime viikko oli vauhdikas niin tämä viikko on kulunut sitten superhitaasti; sängynpohjalla viimeiset 4 päivää viettäneenä aika on todella madellut. Elämä alkaa taas voittaa paitsi minulla myös Elsalla.

Elsan anturan syvä viiltohaava on lähtenyt umpeutumaan. Auki jalka on edelleen, mutta ei enää läheskään yhtä pahasti kuin 5 päivää sitten tikkien poistossa. Haavasta on "puskenut" ylös ns. sulavat tikit syvältä, eli eivät todellakaan sulaneet violetit ompeleet, joita olen omin pikku kätösin saksien kanssa sitä mukaa poistellut kun esiin ovat työntyneet. Näin ell ohjeisti kun soitin huolissani ensimmäisen nähdessäni. Haava ei ole tulehtunut ja toivottavasti ei tulehdukaan kun tänä iltana rotta viimeisen antibioottinsa saa. Meillä on eteisessä kiva "arsenaali" Elsan tassun suojuksia patterin päällä kuivumassa. Joka kerta kun neiti ulos lähtee laitetaan ensin kerros hoitavaa salvaa, sitten sukka, sitten muovipussi, sitten kurahanska ja sitten vielä sukka jonka päälle viritetään paksusta kuminauhasta tehty rengas ettei paketti lähde tiimellyksessä pois. Ihana anoppini laittoi juuri viestin, että hän on valmistanut nahkaisen tassusuojan Elsalle, joten jotain helpotusta tähän pukemiseen ja riisumiseen on luvassa kun sen noudamme. Elsa ontuu vielä suurimmilta osin selkeästi, mutta takapihan nurtsilla (pehmeä alusta) voi jo ajoittain ihan laillisia askeleitakin ottaa. Iloinen ja energinen neiti silti on, eli huolissani toipumisesta en ole.

Sen verran tässä on kuitenkin näitä takapakkeja jo tullut, että tein pahoilla mielin päätöksen peruuttaa osallistumisemme Vesikoirat ry:n joukkueessa toko-sm kisoihin heinäkuussa. Ehtii sitten varakoirakko orientoitua edustamaan:) Samaan syssyyn peruutin osallistumisen samalle viikolle suunnitellut oman seuran toko-iltakisat. Elokuussa meille on vielä paikka varattu omiin (on yhtä kuin RKS:n) kisoihin, jos sinne mennessä olisi jo Elsakin vähän ehtinyt toipua ja saatu yhteiset treenit aloitettua...

Tänään itse asiassa jo otin kolmen yksittäisen kapulan verran tunnarin alkeita etsimisen harjoittelulla ja näissä likka loisti! Nurtsilla tassuunkaan ei sattunut (tai ei ainakaan menoa haitannut) ja neiti jopa laukkasi palautusvaiheessa sivulle takaisin istumaan, mitä ei ole tässä liikkeessä miesmuistiin tehnyt!:) Vielä en uskalla tuon tassun kanssa vauhtia vaativia liikkeitä (luoksetulo, ruutu) treenailla tai edes seuraamista koska haluan siihenkin vähän erilaisen viretilan yhdistää, mutta jos näitä jotain harjoituksia nyt kuitenkin. Korvieni välissä olen jo "maistellut" ajatusta aloittaa opettamaan Elsalle jotain ihan uutta, kun intoa neidillä tuntuu olevan ja itseänikin jo suoraan ilmaistuna puuduttaa tämä tekemättömyys ja tylsyys. Pk-jäljen alkeita tekisi mieleni kokeilla takaperin ketjuttamalla (Canis-lehdessä 2/09 esitelty koulutusohjelma) opettaa Elsalle, koska siinä saisi ne muutamat pääkopassa liikkuvat aivosolut vähän työtä tehtäväkseen ja vauhti ei olisi yhtä rassaava tassulle kuin monissa muissa lajeissa. Varsinkin, jos kunnon tassusuojan kohta saan, niin metsään voisimme ihan hyvin mennä. Hakuporukallemme jo ilmoitin, ettei meitä vieläkään nähdä pitkään aikaan treeneissä, kiitos kaikenlaisten sattumusten.

Kaikesta huolimatta muuten meille kuuluu ihan hyvää ja ensi viikon jälkeen alkaa oma kesälomanikin, joten kaikenlaista menoa ja meininkiä myös Elsan huvittamiseksi on jo mietitty!:) Tuossa se nytkin makaa jalkojeni päällä "omalla" paikallaan tietokonepöydän alla kun naputan ja pienestäkin vihjeestä tekemisen suuntaan alkaa häntä vispata armottomasti. On se vaan ihana otus, ei siitä miksikään pääse.

9.6.2009
Eläinlääkärin vastaanotolla -meidän lemppari ell taas tänään paikalla!- tikkien poistoa varten. Elsa käyttäytyi mallikelpoisesti taas, vaikka jalkaa ronkittiinkin. Hyvä uutinen on se, että haavat eivät ole tulehtuneet. Mutta sitten ne huonot uutiset...

Anturan lävistävä viilto ei ole mennyt lainkaan umpeen. Sulavat tikit sisällä ovat lähinnä ärsyttäneet kudosta. Nyt saatiin uudet vahvemmat dropit ja ohjeet pehmittävän antibioottivoiteen levityksestä myös paikallisesti ja Betadinen kanssa lutraaminen alkaa. Sisätiloissa ilman suojusta mennään, mutta ulkosalle sukat ja muovipussit vielä viritellään, ettei haavaan vain pääsisi likaa ja tulehtuisi. Alle viikossa pitäisi jo näkyä muutoksen merkkejä ja haava alkaa pikkuisen parantumaan. Kauhuskenaario on se, että jos haava EI ala umpeutumaan, koira ei (koskaan?) varaa jalkaansa normaalisti. Tätä en halua edes ajatella, en tiedä mitä tekisin jos näin kävisi. Joka tapauksessa vaikka viilto paranemaan päin olisikin, koko anturan korjaantuminen vie pitkän ajan. Prkl.

1 - 7.6.2009
Olipa kiireinen ja voimia vievä viikko! En ehtinyt koko aikana alas istumaan ja kotisivuja päivittelemään, joten nyt tulee juttua sitten sitäkin enemmän.

Maanantai-iltana vielä viimeisimmät innokkaat pennunpaijaajat kävivät vauvoja leikittämässä. Itselleni jäi mielettömän hyvä mieli siitä, että kaikki pennut suorastaan taistelivat uusien ihmisten huomiosta, sylistä ja läheisyydestä! Paijaajatkin olivat aivan ihmeissään kun koko konkkaronkka ”hyökkäsi” maassa istuvien ja makaavien ihmisten luokse täysin ilman estoja ja varauksellisuutta ja jokainen halusi olla se päällimmäinen ja ensimmäinen syliin änkeäjä. Elsa-äippä leikitti pihalla ja sisällä vieraiden poistuttua pentujaan kolmella jalalla loikkien. Aika hellyyttävää kun likka kurahanska jalassa menee ketterästi kolmiloikkaa ja riehuttaa kakaroitaan sydämensä kyllyydestä!

Tiistai-iltana koetti sitten pentujen muuton aika, lapsoset lähtivät Turkuun. Pentuaitaus purettiin samalla ja meillä hiljeni talo kerralla. Tasan viikon päästä ensimmäiset pennoset uusiin, toivottavasti myös lopullisiin koteihinsa, pääsevät ja siitä sitten jokainen vuorollaan. Kaikille pentusille on hyvä koti löytynyt. Uusille pennunomistajille vinkkinä, että tuntuvat kakarat perineen äidiltään ainakin nopean kynsien kasvun. Joka viikko kolmen viikon iästä eteenpäin olen jokaiselta seitsemältä naperolta kynnet leikannut ja jokaisella kerralla leikattavaa on riittänyt ihan kiitettävästi. Ja toinen vinkki uusille kodeille: jos haluat juuri SINUN pennustasi kuvamateriaalia eri ikäviikoilta ajasta, jonka pentu on täällä meidän kotona viettänyt (4vrk:n iästä eteenpäin aina 6 viikon ikään saakka) niin laita minulle vaikkapa sähköpostiviesti niin keksitään keino millä digikuvat saat. Olen kerännyt tietokoneelleni jokaisesta ihanaisesta perropennosesta oman kansionsa ja tallettanut siihen kansioon vain tämän yhden tietyn pennun kuvat. Kuvat on myös nimetty niin, että niistä voi tunnistaa miltä elinviikolta otokset ovat. Ja jokaiselta viikolta olen jokaisesta myös kuvia ottanut, eli matskua riittää!:) Lisäksi on tottakai myös ihan oma kansionsa yhteiskuville, joissa kaikki tai ainakin useampi pentu seikkailevat ja nekin on luonnollisesti mahdollista saada, jos vain haluat. Näistäkin kun voi yrittää sitä omaa kullanmuruaan bongailla. Lopullisen pohdinnan kokemuksistani tästä tarinasta nimeltä ”Elsa-jalostusoikeuskoiran pennutusprojekti” lähipäivinä tai viikkoina kokoan, kunhan taas rauhassa ehdin koneelle alas istahtaa ja ajatuksiani koota luettavaan muotoon.

Keskiviikkona aina yhtä huolehtivainen anoppini keksi pyytää Elsan hoitoon ”mummolaan”, jotta ei likka joutuisi olemaan tyhjässä kodissa yksin ja ehkei näin surisikaan pentujen lopullista lähtöä kertaheitolla. Aamulla siis töihin mennessäni tiputin neidin hoitoon ja päivällä kun töiden jälkeen sitä hain, sai likka lisäleikkiaikaa ja sovittiin että haenkin Elsan vasta iltamenoni jälkeen. Tänä iltana RKS järjesti viralliset toko-kokeet kotikentällään ja sinne töihin olin lupautunut. Iltakokeessa vierähtikin tovi jos toinenkin ja vasta myöhään Elsan kotiin hain. Oli vallan tyytyväistä neitiä, saanut taas nauttia mm. hirvenlihapullista, hieronnasta, paijauksesta ja huomiosta.

Torstaina meille saapuikin yövieraita tuttavapariskunnan muodossa, joten Elsa sai taas extrahuomiota uusien rapsuttelijoiden muodossa. Alun pärräysten jälkeen parkkeerasi aina vieraiden eteen siliteltäväksi ja toi Kong-leluaan leikin toivossa heiteltäväksi. Vieraat viipyivätkin perjantaihin asti ja silloin saapui myös Elsan paras ystävä Henkka meille viikonlopuksi visiitille. Elsa oli ratketa riemusta:)

Minulla oli tavallisuudesta poikkeava viikonloppu kun suuntasin lauantaiaamusta Helsinkiin viettämään henkisesti erittäin piristävää tyttöjen-viikonloppua. Ihanat naiset, eli me kolme fysioterapeuttia ja yksi sosionomi-rekkis;) treffattiin opiskeluaikana (Tampereella) alkaneen ystävyyden ylläpitämiseksi ja voi witsi että meillä oli hauskaa!!:) Tyylikäs ja keskeisellä paikalla sijaitseva hotelli Klaus K sopi yöpaikaksi kuin valettu ja lauantaipäivä saatiinkin vierähtämään yhdessä hujauksessa shoppailessa ja mansikkamargariittoja nauttiessa. Ja tällä kokoonpanolla kun liikenteessä ollaan niin yökerho kuului tottakai oleellisena osana suunnitelmaan ja illan huipennus oli Topin järkkäämä ”vaimon tuuletus” -riennot. Raumalle muuttoni jälkeen kun on elämäntyyli sen verran muuttunut että kaikenlainen liitely ja vauhdikkaat opiskeluajan happeningit ovat vaihtuneet aika totaalisesti toisenlaisiin, mutta myös mukaviin, menoihin. Ns. ilmaisen viinan kutsubileet ovat olleet lähinnä historiaa ja enää ei tosin kuntokaan moiseen menoon mitenkään riittäisi. Mutta koska vanha kunnon kokoonpano kasaan saatiin, niin Topi (joka ei voi sietää pintaliitoa) yllätti ja järkkäsi jollain ihmeen suhteilla meidän nimet listalle ravintola Teatteriin! Päästiin pitkästä aikaa nauttimaan todellisesta pintaliidosta marssimalla jonojen ohi ”kuten ennen vanhaan” ja tämän yökerhokompleksin erikoisuutena olevaan yökerhon sisältä löytyvään erilliseen VIP-tilaankin seurue Hellstén listalta löytyi. Oltiin taas niin ”Kiss FM:n jengii”, että;) Täältä julkkispuolelta bongattiin ainakin yksi NHL-tähi, yksi nelosen uutisten toimittaja, yksi laulaja ja kaksi nimekästä näyttelijätärtä. Irish coffeeta, caipi rouskaa, margaritoja ja fisuja kului kiitettävästi ja tappiin asti tottakai nautittiin hyvästä seurasta ja fiiliksestä. Päätettiin tehdä tästä perinne ja ensi vuonna kokoonnutaan taas jossain uudessa kaupungissa ja pistetään paikka sekaisin:)

Sunnuntai-iltapäivällä, kun ensin vain ajokuntoon toivuin, alkoi kotimatka tämän piristävän, mutta energialevelejä totaalisesti kuluttavan reissun jälkeen. Sen verran kuitenkin virtaa vielä löytyi, että ilahtuneena kutsusta otin ja poikkesin tapaamaan uusia perrotuttavuuksia. Neljään, eikun viiteen, persoonalliseen perroon sain tutustua ja juttua riitti. Kiitos tuhannesti vieraanvaraisuudesta ja ajasta jonka sain! Kotona oma pöhköperroni jo odottikin minua ja kuulin Elsan osallistuneen päivällä erittäin innokkaasti mm. etupihan soranlevitys talkoisiin... Jalka ei kuitenkaan mennyt pahempaan kuntoon vaikka ainekset katastrofiin olivat kuulemma olleet kasassa. Ylihuomenna mennään tikkien poistoon ja sitten alkaa varsinainen kuntoutus taas neljällä jalalla liikkuvaksi otukseksi. Uimapaikat kutsuvat toisin sanoen!

30.5.2009
Juu, sama päivämäärä otsikossa kuin allaolevassa romaanissa. Siitä jäi muuten puuttumaan ehkä tärkein (omasta mielestäni): tulevia vanhempia ja mahdollisesti myös muita sukulaisia kannattaa mahdollisuuksien mukaan käydä katsomassa! Ja sitten jos haluaa hömppä-hömppää iltojensa ratoksi, niin seuraava foorumi on hyvä keino paitsi etsiä tietoa myös saada vertaistukea asiaan kuin asiaan: Vesikoirafoorumi. Vaatii kyllä kirjautumisen mutta on hyvin aktiivinen foorumi, jossa päivittäin tapahtuu ja sattuu.



Sitten meidän lauantai-illan varsinaisiin tapahtumiin. Ensin hyvät uutiset: Topin nimi löytyi Lamk:n sivujen valmistuneiden listalta, eli miehen työnohessa aikuisopiskelijana suorittamat opinnot ovat nyt pulkassa ja hän on paitsi opistoupseeri, nyt myös liikunnanohjaaja amk. Tästä riemastuneena vanhempansa tulivat skumppapullon kanssa kylään ja onnittelumaljat nostettiin. Ja sitten avattiin toinenkin skumppa. Jne...

Grillausta aloitellessa Elsa seikkaili takapihamme takana olevassa "pöpelikössä", joka siis puistokaavaksi on määritelty ja täysin villiintynyt kaistele maata on. Minä olin pentuaitauksessa siivoamassa jätöksiä kun näin Elsan hyppäävän (yritti varmaan taas tavoittaa puun oksaa tai jotain yhtä järkevää), mutta alas tullessaan vingahti vähän. Käskin likan tulemaan pois sieltä ja tullessaan hieman näytti että jollain askeleella olisi ontunut. Käskin mennä Topin luokse grillin viereen ja huikkasin miehelle että tsekkaa tassun. Reippaasti Elsa liikkui Topin luo ja en tajunnut vielä huolestua. Mutta sitten sain huudon että nyt on mennyt ja pahasti. Koira kiidätettiin pesutilaan kylmän suihkun alle ja verta valui ihan hirveästi tälle lyhyellekin matkalle. Minä, joka kammoan ihon alla olevia asioita en pystynyt edes katsomaan vaan jätin Topin ja anoppini hoitamaan tilannetta ja säntäsin puhelimeen päivystävää eläinlääkäriä tavoittelemaan. Hyvä tuuri kävi siinä mielessä, että päivystävä otti jälleen kerran vastaan täällä Lapissa, eli vain noin 1km päässä meiltä. Appiukko oli tässä kohtaa ainoa ajokuntoinen, joten kuskia ei tarvinnut kauaa miettiä. Elsa sai ensiapuna siteen jalkaan ja pakastepussin siteen päälle ja sitten lähdettiin kiireen vilkkaan eläinlääkäriin. Vastaanotolla odottelimme reilun puolituntia edellisen as. tilanteen ollessa kesken ja koko ajan pussi täyttyi verellä. Eli haava vuosi siteiden läpi valtavasti. Elsa oli rauhallinen, pidin sitä sylissäni "selällään" puoli-istuvassa asennossa (tyypillinen paijausasento likalle), jotta sain pidettyä tassua koholla ja pussia kiinni ettei sotkettaisi koko huonetta.

Päivystävä eläinlääkäri hoksasi pian tilanteen kun sisään pääsimme ja Elsa rauhoitettiin ompelun ajaksi. Meinasi pian herätä uudelleen, joten sai lisää rauhoittavaa kesken kaiken. Tosi kauniisti Elsa käyttäytyi jo ennen rauhoitusta, sitten tietysti sikeitä veti loppuajan. Vajaan kaksi tuntia taisimme olla eläinlääkärinkin hoidettavana ja puolilta öin paluumatkalle lähdettiin. Ei ollut eläinlääkäri näin syvää haavaa aikoihin nähnyt ja kuulemma näytti niin siistiltä leikkauspinnalta, että tod.näk. lasiin on itsensä loukannut. Kaksi haavaa, toinen keskeltä anturaa ja toinen sisimmän anturan ja sen välistä oli terävä esine viiltänyt. Paitsi ihon ja lihaksia oli repinyt,niin siinä samassa mukana katkesivat jänne, hermo ja valtaisan verenvuodon aiheuttanut valtimo. Ihmisellä vastaava tilanne olisi "ranteet auki" hengenlähdön yritys, kuten ell kauniisti kuvasi. Kertoi myös minulle aivan uuden tiedon koiran fysiologiasta: koirilla verenhukka ei heti aiheuta samanalaisia ongelmatilanteita kuin ihmisillä, koska koirien pernassa on paljon suurempi varasto verelle, joten verenhukka saa olla kovin suurta, ennen kuin varastokin on tyhjennetty. Onni onnettomuudessa että valtimonsa katkaisi siis Elsa eikä kukaan muu meistä, kai.

Meillä ollaan siis nyt jalkapuolia rampoja, side tassussa pari päivää ja sitten vain sukka että saa ilmaa. Tikit pois 10 päivän päästä, 10 päivän antibioottikuuri ja kipuun lääkettä tarvittaessa. Onneksi pentuja on jo hieman vieroitettu, koska kipulääkkeen aikana imettäminen voisi olla huonompi juttu. Ei kuulemma tiedetä vielä varmasti vaikuttaako emän kipulääkitysaineet huonontavasti pentujen maksaan, joten tämän vuoksi kipulääkettä vain tarvittaessa. No, jos (kun) Elsa kipuilee, sitä kyllä lääkitsen, mutta silloin pennut saavat pärjätä kuivaruoalla enkä usko tästä järjestelystä kellekään haittaa olevan.

Pitäkäähän kaikki peukut pystyssä, että haavan parannuttua saamme kuntoutettua Elsan kolmiloikkaajasta normaalisti liikkuvaksi vesiäiseksi, vaikka jännettä ei nyt paikattukaan (ilmeisesti ehti vetäytyä, ell ei puhunut asiasta mitään). Uimista siis paljon luvassa kun haava on ummessa ja ainakin nenätyöskentelyä aktivoimiseksi ettei pääkoppaan tekemisen puute ala liikaa vaikuttamaan. Kiitos Katille myös vinkeistä tiedonetsintään jännevammoissa, seuraavaksi surffailen vinttikoirien maailmaan etsimään lisää infoa jalkaongelmista.

30.5.2009
PENNUN HANKINTA

Muutama Elsan pennun tuleva omistaja, kuin myös ihan tuntemattomatkin ihmiset, jotka ovat tiedustelleet minulta Elsan pentujen saantimahdollisuutta, ovat kyselleet myös ihan käytännön asioita liittyen pennun hankintaan, kasvatukseen yms. Tottakai erittäin mielelläni autan, jos vain osaan, mutta mieleeni tuli nyt kerätä tänne sivuille sellainen ”paketti”, jonka avulla jokainen ainakin alkuun pääsisi. Toivottavasti tästä on hyötyä paitsi Elsan pentujen tuleville kodeille (voitte hypätä jo sivun alalaidan kappaleisiin), myös ehkä muille sivuille eksyneille joita vesikoiran hankinta mietityttää.

Itse olen nyt samassa veneessä niiden kanssa, jotka vesikoiran ovat päättäneet hankkia. Eli edessä on juuri meidän kotiin sopivan koiran kuumeinen etsintä. Koen tilanteen olevan nyt huomattavasti helpompi, kuin silloin, kun Elsan hankinta oli ajankohtaista. Nyt muutaman vuoden aktiivisesti "perropiireissä" mukana olleena, taustatiedon määrä on moninkertainen verrattuna aikaan ennen espanjanvesikoiraa taloudessamme. Toisaalta tähänkin asiaan pätee sanonta "tieto lisää tuskaa", eli vaikka tietoa paitsi rodusta myös eri koirista ja niiden taustoista on kertynyt huomattavasti enemmän, niin sitä krantummaksi olen itse tullut. Ja vieläkään en voi mitenkään tietää kaikkea!:) Nyt kun itse tiedän mitä haluan ja toisaalta mitä en halua niin minun perrolle asettamieni kriteereiden täyttävän yhdistelmän löytäminen on suorastaan haasteellista! Kehoitan myös tulevia perronomistajia miettimään tovin niitä omia toiveita tulevan koiran suhteen, koska se mikä sopii yhdelle voi olla katastrofi toisen käsissä. Eli minun mielestäni määritelmät kuten "hyvä luonne", "perusterve", "vahtiviettinen", "kova/pehmeä", "rauhallinen" jne. jne. eivät vielä kerro juuri mitään, vaan riippuvat täysin niiden käyttäjän lähtökohdista ja hänen asettamistaan määritelmistä näille koiraa jollakin tavoin kuvaaville termeille.

Ihan ensimmäiseksi toimenpiteeksi suosittelen tutustumaan ja opettelemaan käyttämään Suomen Kennelliiton ylläpitämää Koiranet jalostustietojärjestelmää. Kyseisestä tietokanta sisältää Suomessa rekisteröityjen koirien koe-, näyttely- ja terveystulokset. Koiranet on avoimesti selailtavissa oleva tietovarasto, josta voi myös suorittaa monipuolisia hakuja koirien tiedoista. Perehtymällä hieman koirien mitattaviin terveystuloksiin, kuten lonkkakuviin, silmäasioihin, kyynär- ja polvituloksiin jne. osaat tulkita Koiranetistä löytyvää tietoa tietyn koiran kohdalta. Jos koira on käynyt näyttelyissä tai Kennelliiton hyväksymissä kokeissa/kilpailuissa, näkyvät näiden tulokset Koiranetissä. Se ettei koiralla ole tuloksia harrastuksista, ei kuitenkaan tee siitä vielä yhtään huonompaa tai parempaa kuin joku toinen vaihtoehto. Tulokset voivat kuitenkin antaa lisätietoa kyseisen yksilön käyttöominaisuuksista ja ennen kaikkea omistajansa viitseliäisyydestä harrastusrintamalla.

Sitten kun on löytynyt jokin tietty yhdistelmä mistä pennun hankintaa harkitsee, voi Koiranetin avulla tarkistaa koirien sukusiitosprosentin, eli kuinka läheistä sukua koirat ovat keskenään. Sukusiitoksen lisääntyminen tekee koirista sekä ulkoisesti, että muutenkin keskenään samankaltaisia, mutta mikä vielä tärkeämpää, tuo mukanaan sairauksia, joiden ilmeneminen lisääntyy samassa tahdissa sukusiitosasteen kanssa. Jotta rotu pysyisi terveenä, on pyritty esittämään raja-arvoja ja tällä hetkellä serkusparitusta pidetään lähisukulaisuuden rajana jalostuksessa, tällöin sukusiitosaste on 6.25%. Kannattaa myös Koiranetissä tietyn tulevan pentueen tietoja selatessa tarkistaa ainakin paitsi kyseisen pentueen sukusiitosprosentti, myös molempien vanhempien ja isovanhempien sukusiitosprosentti (se käy helposti klikkaamalla Koiranetissä kyseisen koiran nimeä sukutaulusta). Tämä siksi, että vaikka yksilöllä olisi 0% sukusiitosaste, se ei paljoa lohduta jos vanhemmat itsessään ovat korkeasti "rutsattuja", vaikkakin keskenään täysin eri linjoista.

Koiranet ei kuitenkaan ole pelkästään täydellinen ”avain onneen” terveystulosten puolesta, koska siellä eivät näy esimerkiksi espanjanvesikoirilla viime vuosina "kohahduttaneen" kilpirauhasen vajaatoiminnan tutkimustulokset. Itse sairaudesta nimeltä kilpirauhasen vajaatoiminta löytyy tietoa esim. googlettamalla, mutta kyseessä on sairaus jota voidaan hoitaa mutta ei parantaa. Eri yksilöillä lääkitys tehoaa eri tavoilla; joillakin paremmin, joillakin huonommin/ei ollenkaan. Vaikka oireet pysyisivät kurissa elinikäisellä lääkityksellä, kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitys katsotaan nykysääntöjen mukaan dopingiksi. Lääkityn koiran kanssa ei näin ollen voi osallistua Kennelliiton virallisiin näyttelyihin, kilpailuihin tai kokeisiin (toko, agility, pk-lajit jne.). Kilpirauhasen vajaatoiminta periytyy, mutta vielä ei tiedetä miten. Espanjanvesikoirien jalostustoimikunta aloitti vuoden 2009 alussa yhteistyössä Hannes Lohen kanssa projektin kilpirauhasen vajaatoiminnalle altistavien geenien kartoittamiseksi, eli toivottavasti sairauden periytyvyydestä saadaan enemmän tietoa lähitulevaisuudessa. Perron hankinnassa kannattaa siis selvittää sukutaulujen avulla löytyykö yhdistelmän taustalta sellaisia koiria, joilla vajaatoiminta olisi todettu tai ylipäätään onko sitä kuinka paljon tutkittu tässä suvussa. Se miten löytämäänsä tietoon reagoi, on jokaisen itsensä kanssa läpi käytävä asia: kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole ainoa sairaus jota rodusta löytyy ja kompromisseja voi joutua tekemään. Se, mitä asioita tulevalta koiraltaan painottaa on jokaisen oma päätös, kuin myös se millaisia riskejä on valmis ottamaan ja minkä kustannuksella.

Espanjanvesikoirien kasvatusta säätelevät rodun PEVISA- säännöt, Jalostuksentavoiteohjelma JTO 2007-2011 ja Jalostuksen toimintaohje. Nämä kaikki ovat myös tavallisten koiranetsijöiden/omistajien käytettävissä ja löytyvät rotuyhdistyksen kotisivuilta. Sitten kun kiinnostus on lopullisesti herätetty, niin niitä tulevia perropentueita voi etsiä esimerkiksi rotuyhdistyksen pentuvälityssivuilta. Sivuilla julkaistaan kaikki pentueet, joille kasvattaja on hakenut jalostustoiminkunnan hyväksyntää ja jotka toimikunta on hyväksynyt. Kaikki kasvattajat eivät kuitenkaan syystä tai toisesta välttämättä hae tätä hyväksyntää yhdistelmilleen tai yhdistelmä voi jostain syystä olla täyttämättä jalostustoimikunnan kriteereitä. Monella kasvattajalla on kuitenkin kotisivut, joista tulevia pentueita voi etukäteen nähdä tai ainakin löytää yhteystiedot, miten kasvattajan tavoittaa ja kysyä häneltä suoraan pentusuunnitelmista. Samoin netistä löytyy monen koiranomistajan pitämiä kotisivuja/blogeja, joissa pääosassa seikkailevat omat koiransa. Kun sopivalta kuulostava yhdistelmä/kasvattaja on löytynyt, tulevan pentueen sukulaisten kotisivuja/blogeja voi etsiä netistä ja sitä kautta saada vähän lisätietoa oman koiransa taustoista. Tosin täytyy aina muistaa suhtautua terveellä maaalaisjärjellä netissä oleviin kirjoituksiin, kuten aina sieltä tietoa etsiessä. Yleensä kun yhden koiran kotisivuille ”eksyy”, niin sieltä voi hyvässä lykyssä löytyä linkkilista yhä uusille sivuille. Yksi löytämäni kattava linkkilista paitsi suomalaisten espanjanvesikoirakasvattajien kotisivuille, myös tavallisten perrojen sivustoille, löytyy espanjanvesikoira Ossin, eli Zorrazo Iznatoralin kotisivuilta. Ossin ihmiseltä kysyin luvan, että tätä tietoa saan eteenpäinkin jakaa:)

Vielä ennen yhteydenottoa kasvattajaan kannattaa tutustua myös seuraaviin linkkeihin, ellei sitä jo ole tehnytkin: http://www.koiranjalostus.fi/kysykasvattajalta.htm

ja toinen tärkeä: http://www.koiranjalostus.fi/Koiranhankintaopas_net.pdf

Nyt sitten päästään siihen vaiheeseen kun se ihana pentu on varattu ja hauvavauvan kotiin saamista odotellaan. Tässä vaiheessa koirakuume on yleensä kovimmillaan:) ja päivät saa kulumaan mukavasti kun haaveilee omasta pennusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Iltalukemiseksi minun suositukseni on lukea läpi Tuire Kaimion (Suomen ja pohjoismaiden ainoa ammattimainen eläinnäyttelijöiden kouluttaja) ”Pennun Kasvatus”-kirja ja jos intoa vielä piisaa, Kaimion uusimmasta teoksesta "Koirien käyttäytyminen" löytyy varmasti asioita, jotka helpottavat paitsi ymmärtämään myös toteuttaman arkea koiran kanssa. Itse olen nyt viime aikoina sattuneesta syystä kuluttanut ahkerasti kappaletta, jonka pääotsikko kuuluu "Lisääntyminen ja pentujen kehitys". Mielenkiintoisia näkökulmia ja ajatuksia herättävät täältä löytyvät kappaleet kuten "Suhde emoon muuttuu", "Pentujen keskinäiset suhteet", "Sosiaalistuminen", "Koska uuteen kotiin?" jne. Mainospätkä kyseisestä kirjasta sivuillaan meni jotakuinkin näin: "Pitkällisen taustatyön tuloksena syntynyt kirja vastaa myös koira-alan ammattilaisten ja koirankouluttajien sekä kasvattajien tiedontarpeeseen". Eli innokkaimmat mars kirjastoon!:)

Tästä pitkästä romaanista aiheena pennun hankinta oli toivottavasti jollekin apua. Tai sitten ei. Toisille tällainen tyyli etsiä tulevaa perheenjäsentä sopii, mutta missään nimessä tämä ei ole ainoa saatika ainoa oikea tapa lähestyä asiaa. Eli yllä oleva on vain esittely siitä, miten minä tulevaa perropentua meille etsin. Ja pakkohan sekin on myöntää, että vaikka alkutyön tekisi kuinka hyvin tahansa, niin aina voi sattuma puuttua peliin. Eli kaikkeen ei voi varautua, koska elämä on. Itse vain koen lähtötilanteen omalta kohdaltani paremmaksi, jos edes yritän omilla valinnoillani vaikuttaa siihen, millainen pöhkö-perro meille seuraavaksi muuttaa. Se voi tapahtua tänä vuonna tai myöhemmin, kiirettä ei ole sitä meille "täydellistä" seuraavaa pentua etsiessä. Onneksi minulla on jo ihana Elsa, jonka kanssa pentukuume ei pääse liian pahaksi, koska yhteistä tekemistä riittää vielä paljon!

29.5.2009
Viikon kuulumisia on tullut kirjoiteltua vähän ahkerammin jo alkuviikosta,mutta kootaanpa tähän ylös niitä vähän lisää.

Kaikki pennut ovat hoksanneet "urheilun riemun", eli haluavat liikkua sen minkä pikkujaloistaan pääsevät! Aamun rutiinit ovat nyt muodostuneet sellaisiksi, että herättyäni ruokin pennoset jonka jälkeen laitan nämä virkeät vipeltäjät etupihallamme olevaan "mini-aitaukseen" (vain 8 kompostiverkon palasta...) joka on ns. säilytysaitaus. Siellä pennut saavat haistella tulevaa päivää sen aikaa, kun minä siivoan sisältä pentuhuoneesta pentujen oleskelutilan (eli käytännössä yli puolet huoneesta). Sitten tehdään kaikki yhdes koos aamureippailu, koska pennoset joutuvat minun lähtiessäni töihin takaisin sisälle. Yritän siis edes vähän antaa jotain virikettä energisille otuksille heti aamusta. Käytännössä reippailemme koko konkkaronkka omakotitalomme ympäri, ja nyt minä joudun jo ihan oikeasti hölkkäämään tai muuten ne tättähäärät saavat minut kiinni!:) Kaikki pennoset tulevat laumana koko reissun, eli ilmeisesti hyvin nukuttu yö on valtaisan energisyyden taustalla:) Viime päivinä tämäkin on tuntunut liian vähältä, joten olemme vielä naapureiden iloksi kirmanneet katumme puolelle tekemään ylimääräisen rundin Rinnekujan puolella ennen sisälle menoa. Sitten taas jaksaa odottaa sisällä vähän paremmin, kunnes anoppini tulee ja hoitaa pentuja sekä Elsaa puolenpäivän kiekamilla.

Tuleville pennunostajille tiedoksi; nämä kakarat ovat varttuneet aamunsa YLEX:n aamutiimin tahtiin, eli kun ovi sulkeutuu minun takaani, niin koko talossa pauhaa täysillä radion aamushow, ettei ihan huopatossutehdasmaiseksi kävisi pentujen päivän aloitus. Onneksi asutaan omakotitalossa, muuten ei radiota vahvistimet päällä uskaltaisi pauhaamana jättääkään, mutta nyt pennuilla on ollut siis "VIP-bileet" joka päivä.

Työpäiväni jälkeen olen yhtä sadepäivää lukuunottamatta voinut päästää mönkijälauman taas ulos (ja hiljentää melutoosan), jossa ne ovat voineet riippuen tuulen voimakkuudesta ja ilman lämpötilasta viihytä jopa alkuiltaan/myöhäiseen iltaan asti. Tosin eivät keskenään takapihan isommassa aitauksessa kovin pitkiä pätkiä kerrallaan, tai muuten tylsistyvät ja vaativat tekemistä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita!:)

Elsan paluuta toko-kentille olen hieman alkanut valmistelemaan ja pennut ovatkin aitiopaikalta saaneet seurata miten voittajaluokan ruutu-liikettä aletaan palautella mamman mieleen. 20m saan lähetysmatkaa kun ollaan ihan kiinni pentuaitauksessa ja olen rakentanut ruudun hieman irti kuusiaidasta toiseenpäähän suoraa. Ainoa pätkä, jossa ei ole marjapuskaa, luumu- tai omanapuuta tiellä ja voin lähetystä edes ajatella. Elsan hyppytaitoja olen myös omaa laiskuuttani laittanut parantamaan; enää en jaksa nostaa mammaa kompostiverkon yli pentuaitaukseen kun olen halunnut päästää likan siivoamaan pennuilta jääneet ruoanmuruset tai imettämään, vaan olen ohjannut Elsan hyppäämään itse aidan yli. Ei ole tissitkään vielä kertaakaan verkkoon osuneet;) on sillä vaan hyvä pomppu (ei tosin tullut yllätyksenä).

Elsa on edelleen imettänyt vaikka kiinteää ruokaa lapsoset ovat jo saaneetkiin, mutta nyt tietysti vieroitan entisestään naperoita että ensi viikko olisi kaikille helpompi kaikille. Silloin kun ollaan kaikki yhdessä pihalla peuhaamassa, joudun suorastaan estämään Elsaa parkkeeraamasta kun naperot tisseihin kiinni käyvät. 2x/päivä vielä tänään annan pentujen imeä, se on jo huomattavasti vähemmän mitä alkuviikosta ja huomenna 1x/päivä ja sitten maanantai-tiistai 0-1x/pv riippuen miltä maanantai aamu ja päivä näyttää. Ja jos joku fiksumpi nyt tietää miten vieroitus tulisi tapahtua ja tämä kuulostaa aivan hölmöltä, niin vapaasti saa neuvoja antaa. Minkäänlaista käsitystä ei minulla asiasta ole, joten maalaisjärjellä järkeilin asian näin.

Tänään Elsa ja anoppini kävivät päivällä, eläinlääkärissä. Neidin korvat ovat ilmeisesi kutisseet jo useamman päivän ajan ja putsaus pumpulitikuilla ja Epioticilla ei ole auttanut. Saatiin 2-3pv ajaksi korvatipat tulehdukseen, muuten neiti voi hyvin. Kipua ei ole osoittanut, mutta pään ravistelua on tehnyt tavallista enemmän. Eipä ole koskaan ennen tällaistakaan juttua ollut, mutta eipä onneksi ole kyse mistään vakavammasta. Onkohan likan vastustuskyky jotenkin laskenut hormoneiden, elämäntapojen yms. muuttumisen johdosta (väliaikaisesti)? Tähän asti likka kun on ollut terve kuin pukki!

28.5.2009
Tiedoksi kaikille lähistöllä asuville mattimyöhäisille pennun paijauksesta haaveileville ystäville, tutuille yms.: viime hetket alkavat olla käsillä tämän mahdollisuuden suhteen! Sain tiedon, että ensi viikon alkupuolella mönkijäkatras laajentaa maailmankuvaansa ja lähtee Turkuun, josta luovutus uusiin rakastaviin koteihin jokaiselle myöhemmin koettaa. Pistäpä soittaen minulle tai mailitse yhteyttä ottaen, jos huvitusta arkeesi haluat ihanien perropentujen ihmettelyn muodossa!

Voi että on sitten tylsää kun on SADEPÄIVÄ! Pennut ovat joutuneet olemaan sisällä aamun pientä ulkoilua lukuunottamatta. Pelkäsin niiden ratkeavan liitoksistaan kun sade vain jatkui ja jatkui, mutta yllättävän hyvin nämä otukset kestivät päivän vähän vähemmälläkin menolla ja meiningillä. Ohjelmaa naperoille järjestin tutustuttamalla jokaista pennosta yksin ja erikseen meidän talomme heille vähän vieraampiin huoneisiin. Jokainen pennonen pääsi omalla vuorollaan päivän kuluessa pois pentuhuoneesta ja sai kosketuksen keittiöön ja olohuoneeseen Elsan, minun ja Topin seurana. Ja jokaista pentua Elsa leikitti:) vuorollaan, teki varmasti hyvän katkon muuten niin samaa rataa kuluvaan sadepäivään. Osa pennuista ihmetteli olohuoneen sohvapöytää, sohvaa, keittiön tuoksuja yms. oikein antaumuksella ja toiset taas innostuivat riehumaan Elsan kanssa ihan täysillä! Varsinkin toinen mustista pennuista oli harvinaisen avarakatseinen otus liikkuessaan sekä matolla että laminaatilla kuin kotonaan ja juoksivat Elsan kanssa peräkanaa olohuone-keittiö-käytävä väliä! Ihan mieletöntä menoa:) Tämä rohkea otus kävi ihan omatoimisesti myös pentuhuoneessa, joka siis aivan meidän eteisemme ja makkarimme välissä on, "lällättelemässä" sisaruksilleen että hänpäs onkin villi ja vapaa. Moni muukin leikin ja juoksuaskeleitakin sai otettua, mutta tämä otus oli ainoa joka todella ihan omapäisesti ehti seikkailla näin monessa huoneessa.

27.5.2009
Pentujen virallinen punnitus (kotivaa'alla 100g tarkkuudella, pentu sylissä miinus oma paino), ikää "pikkuisilla" on 5viikkoa ja 1päivä:



Porukan isoimman otuksen tittelin vei ruskea-valkoinen tyttö ylivoimaisella 3.3kg painollaan!



Hopeasijalle ylsi tänään yhteensä 4kpl lauman mönkijöitä, 3.1kg painoivat tänään valko-ruskea poika, mustavalkoinen tyttö sekä molemmat mustat tytöt.



Perää pitävät molemmat ruskeat pennut: ruskea poika painaa 3kg ja ruskea tyttö jolla valkoiset merkit on painaa vain 2.8kg.



Yhtä kaikki, minusta aika tasalaatuinen sakki, vaikka suurimman ja pienimmän ero 500g onkin. Nyt kun pennut ovat juosseet enemmän ulkosalla ja leikkineet toistensa kanssa painileikkejä, niin eivät minusta enää näytä ollenkaan niin punkeroille. Varsin sopusuhtaisia minun silmääni kaikki, vaikka koko eroja toki löytyy!



Ai niin, tänään sain todistaa ensimmäistä hepulikohtausta. Musta tyttö, se jolla on vähemmän valkoista, iloitteli tänä iltana pihalla saaden "hulluuskohtauksen". Kaikki koiran, tai ainakin perron, omistajat tietävät mitä tarkoitan? Valtaisa hepuli jolloin säntäillään edes takaisin ympyrää ja soikiota ja vailla järjen häivää:) Likka teki suurinpiirtein kahdeksikon mallista kuviota +10m säteellä, eli ihan kunnan riehunnasta oli kyse!:)

26.5.2009
Tänään oli oikea touhupäivä. Tavallisten riekkumisten ja kohellusten lisäksi pennoset osallistuivat "Miian marotoonikouluun" heti illansuussa. Tuntui koko konkkaronkalla olevan hieman tylsää ja kitinä oli sen mukainen (kun on totuttu temmeltämään vapaana ja sitten suljetaan "vain" 22 kompostiverkon palasta koostuvaan aitaukseen niin johan on asiat huonosti!). Vapautin hirviölauman;) ja päätin kokeilla miten käy jos yritetään kaikki yhes koos kiertää meidän omakotitalo. Takapihalta pentuaitaukselta oli startti ja sitten lähtölupa annettiin. Kaikki seitsämän tasmaniantuholaista lähtivät innokkaana mukaani selvästi riemuissaan äksönistä:) Ruskea-valkoinen likka lähti toisen kulman jälkeen (alle puolivälistä) nuuskuttelemaan puuta ja sai ilmeisesti tarpeekseen urheilusta. Etupihalla, noin puolivälissä musta-valkoinen likka ja ruskeatyttö putosivat kelkasta: toinen jäi ihmettelemään pikkuisen suihkulähteemme lorinaa ja toinen kukkaistutuksia... Viimeiseen kaarrokseen asti neljän mukana olevan lauma oli hyvin tasainen, mutta sitten kärkipaikan ja pentumaratoonin voiton vei ruskea-valkoinen poika, alias-möhköfantti!=) Molemmat mustat tytöt tulivat melkein rintarinnan heti veljensä perässä ja ruskea urospentu noin metrin mustien tyttöjen takana. Kaikilla oli loppuun asti vauhtipäällä ja se ei loppunut tähän kun taas takapihalle starttipaikalle saavuttiin. Minä tosin kipaisin nopeaan juoksuun hakemaan keskeyttäneet, urheilukilpailun humusta mitään ymmärtämättömät likat matkan varrelta. Itseasiassa ruskea-valkoinen tyttö tuli jo minua vastaan, se oli selvästi hienona neitinä tajunnut, että ei tarvitse niin hirmuisesti rehkiä, kun voi tepsutella luonnonihmeistä nautiskellen ihan omaan tahtiin takaisin samaa reittiä. Kaksi sankaria etupihalla olivat uppoutuneita toistensa retuuttamiseen, mutta pienellä "pentu-pentu"-vihjauksella hoksasivat minut ja laukkasivat takaisin takapihalle meidän muiden luokse ihan omin voimin. Vielä riitti ipanoilla virtaa puuhastella takapihan "lakeuksilla", kunnes jonkin ajan kuluttua rauhoittuivat ja takaisin ulkoaitaukseen heidät nostin.



Illalla sitten harjoiteltiin autossa reissaamista. Nostin Elsan autohäkkiin seitsemän pikku vinkuintiaania ja päästin Elsan takakonttiin häkin viereen rauhoittamaan pentuja. Ei niillä tosin tuntunut mitään hätää olevan. Kruisailtiin Lappi-cityssä ja sitten parkkeerasin auton metsän siimeksessä menevän pururatamme viereen ja päästin pennut ja Elsan ihmettelemään metsää ja kallioita. Valtavien kanervien seassa pentuset urheasti etenivät ja sammaleet, risut tai kävytkään eivät kulkua haitanneet. "Parkkipaikka" oli itseasiassa kalliolla, joten siinä meno oli hieman helpompaa, mutta hyvinhän nuo tuntuvat yhdessä toimivan. Eri asia varmasti olisikin, jos joutuisivat ihan yksin näiden "haasteiden" eteen.



Olen nyt viime päivinä testimielessä antanut pennuille tilaisuuden selviytyä ominvoimin ulos takapihalle. Tosin käytävän ja takkahuoneen mattojen kustannuksella, molemmissa jo pennunpissaa tietysti on. Ei kerrota Topille:) Olen nostanut kaksi pentua kerrallaan pois sisäaitauksestaan käytävälle ja houkutellut pentuja käytävän toisessa päässä ja sitten vielä takkahuoneen läpi takapihan ovelle, josta vapaus alkaa. Aika paljon eroja mönkijöissä on! Mustat tytöt, varsinkin toinen niistä, ovat selkeästi rohkeimmat ja reippaimmat nyt tässä hommassa. Vipeltäen ja iloisesti taaplaten selviävät koko matkan suht reippaasti (alustana paitsi tassujen alla tukevia mattoja, myös liukkaan oloista laminaattia ja kaakelia ihan ulko-oven edessä). Itseasiassa tämä toinen musta tyttönen on muutenkin niin minun perääni, että ulos päästyään saattaa ITSE tulla takaisin käytävään, jossa jo huhuilen seuraavaa parivaljakkoa etenemään:) Ja takkahuoneen ulko-ovi ei ole maantasalla, vaan siinä on pieni, ehkä noin 10cm kynnys, jonka yli pennut nostan alas takapihalle, mutta tämän neiti on oppinut kapuamaan sen yli takasin sisälle kun vain kuulee ääneni jostain talon syövereistä. Ruskeat sisarukset, sisko ja sen veli, nostivat ensimmäisenä päivänä kitinän, mutta sitten reipastuivat ja nyt jo poika tulee rauhallisesti, mutta kuitenkin ihan omin neuvoin ja tänään tyttökin löysi sisäisen seikkailijansa ja selvitti reitin ilman panikointia. Musta-valkoinen tyttö on selkeästi mietteliäin. Olen nyt ensimmäisen päivän jälkeen antanut sen pariksi aina reippaasti ja huolettomasti etenevän kaverin, jotta saisi mallia miten toimitaan. Tämä likka kun voi pysähtyä ja jääde funtsimaan vaikka kuinka kauaksi aikaa että voiko sitä nyt varmasti liikkua täällä, varsinkin maton ulkopuolella. Kertaakaan ei ole vielä ihan ulko-ovelle asti päässyt, mutta kehitystä on tapahtunut viimeisen kolmen päivän aikana. Ruskea-valkoiset sisarukset, sekä sisko että sen veli, ovat nekin aika välittömiä otuksia. Poika varsinkin tulee omaan tyyliinsä varmasti, mutta ei hötkyillen, ulko-ovelle asti ja voi jopa kiertää mattoja, kun kaikki muut tuntuvat etenevän matolta toiselle ja välttävän lattiaa (3 mattoa matkan varrella). Ruskea-valkoiseen tyttöön voin myös luottaa tässä tehtävässä. Tosin kumpikaan näistä ei osoita mitään palaamisen merkkejä, kun kerran ulos ja yleensä Elsan tisseille ovat päässeet:)



Ai niin, yksi juttu on jäänyt vielä mainitsematta! Viime viikolla se ensi kertaa tapahtui: ELSA LEIKKI pentusten kanssa!:) :) :) Miten liikuttavaa. Kun kaikki pentuset ovat laumana liikkeenä, ei Elsa leikittämään niitä ala, kulkee mukana, imettää tai menee omiin oloihinsa yms., mutta ei sen enempää huomiota kakaroille jaa. Mutta odotas kun annan likalle yhden tai korkeintaan kaksi pentua kerrallaan kaveriksi (ja Elsalla ei ole mikään tärkeä työ, kuten puiden järsiminen tai puutarhahanskan kuljetus kesken), niin likkahan oikein nauttii seurasta:) Viimeksi eilen illalla oli ruskea-valkoisen tytön vuoro nauttia tästä herkusta, kun kannoin muita sankareita jo sisälle yöpuulle. Siellä nämä kaksi peuhasivat oikein pitkän tovin, normaalia kauemmin. En millään raaskinut hakea kumpaakaan sisälle, vaan oikein jäin ikkunasta seuraamaan äidin ja pennun leikkiä. Hassua!:)

23.5.2009
Kerronpa kuulumisia koko kuluneelta viikolta:



Tiistaina juhlittiin taas yhtä virstanpylvästä, kun naperoille tuli ensimmäinen elinkuukausi täyteen!:) Ovat ne kyllä kasvaneet hurjasti ja aika on -nyt kun jälkikäteen sitä ajattelee- kulunut hirmuista vauhtia. Paljon ovat pennoset pihalla saaneet olla, itse asiassa aina kun sää on vain suosinut. Takapihalle rakentamani isompi aitaus on ollut ahkerassa käytössä. Tässä aitauksessa on alustana ruohikkoa, soraa ja kivia ja muutama männynjuurikin ja paikka on huolella valittu, jotta pennuille tulisi mahdollisimman paljon kokemuksia erilaisista ympäristöistä/alustoista. Ja tietenkin jos valvovia silmiä riittää vähintään sen yhden parin verran, niin saavat pennoset olla aivan valtoimenaan koko takapihan laajuudelta. Tänään itse asiassa ensi kertaa koin hetken pientä paniikkia, kun tiukasta valvonnasta huolimatta silmänräpäyksessä pentuja olikin vain kuusi kappaletta nurtsilla telmimässä... Juurihan minä sen yhden sankarin näin ja pienen etsinnän jälkeen ruskea-valkoinen neiti Prinsessa löytyi naapurin puolelta; oli mennyt kuusiaidan ali ja vielä isosilmäisen verkon läpi. Taisi ruoho olla aidan toisella puolella vihreämpää, koska mikään kiire tutkimusretkeä keskeyttämään ei pennosella tuntunut olevan, mutta jottei enempää toisten kotirauhaa häirittäisi nappasin likan kainaloon ja pujoteltiin risukon läpi takaisin. Tällä viikolla koko lauma, sekä pennoset että Elsa-mamma saivat "pientä päänvaivaa ja purtavaa", kun Topi haki Kivikylän palvaamolta isot luut jyrsittäväksi. Pennut saivat sen pienemmän version ja Elsa luonnollisesti suurluun. Lelukavalkaadi on myös kasvanut räminätölkeillä; isännän tyhjentämät Lapin Kulta-tölkit saivat uuden elämän pentujen "helistiminä", kun nakkasin pari pihakiveä sisään ja teippasin kiinni. Tasapuolisuuden nimissä myös yhden siiderimuovipullon samalla tavoin viritin ja jo nyt voi pennuista nähdä kumpi kiinnostaa enemmän: kalja vai sidu:)



Pentujen oma minä on mielestäni kehittynyt koko ajan ja jo nyt on jonkinlaisia eroja temmeltäjissä havaittavissa. Kaikki ovat mielestäni reippaita, hakeutuvat ihmisten luo, viihtyvät sylissä, mutta jokaisessa on myös jotain "omaa". Musta-valkoinen tyttö on porukan itsenäisin tällä hetkellä. Muiden viihtyessä pareittain tai suuremmissa joukoissa, tämä neiti kulkee ihan omia polkujaan. Kerran olen hänet hakenut tuhkan seasta savustuspöntön alta ja sahanpuruja likalla on usein turkissaan koska väkisin änkeää liiterimme alle jos vapaana on. Eilen illalla tämä neiti jakoi Elsan kanssa hetken aikaa huomioni, kun yhdessä sohvalla leffaa katsottiin (kaksi jalkapallon väristä vesikoiraa sylissä tuntui oikein kivalta). Kaksivärinen tyttö (valko-ruskea) on tähän asti ollut oikea Prinsessa isolla P:llä, mutta viimeisen viikon aikana siitä on kehkeytynyt kunnon suursyömäri! Taitaa olla porukan isoin otus tällä hetkellä, ohittanut jo veljensäkin. Toinen mustista tytöistä katsoi eilen sylissäni hetken aikaa jännittävää myöhäisleffaa ja selvästi sitä vähän jänskätti elokuvan yksi kohtaus (ihan totta, se KATSOI telkkua!). Vähän vikisi ja käänsi sitten katseensa pois ja kaivautui syvemmälle kainaloon. Toinen mustista tytöistä on taas porukan vauhtiliisa: se juoksee tuhatta ja sataa nähdessään saappaani takapihalla ja sen on vain saatava minut kiinni:) Ruskea tyttö on ollut useimmiten sylissäni kun pentujen kanssa ulkona/aitauksessa aikaa vietän, koska se KIIPEÄÄ itse syliini AINA kun vain on tilaisuus. Ja se on porukan ainoa, joka todellakin pystyy tähän, muut eivät osaa ellen istu ihan lattian tasossa. Ruskea poika on oikea väylääjä, se on todella kiinnostunut ympäröivästä maailmasta, jopa niin paljon että ruokailukin voi jäädä kesken. Aina se ihmettelee maailman menoa ja takuuvarmasti sen suusta hampaat jo löytyvät (sen omissa varpaissaan tuntee)... Ruskea-valkoisesta pojasta on tullut oikea sylivauva, se on aina kellimässä kainalossa jos tilaisuus tulee. Ja liikettäkin tämä möhköfantti on saanut tassuihinsa ja ehkä siksi myös pikkaisen hoikistunut, koska samanvärinen sisko-possu on koossaan jo ohitse mennyt.



Paljon olisi juttua vielä kerrottavana, mutta palaan päivityksiin myöhemmin. On taas iltaruoan aika vaaveilla ja siinä riittää ihmettelemistä koska kiinteää ruokaa maidon lisäksi saavat. Lähipäivinä myös Pentuhaaveita kuvin-sivuille tuorein diashow linkitys laitetaan, eli parhaita paloja kuluneelta viikolta!:)

18.5.2009
Kylläpä aika kuluu nopeasti! Päivitykset ovat vallan jääneet vähemmälle, kun vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää edes arjen askareista selviämiseen! Pennut kasvavat kovaa kyytiä, melkein kohina pentuaitauksesta käy, niin nopeasti vauvoista on tulossa koiranalkuja:) Elsa voi edelleen hyvin ja häntä on hemmoteltu Kirsin tekemällä tissisuojalla. Täytyykin muistaa ottaa mammasta kuva tuo kevään ihanaisinta muotia oleva musta-valkoinen esiliina päällä:) Ihana anoppini huomasi koiranhoito retkellään Elsa-mamman kävelevän ruohikossa sen näköisenä, että roikkutissejä taitavat ruohonkorret aristaa ja taitavana käsityöihmisenä tuli seuraavana päivänä tämän hassun luomuksen kanssa kylään. Kyllä Elsan kelpaa, olen tainut aiemminkin saman todeta!:)

Pikkupentusia on ollut useampikin ihminen ja perhe ihastelemassa aina naapurin lapsosista useiden satojen kilometrien päästä matkanneisiin reissaajiin ja tahti sen kun kiihtyy. Edelleen myös toivotan kaikki halukkaat tervetulleiksi, koska kyllä näistä otuksista varmasti iloa kaikille riittää!:) Kerrassaan hurmaavia pentusia, vaikka taidankin olla "vähän" jäävi asiaa kommentoimaan. Kokosin jälleen uuden diashown photobuckettiin, linkki siihen (ja myös edeltäneeseen esitykseen) löytyy Pentuhaaveita sivuilta. Klikkaa sivuilla "Pentuhaaveita kuvin" tekstiä sivun ylä- tai alalaidasta ja pääset potretteihin. Ainakin toistaiseksi järjestys on niin, että alimpana ovat tuoreimmat kuvat/linkit kuviin.



Niin ja vinkki pennunostajille; jos haluatte saada otokset jo hieman etukäteen (heti kun ne vain koottua saan) nähtäväksenne, laittakaapa minulle sähköpostiosoitteenne, niin voin suoraan sinne tuoreimmat diaesityslinkit laittaa.

11.5.2009
KUINKA KOIRANPENNUSTA OTETAAN KUVA?

1. Ota filmirulla pakkauksesta ja laita se kameraan.

2. Ota pakkaus pennun suusta ja laita se roskikseen.

3. Nosta pentu roskiksesta ja harjaa sen kuonosta kahvinporot.

4. Valitse hyvä tausta kuvaukselle.

5. Ruuvaa kamera jalustaan, tarkista että salama ja tarkennus toimivat.

6. Etsi pentu ja vedä likainen sukka sen suusta.

7. Laita pentu valittuun kohtaan ja asetu kamerajalustan taakse.

8. Unohda valittu kohta ja konttaa pennun perässä.

9. Aseta tarkennus kohdalleen toisella kädellä kun samalla houkuttelet pennun pois toisella kädellä.

10. Hae nenäliina ja pyyhi pois kuononjälki linssistä.

11. Heitä katti pihalle ja hae paperia pyyhkiäksesi kissan raapimaa naarmua pennun kuonossa.

12. Yritä saada pennun huomio vinguttamalla lelua pääsi yläpuolella.

13. Laita silmälasisi taas päähän ja tarkista menikö kamera rikki.

14. Ponnahda pystyyn kuin vieteriukko ja tartu pentua niskasta ja sano: "Ei, ei - tuo tehdään ulkona!"

15. Hae lasi ja hyvää viskiä.

16. Istu lempinojatuoliisi, nosta jalat sohvapöydälle, maistele viskiä ja päätä että alat ensi töiksesi huomenna opettaa pennulle "Istu" ja "Seuraa".

Edelliseen perustuen toivotan ne, jotka haluavat visualisoida millaisia pikkuperroja meillä asuukaan, erittäin tervetulleiksi tutustumaan Elsan vauvoihin meille kotiin. Eli AVOIMET OVET alkavat, kaikki ovat tervetulleita tästä viikosta alkaen sosiaalistamaan pikkupentuja sekä saamaan samalla hymyn omille kasvoilleen! Näitä ei voi vain vastustaa:) Miten niitä vauvoja sitten pääsee paijaamaan ja ihastelemaan? No, ellet jo tiedä puhelinnumeroani tai s-postiosoitettani, ota rohkeasti yhteyttä "Yhteystiedot" -kohdasta löytyvään mailiosoitteeseen ja sovitaan sellainen hetki jolloin vierailu on mahdollinen.

p.s Kahvit lupaan keittää, mutta kahvipullan saannin varmistaa parhaiten ottamalla sen itse mukaan!:)

9.5.2009
Lauantaiaamu, vihdoinkin viikonloppu edessä! Elsan aamu alkoi hieman hämmentävissä merkeissä; likka kipitti herättämään hoitotäti-Vilmaa, joka olikin lähtenyt jo eilen kotiin…. Tyhjä vieraspatja ylimääräisen makkarimme lattialla sai Elsan ilmeen muuttumaan suureksi kysymysmerkiksi.

Elsa on tässä viikon aikana oppinut, että kun minä aamulla herään töihin, käyn jossain kohtaa toivottamassa Vilmalle hyvät huomenet ja sitten hänkin herää pentujen kanssa auttamaan. Aluksi Elsa aina livahti vierashuoneeseen Vilman viereen, kun minä olin ensin herättänyt Vilman. Loppuviikosta minua ei enää tarvittu, koska Elsa tiesi minun ylösnousemiseni tarkoittavan myös Vilman nousevan kohta ja koska Elsa ei vain millään malta odottaa tätä ihanaa hetkeä, juoksi se jo omatoimisesti minut nähdessään vierashuoneeseen, hyppäsi Vilman päälle ”Jee, on uusi aamu! IHANAA nähdä sinua!”-mentaliteetillaan.

On toinenkin tapa, paitsi hoitotädin herättäminen, jolla Elsa-emo on osallistunut pentujen hoitoon. Enää pentuja ei tarvitse vessattaa, ne tekevät sen kyllä ihan omin avuinkin. Vilma sitten päivän mittaan aina siivoaa pentulaatikkoa ja paijailee otuksia kun me olemme töissä. Elsa on aina tarkkana puuhissa mukana, yleensä se saa aina imettää kun laatikkoa siivotaan. Vilma kertoi Elsan selvästi halunneen osallistua yhtenä päivänä hommiin normaaliakin enemmän ja heti kun huomasi Vilman alkavan rapistella papereita siivoamismielessä, haki Elsa puhtaan talouspaperirullan (sellainen on aina varalla pentuhuoneessa, sotkua kun piisaa) ja tuli se suussaan istumaan pentulaatikon ja Vilman viereen! Eli likka toi Vilmalle vähän tykötarpeita, ei mikään pöhkömpi perro sittenkään!:) Vaikka Elsa pentujen nukkuessa ei olekaan pentulaatikossa, niin nykyään se aina juoksee pentujen enemmän ääntä pitäessä pentulaatikon viereen ja taitaa odottaa että josko kohta taas pennut nostettaisiin laatikosta pois lattialle ja Elsa saisi imettää. Aika hellyyttävää!



Tylsempi uutinen on sitten se, että koneemme kenkkuilee ja en saa/osaa laittaa valokuvia Pentuhaaveita kuvin-sivuille. Sähköpostitsekaan kuvien lähetys taitavammalle taholle ei onnistunut, joten luulin jo kuvapäivitysten jäävän tekemättä kokonaan. Mutta ei hätää, muistin tässä kohtaa Photobucketin ja sinne olen nyt tehnyt pennuista slideshown. Tai oikeastaan kaksikin, mutta tässä on nyt koottuna pentujen kuvia kun ne täyttivät 2vk ja sen jälkeen. Uusi slideshow on luvassa, kun 3vk mittari tulee täyteen, eli viikko kerrallaan eletään. Tosin kuvien laatu tulee valitettavasti laskemaan jatkossa; kiitos Vilman kameran ja kuvaajan lahjojen viikon kaksi kuvat ovat suorastaan loistavia. Slideshow osoite (kopioi ja liitä osoitekenttään):

http://w700.photobucket.com/albums/ww4/vesikoira1/?action=view¤t=4ffbc136.pbw

-> jostain syystä en saa linkkiä kopioitua normaalisti, mutta tekemällä nämä muutokset, sivulle pitäisi päästä. Huoh.: osoite on MUUTEN oikein, mutta view-sanan jälkeen tuleva neliö ja t-kirjain ovat väärin, ne pitää poistaa ja niiden tilalle laittaa seuraavien ohjeiden mukainen lisäys. Eli oikeassa osoitteessa view-sanan jälkeen laitat heti & -merkin (et-merkki) jonka jälkeen kirjoitat heti (ei välejä/pisteitä yms.) current . Tämän jälkeen osoite jatkuu kuten linkissäkin, eli ilman välejä pitäisi tulla = -merkki (on yhtäkuin-merkki) jne.

Pennut kasvavat valtaisaa kyytiä ja tuntuu että juuri tällä viikolla ne ovat kasvaneet ja muuttuneet joka kerta kun pentulaatikkoon vain vilkaisen! Kaikkien silmät olivat ainakin osittain auki tiistaina kun 14vrk tuli täyteen, tällä hetkellä (18vrk) kaikki jo ihmettelevät maailmaa silmät ymmyrkäisinä. Jokainen pentunen ottaa askeleita itsekseen, osa jo vipeltää, toiset vasta hapuilevat. Ruskeat pennut jo seuraavatkin maailmaa sillä silmällä että se kiinnostaa muussakin mielessä kuin nukkumis- pissa- tai ruokapaikan löytämiseksi, eli sisäinen löytöretkeilijä on selkeästi herännyt. Nämä kaverukset ovat tällä hetkellä joukon jäntevimpiä, vaikka koko ei suurin olekaan. Mustat tytöt ovat valtaisia, lempeitä, bodareita ja parhaat naurut on saatu kun olemme hämmästelleet niistä toisen ”hieman” erikoista tyyliä selviytyä kakkaamisesta. Tulevaa omistajaa ajatellen toivon, että tapa ei ole lopullinen:). Musta neiti ponnistaa jalat yhdessä kippuralla, leuka maassa, häntä ja takapuoli kohden taivasta ja toimitukseen menee joitakin minuutteja… Tällä hetkellä valko-ruskeista sisaruksista tyttö osoittaa ”pikku”-prinsessan piirteitä ja poika taas on oikea äijä; möhköfantti jo syntyessään! Musta-valkoinen tyttö on helppo tapaus, sen kanssa ei ole koskaan ollut mitään hankaluuksia, on kaikkeen tyytyväinen ja se pärjää hienosti muiden ”parien” joukossa.

5.5.2009
Kaksiviikkois synttärit!=) Vein aamulla kahvipöytään töihin pullapitkot tämän päivän kunniaksi ja koko työpaikan naisten voimin pentujen kuvia ihasteltiin. Kaikki pennut voivat hyvin, jopa se yksi ripulista kärsinyt raukka on kiinteytymään päin. Ja edelleen reipas kuin mikä, eli päällepäin ei siitä uskoisi muutamaa päivää vatsa löysällä vietetyn.

Illalla Vilman kanssa kuvasimme pennut merkkipäivän kunniaksi Vilman mukaansa ottamalla hienolla kameralla, katsotaan kuinka pian saan kuvat kaikkien ihailtavaksi nettiin. Lisäksi punnitsimme päivänsankarit, tosin talousvaakamme ei ihan gramman tarkkuudella luotettavaa tulosta anna jos pentu hiemankin liikahtaa, mutta ainakin suurinpiirtein tiedämme missä mennään. Aika "tasalaatuista" sakkia ovat, kolme pentua painaa noin 1100g, kaksi pennuista noin 1kg ja kaksi pienintä noin 900g. Aika möhkäleitä!

Sitten sain soiton liittyen pentujen tulevaisuuteen. Nyt sitten pohditaan mikä olisi paras jatko pennuille. Minun mielipidettäni kysyttiin siihen, että mitä jos pennut haettaisiin jo 5vk iässä pois meiltä ja emoltaan. Toisaalla pennuilla kun olisi mahdollisuus saada enemmän koirakontakteja ja koiramaisia leikkikavereita riittäisi, jos Elsa ei pentujen kanssa haluaisikaan leikkiä. Ensimmäinen reaktioni oli, pohjautuen juuri iltalukemisena läpikäymääni Tuire Kaimion kirjoittamaan ”Koiran käyttäytyminen” opukseen, että en koe kauhean hyväksi ideaksi erottaa noin nuoria vauvoja tutusta ympäristöstään sekä emokontaktistaan. 7vk luovutusikäkin on viime aikoina herättänyt keskustelua mahdollisesti liian alhaisena pentujen herkkyyskausien ja kehittymisen kannalta, joten maalaisjärjellä ajattelen 5vk iässä tapahtuvan näin merkittävän muutoksen olevan myös suuri vaikuttaja pentujen tulevaisuuteen. Tosin fakta on sekin, että pennut kärsivät enemmän toisistaan eroamisesta verrattuna eroon emostaan, mutta mikä mahtaa olla tutuksi tulleen kasvuympäristön muutoksen vaikutus? Tosin kokemuksen tuomaa näkemystä asiaan minulla luonnollisestikaan ei ole, vaan ajatukseni ja mielipiteeni pohjautuvat vain ja ainoastaan kirjalliseen materiaaliin mitä asiasta olen löytänyt ja opiskellut ja siihen, miten minä asioita mielessäni käsitän. Itse olin ajatellut jo ennen puhelinkeskusteluamme ja asian esiin myös keskustelussa toin, että myös minulla on mahdollisuus pyytää muutaman ystävän ja tuttavan kilttiä koiraa tutustumaan pentuihin ja antamaan niille kokemuksia toisista koirista, kunhan ensin vähän kasvavat. Nämä kontaktit eivät tietenkään olisi mittakaavaltaan yhtä suuria eli ympärivuorokautisia, vaan vierailuina toteutettuja.

Pentujen parasta varmasti kaikki toivomme ja niiden hyvinvointi on todennäköisesti kaikkien osapuolten suurin tavoite ja päämäärä. Amatöörinä ja ensikertalaisena tällaisen tilanteen edessä yritän itse löytää aina kaiken mahdollisen tiedon asiasta (itse asiassa näin toimin varmasti kaiken uuden edessä, en pelkästään näissä koirajutuissa), jotta osaan muodostaa mielipiteen kokonaistilanteesta ja toimia sen mukaan. Ja tarvittaessa muutan mielipidettäni, jos saan uutta tietoa jota en olekaan osannut ottaa huomioon, kukapa ei näin toimisi kun vaakakupissa on näinkin tärkeät asiat. Kennelliiton sivuilla surffaillessani löysin yhteystiedot Suomen Kennelliiton kouluttamiin ja valtuuttamiin henkilöihin, jotka ovat olemassa nimenomaan neuvomassa kasvattajia ja tavallisia koiranomistajia koiranpitoon liittyvissä asioissa. Ihanaa, että tällainen ”auttava puhelin” – tyyppinen palvelu on luotu ja sieltä kuka vain voi kysyä neuvoja ja vinkkejä! Kennelneuvojan kanta oli, että 5vk iässä tapahtuva pentujen siirto on tietenkin mahdollinen, mutta ei välttämätön näihin perusteihin nojaten. Ihmisillä on tietysti jokaisella oma näkemyksensä ja kantansakin eri asioihin, mutta kennelneuvoja antoi minulle taas uuden pointin asiaa pohtiessani; hänen mielestään on riskialtista ylipäätään sosiaalistaa pentuja sellaisten vieraiden koirien kanssa, jotka käyvät koulutuksissa, näyttelyissä jne. ”massatapahtumissa”, joista voivat kantaa kotiin erilaisia ”pöpöjä”, parvon mainitsi yhtenä. Emonkontakti on turvallisin kontakti asiaa tältä kantilta katsoen, mutta tietenkin tässäkin tapauksessa täytyy ottaa huomioon millainen se emokontakti on. Tällä hetkellä Elsa on entistä kiinnostuneempi ollut pennuistaan ja on aina seuraamassa mitä niiden kanssa tehdään, ajoittain jopa nuolee pentuja vaikka ei itse pentuja vessatakaan. Katsotaan mitä mieltä äitiperro on siinä kohtaa kun kakarat alkavat liikkua enemmän ja valloittamaan maailmaa muutenkin kuin pentulaatikossa. Mitään asiasta ei ole siis vielä ilmeisesti lopullisesti päätetty, mutta eivätköhän nuo asiat aina jotain kautta ratkea ja selviä, toivottavasti lopulta parhain päin!

4.5.2009
Touhu alkaa saada jo tragikoomisia piirteitä, ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Yksi asia kun ratkeaa, niin toinen alkaa. Tänään ell konsultaatio ripuloivan pikkupentusen tilanteesta (joka ei ole muuttunut miksikään käytetyistä hoitokeinoista huolimatta) antoi uudet toimintaohjeet. Ell oli myös sitä mieltä, että oireet johtuvat Elsan antibiootista ja tämän vuoksi ne eivät voi loppuakaan niin kauan kun pentu antibioottimaitoa imee. Ja koska Elsa taas voi jo hieman paremmin, ei kuurin lopettaminen kesken kaiken tule kysymykseen, ei sentään aleta leikkiä kohtutulehduksen pahenemisen uhalla. Meille ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin siirtää tämä pikkupentu Elsan loppukuurin ajaksi keinoruokintaan (äidinmaidon vastiketta) ja ell suositteli alkamaan myös maitohappobakteerien antamisen sille. Tuumasta toimeen, näin teemme. Valitettavasti Lapin apteekista oli äidinmaidonkorvike finito ja tästä jo ehdin hätääntyä. Onneksi ihana ystävä Kirsi kertoi kaappiinsa jääneen purkki korviketta, joka vanhenee ennen kuin hän ehtii pentuja teettää. KIITOS Kirsille meidän tukemisesta!:)

3.5.2009
Päivitelläänpä taas meidän kuulumisia!

Elsa edelleen lisää "lämpöä pesään" öisin, mutta ei ole enää yhtä levoton/ärtyisä, mitä aiempina öinä. Pentujen hoitaminen ei kuitenkaan otukselta omatoimisesti onnistu, vaikka jo selvästi useammin niitä nuoleskelee ja on kiinnostuneempi vauvoistaan. Eli pissa-kakka "leikkejä" täällä edelleen saadaan harrastaa.

Hieman takapakkia tuli, kun yksi pennuista alkoi ripuloimaan. Ehkä syynä on Elsan antibioottikuuri, koska vain yksi *koputtaa puuta* pennosista on löysää mahaa näyttänyt. Luulisi nyt koko pentueen alkavan voimaan huonosti, jos pöpöstä olisi kyse. Onneksi tämä yksikin pentu on oikea sitkeä sissi eikä vatsanväänteet ole sen menohaluja tai pirteyttä vähentäneet. Syö hyvin ja nukkuu hyvin. Eläinlääkäriä kuitenkin konsultoin, koska pelkään vauvan kuivuvan jos nestettä kokoajan myös menettää ja aloitimme tänään tämän kaverin tankkauksen "Puppyboosterilla". Ja sokerivettä myös saa ruiskusta säännöllisesti.

Ai niin, eilen eli lauantaina 2.5, toinen mustista tytöistä alkoi kurkkimaan!:) Eli avasi aina välillä silmiään ja taas pisti kiinni. Muutaman päivän päästähän pennut täyttävät 2vk ja silloinhan silmien avautumisen pitäisi olla täydessä vauhdissa kaikilla.

Ruskeat vinkuintiaanit, sekä tyttö että poika, ovat joko motorisesti tosi lahjakkaita tai muuten vaan mielettömiä mönkijöitä. Ai miksikö? No siksi, että nämä kaverukset kävelevät jo pieniä matkoja nelinkontin!:) Kaikki muut raahautuvat vielä etutassujen varassa ja ainoastaan jos saavat päänsä tuettua johonkin (esimerkiksi sisaren takapuoleen), pysyvät hetken neljällä jalalla. Mutta ne ruskeat... Ne saavat jo ponnistettua mahansa irti alustasta kun liikkuvat tukevalla alustalla (esim. froteepyyhkeen päällä) ja voivat horjuen ottaa muutamasta askelparista useaankin askelta eteenpäin tässä asennossa, kunnes taas rojahtavat mönkijöiksi.Aika sankareita!

2.5.2009
Vappu oli ja meni. Meillä luulin tilanteen jo rauhoittuneen, kunnes taas eilen (perjantai) iltana Elsa alkoi olemaan kärttyisämpi ja levottomampi. Ennen nukkumaanmenoa mittasin lämpönsä ja se oli taas koholla; 39.12 astetta. Likka myös läähätti, minkä olen alkanut nyt tulkita kipuilun merkiksi. Pennut imetti, mutta heti kun kaikki olivat saaneet masunsa täyteen Elsa poistui laatikosta ja meni sohvan ja kaapin väliin maate. Kolme kertaa viime yön aikana heräsin mittaamaan likan lämpöjä ja seuraamaan tilannetta. Ja joka kerta aina "ajoin" sen imettämään, jonka loppuun asti tekikin, mutta sitten taas poistui laatikosta. Lämpö ei noussut enää ylemmäs, mutta ei laskenutkaan alle 39. Läähätys kuitenkin oli poissa, kunnes aamulla viiden jälkeen taas alkoi. Vein Elsan tuolloin myös pihalle käymään tarpeillaan ja likka oli TODELLA väsyneen oloinen. Ei kertaakaan pienen ja rauhallisen jaloittelun aikana mennyt edelleni, askel oli painava. Kävi kyllä sääliksi kovia kokenutta hauvaani. Lämpö ei kuitenkaan ollut noussut yön aiempiin lukemiin verrattuna, joten en vielä(kään) eläinlääkäriin soittanut.

Seuraavan kerran yhdeksän jälkeen aamulla heräsin pentujen kitinään ja mennessäni katsomaan ja siivoamaan paikkoja, Elsa tuli huoneensa ovella minua iloisesti häntä heiluen vastaan! Elsa oli taas pirteä ja reipas oma itsensä ja oli valmis lähtemään kanssani vaikka minne, halusi selvästi jo tehdä jotain. Annoin Elsalle lisää ruokaa ja lähdin hakemaan pentulaatikkoon uutta alusta, koska ajattelin siivota ja vessattaa vauvelit ennen Elsan ulkoilutusta. Palatessani takaisin pentuhuoneeseen, oli Elsa jättänytkin ruokansa ja mennyt itse pentulaatikkoon, nuoli muutamaa pentua ja päätti sitten jäädä imettämään koko konkkaronkan!:) Huoneen ovelta salaa kurkin, en mennyt häiritsemään perheen touhuja. Siinä sitten Topin kanssa keskusteltiin kun odottelin vauvojen mahan täyttymistä ennen oman urakkani alkamista, että mikä näissä öissä on? Kyllähän ihmisenkin hormonitoiminta on sidottuna jollakin tavoin vuorokausirytmiin, miksei myös koirankin? Eli elimistössä tapahtuu eri asioita päivällä ja yöllä ja jotain yöajassa on, että Elsan kuume alkaa nousta ja kivut lisääntyä. Silloin se ei ole herttaisimmillaan,mutta kukapa olisi...? Aamulla en ollut vielä edes aamun antibioottiannosta ehtinyt antaa, kun likka jo voi paremmin. Äsken kun mittasin Elsan lämmön (klo 11.15) se oli laskenut 38.47 asteeseen, eli oli ensimmäistä kertaa mittausteni aikana koiran normaalilämpö! Toivottavasti kyse EI ole siitä, että antibiootti ei pure kunnolla, vaan vie vain "terän" oireilta, jotka kuitenkin joka ilta/yö palaavat uuvuttamaan pöhköperron elimistöä. Toivottavasti kyse olisikin siitä, että Elsa alkaa parantua, vaikkei vielä ole lähelläkään priima kuntoa. Seuraamme tilannetta ja pidämme päivystävän ell puhelinnumeron lähettyvillä jatkuvasti.

30.4.2009
Hauskaa Vappua!

Meillä vappua juhlitaan vähän rauhallisemmin; iltapäivällä likka eläinlääkäriin, joka antoi Elsalle vielä uuden piikin oksitosiinia, koska eilinenkin sai aikaan vähän lisävuotoa. Huomenna vielä yksi oksitosiini ja sitten on tämä keino kokeiltu. Ilta on mennyt pentulaatikon äärelle paitsi putsaus hommissa myös muutenkin ihmetellessä. Hoitotäti Vilma lähti viikonlopuksi takaisin Turkuun, joten nyt työsarkaa riittää. Univelkaisena ja itsekin vähän kuumeisen oloisena en viitsinyt edes sidua korkata, vaan jäin kotiin rauhoittumaan ja seuraamaan Elsaa. Topi sentään lähti ystävänsä kanssa vapun viettoon, eli ottivat pyörät alleen ja lähtivät Raumalle (joo, kuka muu lähtisi vapaaehtoisesti ja vieläpä oikein halukkaasti "pyöräsafarille", eli 20km polku ennen terassia/baaria???).

Elsa on ihan ok olosuhteet huomioonottaen. Viime yönä tosin soitin taas noin kello 2 päivystävälle ell, kun neiti läähätti ja lämpö oli noussut jo 39.5 asteeseen, mutta koska vointi oli muuten "ok", ei tehtävissä ollut muuta kuin seurata ja antaa antibioottien vaikuttaa. Tästä pienestä episodista huolimatta Elsa oli viime yönä muuten paljon levollisempi mitä aikoihin ja sieti pennuiltaan oikeastaan mitä vain. Todennäköisesti kipulääkkeen ansiota Elsan seesteisyys. Tänään sain päivällä hoitotäti-Vilmalta ehkä ihanimman tekstiviestin ikinä: "Elsa putsas kahden pennun peppuja! Kyl hänestä emä vielä tulee!". Ihanaaa!! Tänään loppupäivästä minäkin sain todistaa kun Elsa "muka ohimennen" nuoleskeli muutama pentua, ei tosin putsaamiseksi vielä voida kutsua,mutta kuitenkin selvästi osoitti hellyyttä ja huolenpitoa vauvojansa kohtaan. Vaikka sitten taas kipulääkkeen vaikutuksen vaimennuttua taas murrasi, mutta murrauskaan ei enää kuulosta niin pahalta, mitä jossain vaiheessa.

Nyt minä painun nukkumaan, Elsa jo rauhassa pentulaatikossa makoileekin vauvojensa kera ja näyttävät kaikki oikein tyytyväisiltä. Mitä vetoa, että saan yöllä lähteä hakemaan kultaa kotiin kun/jos ei pyöräily enää ehkä huvitakaan?

29.4.2009
Voi Elsa rukkaa....

Tänään, eli keskiviikkoiltana, Elsa alkoi taas läähättämään ja mitatessani kuumeen se oli noussut yli "turvarajan". 1.5vrk:n ajan Elsan vuoto oli myös ollut selvästi voimakkaampaa, jo niin voimakasta että verta on pentuhuoneessakin, vaikka Elsa jatkuvasti putsaa itseään. Soitto päivystävälle eläinlääkärille johti käskyyn tulla paikalle kipin kapin. Paikanpäällä saimme diagnoosin ell kuunneltua oireet, tutkittuaan vuotoa ja ultrattuaan Elsan. Pahin pelkoni osoittautui todeksi: diagnoosina kohtutulehdus. Eläinlääkäri Hanne-Maarit Rantanen oli aivan ihanan rauhoittava ja ystävällinen ihminen ja suureksi osaksi hänen ansioitaan minulla jäi toiveikas ja valoisa mieli käynnistä. Elsa sai antibiootti- ja tulehduskipulääkepistokset sekä vielä oksitosiinipistoksen, jos se vielä auttaisi tyhjentämään kohtua. Antibioottikuuri aloitetaan heti huomenna, kiltti ell antoi aamun ensimmäiset tabletit mukaani ja päivällä saan reseptillä apteekista lisää. Tulehduskipulääkettä ei voida jatkaa pidempään, koska pennuille siitä voisi tällöin olla haitallisia vaikutuksia. Maitohappobakteerivalmistetta sain näiden lisäksi ohjeen antaa.

Tilannetta jäädään nyt seuraamaan ja ei siis ole ihme että Elsa on ollut välillä kärttyinen. Raukalla on ollut kovia kipuja vielä viikonlopun ja alkuviikon kokemusten lisäksi. Hyvä uutinen on se, että lääkkeiden pitäisi purra jo heti muutamassa päivässä. Huonompi uutinen on taas se, että jos Elsan lämpö ei laske 2-3 päivän aikana on seuraava askel tulehduksen taltuttamiseksi kohdunpoisto-operaatio. Sitä en halua edes miettiä, on likka saanut jo muutenkin potea tarpeeksi. Nyt kaikki yhdessä toivomaan Elsalle parempaa vointia!!!!

28.4.2009 ILTA
Kippis! Korkattiin kuohuvainen ja nautittiin jätskiannokset kilistelyn jälkeen pentujen ensimmäisen elinviikon kunniaksi. Kaikki ovat hengissä ja voivat ainakin toistaiseksi olosuhteisiin nähden hyvin! =)

28.4.2009 AAMU
Olipa yö! Elsa vietti taas kunnon "liskojen yötä", mikä tässä yöajassa oikein on?

Maanantai-tiistaiyönä Elsa alkoi läähättämään erittäin voimakkaasti puolenyön jälkeen. Ajattelin sen olevan nyt kivulias ja siksi levoton ja kova läähätys käynnissä. Mittasin kuumeen ja sitäkin oli jo 39.19 astetta! Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja tällä kertaa puhelimeen vastasi oikein ystävällinen ja avulias ell. Kuultuaan tilanteen kertoi Elsan lämmön olevan nyt niillä rajoilla, 39.2 on kuulemma sellainen kriittinen yläraja ja sitten ollaan jo selkeästi kuumeessa. Tälläkin hetkellä lämmöt ovat kuitenkin epänormaalin korkeat olosuhteisiin nähden. Sovittiin niin, että jään seuraamaan tilannetta ja jos kuume nousee, lähdetään päivystykseen. Pahin painajainen olisi kohtutulehdus. Mutta ell arveli, että myös ripulointi, vatsavaivat ja maanantaina ruoan saanti (vaikkakin pikkuhiljaa lisäten) on voinut myös aiheuttaa vatsakramppeja. Läähätyksestä ei tullut loppua ja mittasin sitten Elsalta lämpöjä puolen tunnin välein aina kello 4:n asti. Eivät ONNEKSI nousseet yli ensimmäisen mittauksen, pysyivät 39 asteen molemmin puolin. Neljältä yöllä Elsa hieman rauhoittui, tai siis läähätys rauhoittui ja minäkin sain nukuttua muutaman tunnin. Aamulla likka oli niin pirteä että! Ja iloisesti vispasi häntää, olisi tullut kuuden aikaan pentujen luota minun viekkuuni patjalleni (joo, tänä yönä sain alleni varavarapatjan, mukavaa!). Käytiin ulkona ja vatsakin Elsalla toimi ihan normaalisti. Sitten tietysti alkoi pentujen putsaus, josta jouhevasti pienellä kiireellä töihin lähtö. Elsa oli reipas ja iloinen koko aamun, hämärä otus!

Onneksi saimme Vilman, Topin serkkulikan, vieraaksemme auttamaan tässä ruljanssissa. Vilma on todella hienosti pärjännyt pentujen ja Elsan kanssa ja osaa luontaisesti toimia eläinten -ainakin meidän sellaisten- kanssa.

27.4.2009
Päivä taas vierähtänyt -tai oikeastaan jo puolitoistakin- viime päivityksestä. Tiedän että moni seuraa meidän kuulumisia parhaillaan, joten mielelläni niitä tänne kirjoitankin.

Elsa ei enää sunnuntaiaamun jälkeen oksentanut toistamiseen. Eikä ripuloinut sisälle. Tietysti ihan ruikulilla oli, mutta teki (sen seitsemän kertaa) aina ulos tarpeensa. Hirmuisen laiha se on:( Oksentaminen ja ripulointi sekä pentujen imetys vie viimeisetkin lihat luiden päältä. Mutta mikä tärkeintä, sunnuntai-iltaa kohden oli jo iloisempi. Sunnuntaipäivä meni hyvin samaa rataa pentujen kanssa mitä aamukin; ei itsestään hakeutunut laatikkoon, mutta sinne vinkattuna pysyi kyllä ilman yrittämystäkään pois. Olin jo toivorikas tässä kohtaa, kunnes...

Sunnuntai-maanantai yönä otettiin taas takapakkia. Nukuin omassa sängyssäni, noin 4m päässä Elsan ja pentujen majapaikkaa, mutta kuulin sinne asti Elsan murrauksen. Useamman kerran illalla kävin sanomassa että nyt riittää ja siirtämässä liian "iholle" (eli Elsan kasvoille) änkeytyvän pennun takaisin tisuille. Sitten murrausta kuului jo niin usein, etten enää oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Niinpä muutin nukkumaan lattialle pentukopan ja Elsan viereen. Kirjaimellisesti lattialle, koska vieraspatja oli Vilma-vieraamme alla:) Siihen kun majapaikan noin kello yksi yöllä itselleni tein, rauhoittui Elsakin jonkin verran. Edelleen murrasi aika ajoin ja kännykän valossa aina kurkin missä vika ja siirsin liian lähelle tunkevan pennun äitiperron kuonolta pois. Yhden kerran murraus kuulosti tosi pahalta ja ei loppunut vaikka huikkasin rauhoituhan nyt kommentit patjaltani. Oli pakko taas vilkaista että mitä siellä nyt oikein tapahtuu. Uhkarohkea ruskea tyttö kapusi Elsan kuonoa pitkin sen otsaa kohden... Pääsi pentu pian tisulle, en jäänyt katsomaan mitä käy. Oikea vuorikiipeilijä. Liekö Elsalla ollut kipuja yöllä (jälkipolttoja, vatsakipuja yms.?) koska noin kärttyisästi käyttäytyi?

Maanantaiaamuna minua tietysti mietitytti jättää Elsa ja pennut Vilma-vieraan hoiviin koko päiväksi tällaisen yön jälkeen. Meillä kun työpäivä Topin kanssa koetti. Vilma kuitenkin aamupissatutti ja pesi Elsan ilman mitään ongelmia ja hyvässä hengessä, joten ei syytä huoleen. Ja sitten niitä ilouutisia: kun Elsa tuli pesulta, juuri sopivasti kun me muut vessatimme ja putsasimme pentuja, niin ENSIMMÄISTÄ kertaa Elsa nuoli vauvaansa!!=) On tätä odotettukin! Tosin vauva oli juuri lämpöisellä vedellä putsattu, joten ei varmasti maistunut pahalta, mutta siitä huolimatta:) Muutaman vauvan pesuissa auttoi, sitten keskittyi taas imettämään. Hyvin maanantaipäivä Vilmalla ja meidän katraalla sujui. Antoi jo Elsallekin Kirstin keittämää riisi-jauhelihapuuroa pienissä erissä ja ei kuulemma likan masukaan enää löysällä ole. Pentuja Vilma on putsaillut ahkerasti ja pitänyt Elsalle seuraa. Miten mukava kuulla että kaikki meni hyvin!

Tämä viikko varmasti näyttää alkavatko Elsan äidin vaistot heräillä. Sitä tietysti kovasti toivomme. Tätä kirjoittaessani on jo maanantainen alkuilta ja vielä ei Elsa pentujaan hoida. Mutta pentulaatikosta hieman haluttomasti ulkoilemaan lähti (hyvä merkki!!!?) ja omassa huoneessaan, pentujen keskellä täysin vapaaehtoisesti pysyy vaikka ovi on raollaan. Kaiken huomion likka saa pentulaatikkoon, joten toivottavasti sekin auttaa siellä viihtymistä. Ja ai niin, kun pesin pentuja ja Elsa odotti saunassa lupaa tulla pois, alkoi Elsakin vastailla äänellään pentujen ääntälyyn, kun ne pitivät piipitystään. Eli ehkä kaipasi niitä ja toivoi ettei pennuille vain tapahtuisi mitään kun niitä niin "huudatimme"=). Tosin sitten taas välillä väsähtäneenä hieman (oikein lievästi) voi murrata naamalleen tunkevalle öttiäiselle. Parempaan suuntaan toki toivomme asioiden kuitenkin olevan kehittymässä.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka ovat muistaneet ja tsempanneet minua sekä tarjoutuneet avuksi jos tiukka paikka tulee! Olette ihania!!!

26.4.2009
Oikeastaan tarina alkaa jo lauantailta 25.4, mutta Lapissa oltiin puolen yön jälkeen, joten siksi voidaan kai puhua ja käyttää otsikossa jo sunnuntaita. Kiitos kaikille ystäville ja tutuille, jotka auttoivat ja kannustivat minua asioiden järjestämisessä erinäisin tavoin!=) Joskus sitä tarvitsee vähän tuuppimista.

Elsa ja pennut ovat nyt meillä, rauhallisemmassa ja tutummassa ympäristössä. Pentulaatikko on kasattuna Elsan omaan huoneeseen ja Elsan sohva on peitetty "esteillä", ettei hienohelma mieluummin makoilisi siinä. Tosin sohvan taakse yritti heti mennä ja tehdä pesää, ei se sohva muuten kauhean kiinnostavalta vaikuttanut. Istuimme yötuimaan reilun tunnin laatikon ympärillä, silittelin ja paijasin Elsaa ja pennut söivät minkä kerkesivät (ja Topi nautti kaksi olutta pitkän päivän jälkeen varmasti miettien mihin sitä on ruvennut). Tottakai myös tyhjensin ne vinkuintiaanit, koska Elsa ei vieläkään hoida sitä puolta osuudestaan. Oli kuitenkin jo kiinnostunut tekemästäni toimenpiteestä ja halusi aina välillä haistella hoitamaani vauvaa, mutta nuolemaan ei sentään ruvennut. Rauhallisesti jäi pentukoppaan silmät painuneena paijauksesta ja yöllä kun kävin useamman kerran katsomassa (ei vara venettä kaada!) oli likka ihan siinä kohtaa mihin sen olin jättänytkin.

Aamulla jo viiden jälkeen jostain syystä nousin ja ajattelin että Elsan täytyy varmasti päästä pian pissalle. Likka olikin ripulillla, voi kurjuus. Oltiin sitten tovi lähi metsäkkeessä, pesun kautta pentukoppaan takaisin. Ruoka ei rotalle maistunut ja vettä ei huolinut. Pentukoppaan ei olisi halunnut jäädä, mutta kun käskin sen siihen maaten ja pennut pääsivät tisseille, ei Elsakaan enää lähteä halunnut. Ja taas pennuilla oli hätä ja saivat paitsi maitobaarin myös vessatuksen:) Neljä tuntia vierähti eteenpäin, kerran kävin yhden vinkuintiaanin palauttamasta väärästä päästä pentulaatikkoa kiljumasta takaisin kavereiden joukkoon tissille, mutta sitten... Noustessani uudelleen, oli Elsa poissa pentulaatikosta ja koko huone ripulissa! Rotta ulos jossa ripulointi jatkoi ja oli selvästi tukala olla. Sitten Elsa pesulle, huoneen pesu (kivoja nämä tuoksut heti aamutuimaan...) ja Elsa pentukoppaan. Taas hieman määräysvaltaani käyttäen Elsa suostui jäämään, kunnes oksensi! Ison kasan vielä, eikä ole siis eilisen illan jälkeen syönyt.

Nopeasti puhelin käteen ja konsultoin kasvattajaa saadeen ohjeeksi ottaa jo yhteys eläinlääkäriin, oksentelu ei kuulosta normaalilta. Väsyneeltä kuulostava päivystävä kunnaneläinlääkäri käski laittamaan imettävän äidin paastolle, hakemaan canicuria ja seurailemaan tilannetta. Uusi soitto kasvattajalle ja kotilääkitys arsenaali kasvoi canicurin lisäksi 3 tuotteella ravintogeeleistä alkaen. Vuorokausi seurataan ja jos oksennusta tulee vielä, sitten lähdetään hippulat vinkuen eläinlääkäriin. Nyt vain odottelen päivystävän apteekin aukeamista, mutta onneksi Elsa nukkuu rauhallisesti pentulaatikossa. Ja pennut siinä tisuilla kanssa vetävät sikeitä. Toivottavasti huono-olo helpottaa, jotta voisi paremmin keskittyä olemiseen ja elämiseen vauvojensa kanssa.

25.4.2009
Tänä aamuna, levottomasti vietetyn yön jälkeen, koko viikonloppu piristyi saamani viestin ansiosta:

Elsa on yöllä hakeutunut omatoimisesti pentujen seuraan ja viettänyt koko aamun tyytyväisenä pentulaatikossa imettämässä pienokaisiaan!

Tähän asti tilanne on ollut se, että Elsa on valvottuna voinut imettää vauvojaan, mutta itse se ei ole sitä halunnut tehdä ja pentuja likka ei ole hoitanut. Todennäköisesti aivan uudenlainen ympäristö; koiria, ihmisiä, ei omaa rauhaa kuten kotona tottunut (päivät yksin omakotitalossa) ja tästä syystä ehkä äidinvaistot eivät ole vieneet likkaa mennessään vaan stressitaso on ollut korkealla? Mistä näistä tietää. On kuulemani mukaan hakeutunut sängyn alle nukkumaan ja käyttäytynyt kärttyisästi, eikä pennuistakaan luonnollisesti välittänyt. Itse en ole tiistai-illan/yön jälkeen paikanpäällä vieraillut, jotten entisestään sotkisi Elsan ajatuksia, mutta murheissani ja huolissani tilannetta tietysti soittelemalla ja tekstiviestittämällä seurannut.

Tänä viikonloppuna kuitenkin paikkakunnalta poissaolan vuoksi suunnitelmana oli, että Elsalle uudet ihmiset tulisivat hoitamaan pentuja ja pulloruokkisivat ne, koska Elsa voi kuulemma olla ärtyisä tuntemattomille. Kärsii ilmeisesti jälkipoltoista, jotka eivät tietenkään kivuliaina vähennä yhtään neitiin kohdistuvaa stressiä. Tarjouduin tietysti tulemaan avuksi ja viettämään Elsan ja pentujen kanssa koko molemmat viikonlopunpäivät, jotta Elsakin saisi imettää, maitoahan tulee kuulemma todella hyvin. Tässä vaihtoehdossa tietysti huonona puolena on se, että joudun myös lähtemään ja miten minun lähtöni taas vaikuttaa Elsaan. Odotin asiasta päättävien vastausta miten toimitaan koko eilisen päivän (joo, olettekos kokeilleen pitää puhelinta mukana saunassa? kaikkea se höperyys teettää!) mutta sitä ei kuulunut. Tunteet ovat olleet pinnassa koko viikon ja huoli tietysti kova, kun näistä asioista ei itselläni henk.koht. kokemusta millään tavoin ole ja sehän yleensä on syy huoleen, kun ei tiedä. Itse asiassa eilen Lapin kirjaston teemaan sopivista kirjoista tyhjensin ja päätin "opiskella" aihetta enemmänkin, jotta tietäisin edes vähän missä mennään.

Nyt -kiitos aamun ihanan uutisen- jään hyvillä mielin kotiin. Elsa jää nyt kuulemma yksin rauhassa pentulaatikkoon päiväksi ja saa näin aikaa totutella pentuihin ja äitinä olemiseen. Uskon kokeneempien mielipiteeseen antaa Elsalle ja pennuille aikaa ja pelkkää parasta koko katraalle koko sydämestäni toivon! Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että valokuvia ei ole luvassa muutamaan viikkoon, mutta se on varmasti pienempi paha verrattuna siihen että Elsa saa mahdollisuuden sopeutua uuteen elämäntyyliinsä ja stressitasonsa pysyvät alempana. Uuden viikon alkaessa myös tilanne ehkä hieman rauhoittuu, kun 8kpl luovutusikäisiä perropentuja pääsee omiin koteihinsa ja päivissä on enemmän vapaa-aikaa. Eiköhän se siis tästä lähde parempaan suuntaan, peukut pystyyn kaikki!

Olipa tämä viikko! Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan; välillä on itkettänyt ihan hirmuisesti, sitten taas riemu maailman suloisimmasta pennuista on tuonut valtavasti iloa kunnes taas turhautuneisuuden ja kiukun tunteitakin on koettu. Taitaa Elsan äippä olla vähintään yhtä paljon hormoneiden vallassa kuin pöhköperronsa Turussa!=)

22.4.2009
Yöllä noin kello kolmen aikaan on syntynyt vielä perrolikka, musta valkoisin merkein. Elsa oli tätä likkaa omatomisesti kuivannut ja kalvot hukannut, mutta napanuora oli vielä kiinni kun tilanne oli huomattu. Sorry Olavi, kuuden pennun sijasta niitä tulikin sitten se maaginen luku seitsemän, kuten suurinosa veikkaajista uskoi:)

21.4.2009
SYNTYMÄPÄIVÄ

Hieman erilainen tiistaipäivä:

Menin töihin kello kahdeksaksi. Edessä tietysti minun tuurillani se kuukauden ainokainen 12h työpäivä, eli puhelin kulki taskussa mukana koko pitkän päivän. Hermoillen odotin viestejä synnyttäjästä Turun suunnalta, mutta päivän mittaan sain vain "ei vieläkään merkkejä" jne. -sisältöisiä tekstiviestejä.

Sitten hieman neljän jälkeen tuli kauan kaivattu viesti; "Synnytys alkanut, eka tulossa!" Oma perhevalmennus-ryhmäni, joka siis oli syy ylipitkään työvuoroon, oli alkamassa klo. 18 ja sitä ennen sain viestin vielä toisenkin pennosen tulosta. Pari tuntia meni höpötellessä tuleville (ihmis)äideille ja -isille ja vihdosta viimein kun illalla kello kahdeksan suljin puljun ovia sain taas kaivettua kännykän esille. Ei enempää pentuja -vielä! Pika-arvio siinä terveyskeskuksen pihamaalla -eikä edes ollut vaikea sellainen- ja päätin lähteä ajelemaan Turkuun; nyt olisi hyvä tilaisuus päästä näkemään hauvavauvan syntymä, sitä en olekaan koskaan aiemmin kokenut!

Kesärajoituksia ja ehkä hieman raskasta kaasujalkaakin oli kiittäminen, että jo yhdeksän jälkeen paikanpäällä autoani parkkipaikalle pysäköin. Kaksi pentua oli syntynyt vielä muiden joukkoon ajomatkani aikana.

Paikanpäällä pentulaatikon reunalle päästessäni Elsa tuntui kaipaavan vähän huomiota ja olisi itse asiassa voinut siltä istumalta lähteä matkaani takaisin kotiin.... Onhan se kiva, että omistaja menee kaiken muun yli, mutta kyllä nyt äidinvaistot saisivat ihan pentujenkin hyvinvoinnin takia herätä. Toivotaan parasta. Kahden suloisen pennosen maailmaan tuloa sain minäkin todistaa, jälkimmäisen kohdalla neiti Iso-E melkein jo nukkui.

Tietysti digikamera ja videokamera jäivät kotiin;en ollut aamulla seitsemän jälkeen autolla kotipihasta startatessani uskonut lähteväni vielä illalla suoraan töistä sukkana ajelemaan kohden Turkua, joten valitettavasti kuvamateriaalia illan tapahtumista ei ole saatavilla.

Loppuviikosta todennäköisesti toisen visiitin Turkkuseen teen ja silloin pyrin varustautumaan pikkaisen paremmin. Toivottavasti kaikki on hyvin silloinkin ja Elsakin olisi hoksannut äitiyden ihanuuden.

Kaikki pennut olivat tosi reippaita ja eläväisiä, heti samantien tisuille ryntäämässä ja tietysti minun mielestäni maailman kauneimpia otuksia:) Väriskaalakin oli huikaiseva, tällaisia otuksia sieltä sitten tuli:

- klo 16.45 syntyi musta-valkoinen tyttö

- klo 17.42 syntyi ruskea poika

- klo 20.15 syntyi valko-ruskea poika

- klo 20.30 syntyi musta valkoisin merkein, tyttö

- klo 22.00 syntyi ruskea-valkoinen tyttö

-klo 23.03 syntyi ruskea valkoisin merkein, tyttö


Ensimmäisenä syntynyt tyttö jäi mieleeni kokonsa vuoksi (potra) ja viimeisenä syntyneellä tytöllä oli selkeästi asiaa ja se huusi välittömästi syntymänsä jälkeen, aivan kuin olisi kiljunut "NYT minä sitten tulin!". Ihanan oloisia kaikki!!

Niin ja minäkin kotiuduin ehjin nahoin, energiajuoman voimin. Keskiviikkoa jo eletään, kello on puoli kolme yöllä ja aamulla reilun 8 tunnin työpäivä luvassa alkaen klo 7.45. Mutta oli se sen arvoista!!=)

20.4.2009
Elsan lämmöt laskeneet!

Aamulla ruumiinlämpö on ollut 37.3 astetta ja illalla 36.2 astetta. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että viimeistään noin vuorokauden kuluttua pitäisi synnytyksen käynnistyä!=) Nyt varpaat ja peukut kohden kattoa!

15.4.2009
Elsan aika lähteä kiertämään maailmaa koitti. Tyttö vietti kivan päivän anoppilassa hoidossa, jonka aikana sai mm. jalkahieronnan hyvistä herkuista puhumattakaan ja minun päästessäni töistä hain Elsan matkaan ja suuntasimme kohden Turkua.

Kasvattajan kennelin asioita hoitamaan valtuuttaman tahon luona istuin tovin jos toisenkin -kiitoksia vaan pitkästä pinnasta!- ja kyselin kaikkea mahdollista asiaan kuuluvaa:) Ja tietysti samalla ihastelin viiden viikon ikäisiä perropentusöpöläisiä, joita 8kpl kasvamassa oli sekä hienoja kiinanharjakoirahauvoja ja tietysti myös sitä suloista peikkolasta (portugeesipennonen).

Hyvillä mielin Elsan pitkälle mammalomalle jätin, kun sain vastauksen kaikkiin mieltäni painaneisiin kysymyksiin. Meidän kannalta hieman huono uutinen kyllä oli tieto muutosta toiselle paikkakunnalle kesken pentujen kasvamisen ja kehittymisen, mutta pentujen kannalta uusi ympäristö tuo paremmat puitteet sosiaalistumista yms. ajatellen. Joten ei auta kuin alkaa miettimään maaseutumatkailua hieman eri mittakaavassa, mitä Turkuun reissaus vaati.

Pentuhaaveita- sivuille päivittelen asioita Elsan vointiin ja pennosiin liittyen enemmänkin, vaikka tänne Kuulumiset-osioon pääsevät myös ne pääuutiset. Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin!

12.4.2009
KEVÄTSIIVOUS!

Mielettömän kaunis päivä sunnuntaille saatiin ja auringonpaisteessa riehuimme kotimme pihalla koko sakki yli 6 tuntia. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan tuli kasvi- ja kukkaimaiden, pihapensaiden, mansikkamaan ja pikkuisen vesialtaan siivoamisesta. Topi pesi autot ja vielä katkoi pihamännystä suurimmat oksat varjostamasta kasvimaatani ja Elsa auttoi siirtämään klapeja aina sinne missä niitä ikinä tarvitsinkin. Elsan masu on jo niin valtava, että enää likka ei jaksa lenkillekään lähteä, mutta pääsiäisen kunniaksi innostui olemaan meidän molempien apuna oikein aktiivisesti kotipihallaan. Todellinen BIGMAMA!!! Ensi viikolla Elsa sitten lähteekin Nooran hoiviin Turkuun ja jo nyt on kova ikävä! Miten ihmeessä me selvitään yli kuukausi ilman Elsaa?!?!? Onneksi auto kulkee ja Turkuun ei ole mahdottoman pitkä matka.

5-11.4.2009
Elsa vietti viikon hoidossa vanhempieni luona Häijäässä kun me Topin kanssa suuntasimme lomailemaan. Elsa voi paksusti, mutta hyvin. Oli selvästi nauttinut hoidossa olostaan, koska koko ajan riitti paijaajia ja sai Elli-staffin kanssa aina nuolla ihmisten ruokailun jälkeen lautaset. Koiraparatiisi:)

Me taas Topin kanssa lensimme sunnuntaina Saksaan Hahnin lentokentälle ja yövyimme jo aiemmilta reissuilta tutuksi tulleessa kivassa hotellissa Hahnin kylässä. Kovin pitkiä yöunia emme tosin saaneet, koska maanantaiaamuna olimme jo klo. 8 Espanjassa, Gironan kentällä etsimässä paikallisbussia joka veisi meidät Costa Bravan rannikolle lopulliseen määränpäähämme. Totuttuun tyyliin lomailtiin taas omatoimisesti ja varsinkin minä hermoilin etukäteen käytännön järjestelyjen sujumista, koska suoraan netistä olin lennot ja hotellin varannut jo kuukausia etukäteen. Turhaan kuitenkin murehdin, kaikki tekemäni varaukset yms. olivat menneet perille ja ongelmia tämän suhteen ei tullut.

Calella-niminen merenrantakylä on urheilijoiden, erityisesti uimareiden suosiossa Espanjan treenipaikoista ja tästä Topin ideasta lomakohteen valinta sai alkunsa. Calella sijaitsee noin 50km päässä Barcelonan keskustasta, eli kuuluu Barcelonan alueeseen, mutta on "hieman" rauhallisempi paikkana. Kesäisin Calella on rantalomakohde ja täysin turistien kansoittama, mutta tähän aikaan vuodesta meno ei vielä ole hurjimmillaan. Kohteena Barcelona taas on minulle enemmän kuin tuttu, koska asuin siellä koko kevään fysioterapiaopiskelijavaihdossa vuonna -05. Ihanaa päästä takaisin tuttuihin maisemiin, ainoastaan se hieman mietitytti miten ehdin näyttää Topille kaiken mitä haluaisin, Barcelonassa kun nähtävää ja koettavaa riittäisi paljon pitemmäksikin aikaa!



Ensimmäisen -erittäin aurinkoisen- päivän saldo: bongattu 3kpl espanjanvesikoiria, kävelty kävelykadut edes ja takaisin, käyty rannalla haistelemassa Välimerta yms. yms. Hotellimme (Top Amaika) osoittautui brittien ja saksalaisten suosimaksi paikaksi ja suomen kieltä emme itseasiassa koko loman aikana kuulleet kuin toistemme suusta.



Tiistaina suuntasimme paikallisjunalla (jos joku,niin julkinen liikenne Espanjanssa toimii) Barcelonaan, Placa Catalynualle tietenkin! Flashbackin koin, kun junamatkan aikana ohitimme pysäkin, jolle kerran jos toisenkin vaihtoni aikana olin kulkenut, koska kyseisessä kylässä sijaitsi yksi harjoittelupaikoistani (en kyllä kuollaksenikaan muista mikä niistä). Las Ramblasia pitkin kävelimme aina merenrantaan asti ja ihmettelimme Katalonialle tyypillisiä katutaiteilijoita; maalattuja ihmispatsaita, värikkäitä kukkakauppiaita ja jopa lintjuen myyjiä. Niin ja poikkesimmepa tietysti myös kauppahalliin, joka on sitten jo aivan toinen tarina:)

Meren rantaan päästyämme muutimme suunnitelmaa, emmekä jääneet jonottamaan tuskastuttavan pitkään sisäänpääsyä Euroopan suurimpaan meriakvaarioon (l´Aquarium), vaan lähdimmekin lähimmälle metropysäkille. Halusin näyttää Topille Sagrada Família- kirkon ja nopein tie sinne olisi maanalla kulkevalla metrolla. Hassun tuttu tunne tuli taas kun katselin Barcelonan metrokarttaa ja tajusin osaavani sen paremmin kuin paikallisliikenteen aikataulut ja reitit Raumalla... Jotkut asiat eivät vaan unohdu:) Kyseinen nähtävyys ei ole mikä tahansa kirkko, vaan "hullun" Gaudin aloittama mestarillinen taideteos, joka ei vielä tänä päivänäkään ole valmis. Gaudi työskenteli pikkutarkkoja yksityiskohtia sisältävän kirkon kanssa noin 40v. ja työ jatkuu edelleen... No, tietysti kun pääsimme kirkon vieressä sijaitsevalle metropysäkille ja nousimme takaisin maanpäälle, oli alkanut sataa ja rankasti! Katukaupistelija nainen myi sateenvarjoja metron portaissa ja häneltä ostin tinkauksen jälkeen 4eurolla pinkin sateenvarjon suojaksemme. No hukkaanhan ne rahat menivät, sellainen vekotin se varjo oli. Siinä sitten sateessa kiersimme kirkon ympäri ja muutama asiaankuuluva kuva otettiin. Parhaiten tilannetta kuvaa varmasti se valokuva, jossa minä seison kirkon porttien edessä, sateenvarjo on kääntynyt ylösalaisin ja vettä tulee... =)



Seuraava päivä vietettiinkin Calellassa ja Topin toiveet vuokrata polkupyörät ja lähteä niillä valloittamaan takanamme sijaitsevia vuoria kariutuivat ylläri ylläri vesisateeseen:( Pikkaisen ehdittiin kävelemään Calellan laitamilla ja käydä tutustumassa La Muntanyeta -urheilualueeseen (urheilukenttä yms.). Loppuilta oltiinkin sadetta turvassa omassa hotellihuoneessa ja herkuteltiin ja nautittiin espanjanlaista viiniä. Jännitystä elämään toi paloauton ilmestyminen pillit päällä hotellimme eteen ja parvekkeeltamme näimme hälytyksen tulleen meitä vastapäätä olevasta hotellista, jonka katolle palomiehet lavalla nostettiin.



Torstaina suuntasimme taas heti aamusta Barcelonaan ja tällä kertaa tarkoitus oli viihtyä kaupungissa iltaan asti. Illan viimeisellä meille sopivalla junalla vasta palattiinkin, hotellilla oltiin joskus hiukan ennen puoltayötä. Kaunis aurinkoinen päivä edesauttoi ulkosalla viihtymistä. Barri Gòtic eli Barcelonan vanhakaupunki ja mm. siellä sijaitseva goottilainen La Seu -katedraali vaikka koettiinkin, oli tämän päivän perimmäinen tarkoitus shoppailu!;) Tai ainakin minun mielestäni. Ai niin, nähtiimpä me muodin huippuakin kun vanhassa kaupungissa oli käynnissä muotikuvaukset, yhden kuvan parhaillaan kuvattavasta mallista huikeine asuineen ehdin minäkin sivusta nappaamaan. Merenrantaan kun jälleen eksyimme, tarjosin Topille mahdollisuutta lähteä kanssani Montjuïc-kukkulalle kiikkuhissillä, mutta ilmeisesti Topi katsoi parhaaksi perherauhan säilyttämisen kannalta antaa vaimolle lisää shoppailuaikaa ja jätti tarjouksen käyttämättä. Huolimatta koko päivän kaupoissa kiertelystä ei mukaan tarttunut kuitenkaan kuin muutama paita. Runsaudenpula turrutti täysin. Tai sitten olen vain tosi nuuka ja nirso:) Joka tapauksessa illalla jalat olivat rakoilla ja pahimmat shoppailuhimot totaalisesti tyydytetty yliannostukseen asti.



Perjantaina päätimmekin mukavuuden haluisina kirjautui päivää ennen sovittua ajankohtaa jo ulos hotellistamme ja reissata valoisaan aikaan Gironan kaupunkiin. Paluulento kun olisi lauantaina, klo. 8.30 Gironan kentältä ja tämä olisi tarkoittanut erittäin monimutkaista järjestelyä aamuyön lähtöineen ja asemilla odotteluineen, joten teimme paluusta pikkaisen mukavamman käyttämällä perjantain siirtymiseen. Gironaan kun pääsimme, satoi siellä -ylläri- vettä ja lentokentän kautta saimme tiedon kivasta kylpylähotellista kentän tuntumassa (Hotell Airport Girona), jossa ilta ja yö sujuivat mukavasti. Nautimme ensin kylpylästä, sitten runsaasta ja hyvästä illallisesta ja lopulta rauhallisesta hotellihuoneesta ja näiden jälkeen hyvin levänneinä alkoi kotimatka lauantaina.



Matkakuumetta jäi kuitenkin sen verran, että lentokoneessa tapoimme aikaa miettimällä minne sitä seuraavaksi olisi kiva reissata. Topi haluaisi vuorille. Minä vaeltamaan luontoon. Ja molemmille kelpaisi trooppinen kohde rauhallisessa ja luonnonkauniissa, puhtaassa, ympäristössä. Haaveet on haaveita, onhan sitä mukava unelmoida! Vaikka reissaaminen on kivaa, niin kyllä se kotiinpaluukin silti aina mukavaa on. Molemmat olimme myös sitä mieltä, että onneksi yhteinen arkemmekin on mukavaa ja tuottaa onnen ja ilon hetkiä, etteivät lomareissutkaan välttämättömiä siihen tarkoitukseen ole. Piristäviä kuitenkin!:) Kuvia Barcelonan lomasta Facebookissa, kunhan sinne ehdin niille oman kansion luoda.

21-22.3.2009
RKS järjestämät agilitykilpailut pidettiin maneesissa. Topi lähti viikonlopuksi evakkoon Henkan luokse, koska ylläri ylläri vaimo vietti lähes koko viikonlopun koiramaisissa merkeissä kisatyöntekijänä. Elsa vietti viikonloppua päivisin anoppilassa. Perjantai-iltana talkoovoimin yritettiin minimoida hevosenlannan määrää radalla ja tehdä muuta mukavaa yleisen viihtyvyyden edistämiseksi, lauantaina kisasivat 1 ja 2 -luokat ja sunnuntaina vielä 3 luokka. Jokaisella kaksi starttia. Itse kisapäivänä oli kiva seurata koirakoiden suorituksia sihteerin paikalta ja erityisesti vesikoirat kiinnittivät huomion -luonnollisesti. Paljon perroja mukana olikin. Varsinaisen suurimman ponnistelun kisojen läpiviemiseksi olin kuitenkin tehnyt jo ennen kyseistä viikonloppua hankkimalla palkinnot jokaiselle sijoittuneelle. Kun ei oman koiran kanssa oikein voi harrastaa kiitos mammaloman, on se tarmo suunnattava jonnekin!=) Ensimmäistä kertaa tämä jobi minulle lankesi ja mielelläni sitä teinkin. Ekat kilpailut tietysti olivat vähän "harjoituskappaleet", mutta oppiahan näistä aina saa. Mielelläni minä olen iltojani koneen ääressä viettänyt ja kilpailuttanut jos jonkinlaisia palkintoehdokkaita eri firmoilla ja yrittänyt löytää kivoja vaihtoehtoja. Näissä kilpailuissa jokainen sijoittunut sitten sai paitsi sponsoriksemme hankkimani Royal Caninin ruokalahjakortin myös 2kpl Iittalan Verna-viinilaseja ja riippuen sijotuksestaan palkintopallilla vielä koiralle hammaskiveä puhdistamaan dental-siili purulelun ja/tai Lappi-makuhunajaa+kermakarkin ohjaajan makeanhimoa vähentämään. Mitä tästä palkintoruljanssista opin; en enää koskaan hommaa palkintoja, joissa on näin suuri riski hajota ennen niistä eroon pääsemistä! Nimimerkillä "kokeilepa siirtää 116 kpl yksittäin pakattuja (ei siis mitenkään pakattuja) viinilaseja ensin kaupasta kotiin ja sitten kodista kisapaikalle... Onneksi tappioita ei tullut särkymisen vuoksi, eli hyvinhän siitä sitten selvittiin!=)



Vauhtiin tässä palkintojutussa kun pääsin, niin nyt on jo kevään seuraavien kisojen palkinnot suunniteltu ja osittain hommattukin. Tervetuloa 16.5 Raumalle agilitykilpailuihin (kaikki luokat), palkintoina on luvassa koiramaisia, käytännöllistä ja toivottavasti hyödyllisiä hienoja tuotteita!;)

10.3.2009
Harjavallan Palvelus- ja seurakoiraharrastajat ry järjesti edullisen (10e) luentoillan kaikille kiinnostuneille aiheena viettikoulutus. Luennoitsijana toimi urheilukoirakouluttaja Mia Skogster, jonka koira Helge on kaksinkertainen Palveluskoirakokeen SM-mestari ja saavuttanut MM-kisoissa tottelevaisuudessa täydet 100 pistettä (http://www.miaskogster.com/videot.html ). Näin hieno tilaisuus kun naapuriseurassa järjestetään, niin tottahan minä ja muutama muu innokas raumalainen koiraharrastaja autojen nokat kohden Hosiosaaren majaa suunnattiin! Koko illan kynä sauhusi ja tässä mukana muistiinpanoni. Kaikki mahdolliset asiavirheet voi pistää suoraan minun piikkiini, niitäkin kun voi mukana jokunen olla. Mian luento oli mielestäni hyvä ja havainnollistava, hän käytti paljon videoita selventämään asioita ja keskustelujen sekä kysymysten myötä asioita käsiteltiin vielä paljon laajemminkin mitä tähän nyt laitan. Suosittelen lämpimästi osallistumista Mian luennolle jos aihe kiinnostaa ja tilaisuus tähän tulee. Moni asia aukeaa varmasti ihan eri tavoin kuin seuraavista muistiinpanoista lukemalla:



Vietikäs = pyrkii päämäärätietoisesti viettipäämäärään.

Vietit ovat synnynnäisiä, niitä ei voi tuottaa koiralle lisää, mutta koulutuksen avulla niitä voidaan vahvistaa ja heikentää.



Ravinnonhankintavietti

- voidaan aloittaa jo pennulla, koska vietti on valmiiksi ”auki”

helppo säädellä

rauhallinen vietti; ”koira ajattelee enemmän ja toimii vähemmän”

jos kyllääntyy, säädellään ruoan määrää

tämän avulla 8-9vk pennun ”seuraaminen”, perusasento, eteentulo saadaan helposti tiiviiksi, koska näin nuori pentu ei osaa vielä ”varoa” ohjaajaa (3-4kk pentu ei tee tätä enää niin hyvin)



Vahvistetaan:

-ruoka lähtee välittömästi pois, jos pää nousee kupista

-makuvarasto laajaksi

-varottava paineistamasta koiraa ruokailun aikana tai jälkeen (esim. ottamalla ruokakuppia välillä pois)

- opeta koira nauttimaan ruokailusta!



Saalisvietti

- saalisvietti pitää avata ja vahvistaa ennen kuin voidaan hyödyntää koulutuksessa

- kiihkeä vietti; ” koira toimii enemmän ja ajattelee vähemmän”

- teknisesti vaikeampi kuin ruoka

- 4vk eteenpäin viettiä vahvistavat harjoitukset

- voidaan hyödyntää koulutuksessa vasta kun koira nauttii leikkimisestä ja osaa leikin säännöt (esim. irti-käskyn opetus pian)



Vahvistetaan:

-poispäin vedettävä viehe (=rätti tms., jossa naru)

-aluksi (4vk pentu) vahvistetaan pelkkää tarttumista

-vahvistetaan leikin avulla koiran omaa aktiivisuutta-> anna koiran voittaa, kun tarjoaa ravistusta tai poispäin vetoa, EI silloin kun vain puree tiiviisti lelua

- harjoitukset pidettävä lyhyinä ja innostavina

-tärkeintä opettaa koira nauttimaan kamppailusta

-ei nosteta rätistä/patukasta ilmaan, koska se heikentää pennun omaa aktiivisuutta, koska oppii näin vain puremaan tasaisesti, ei taistelemaan

- kun vietti on vahva, lisätään painetta

- saalisleikki vahvistaa koiran yleistä itsevarmuutta, sosiaalisuutta ja muita viettejä.

- koira oppiii, että voittaa ihmisen taistelutilanteessa

- saalispalkalle siirrytään vasta kun liike on teknisesti kunnossa (8-12kk ikä aika vaihtaa ruoka saalispalkkaan)



Laumavietti

- teknisesti vaikeampi ohjata koiraa auktoriteetin avulla kuin ruualla tai saaliilla

- paineistaa herkästi koiraa, jos muita viettejä ei hyödynnetä samanaikaisesti

- aina mukana koulutuksessa, halusi tai ei (miten omalla käytökselläni vaikutan tähän koiraan)



Vahvistetaan:

- koulutustuokio on päivän kohokohta (ei koirakavereiden kanssa leikkiminen)

-ohjaus innostavaa, johdonmukaista ja oikeudenmukaista

-rajojen luominen vahvistaa koiran turvallisuudentunnetta

-koiran tulee kokea olevansa hyvä ja rakastettu

- ilman rajoja ja rakkautta ei voida edetä koulutuksessa myöhemmin



Puolustusvietti

- pitää avata ja vahvistaa ennen kuin voidaan hyödyntää koulutuksessa

- tuottaa suurta voimaa ja kestävyyttä suoritukseen

- teknisesti koiraa on helppo ohjata, mutta sivuvaikutuksiin on osattava varautua

- tuloksekas hyödyntäminen edellyttää koiralta riittävää itsevarmuutta ja saalisviettiä (koiran on pystyttävä vastaamaan pakotteisiin oikealla tavalla)

- Jos et osaa / oma koira ei pysty → älä käytä tätä viettiä koulutuksessa!!!



Vahvistetaan:

-useimpia koiria jo pelkkä lelusta kamppailu ihmistä (oma/vieras) vastaan jännittää

-voittaminen lisää itsevarmuutta kerta kerralla

-kuormitusta lisätään asteittain

-koiran pitää aina kokea hallitsevansa tilanne (ei viedä äärirajoille)

-tehdään uhan poistumisesta koiralle miellyttävää muiden viettien avulla

- itsevarma ohjaaja lisää koiran itsevarmuutta

- jos koira vastaa kaikenlaisiin ärsykkeisiin puolustusvietillä, sillä ei ole korkea puolustusvietti, vaan se on epävarma! Pyrittävä jo pentuna/nuorena kouluttamaan pois



MITÄ VIETIKKÄÄMPI, SITÄ HALLITTAVAMPI OLTAVA!!! Vietikäs ei ole sama kuin hermostunut, ”steppaava”, inisevä jne.



Kaikessa koulutuksessa tärkeintä yksinkertaisuus, motivaatio, hallinta ja harmonia.

Huomioi koulutuksessa:

-koiran ikä ja koulutustaso

-ohjaajan ja koiran ominaisuudet (mikä on tämän koirakon maksimitaso? Kaikista ei ole maailmanmestareiksi)

-tavoitteet, olosuhteet ja viretila

-viettitaso ja itsevarmuus koulutuksena aikana

-käyttäytyminen koulutuksen jälkeen

- käyttäytyminen seuraavassa harjoituksessa



Lisäksi yleisön pyynnöstä Mia käsitteli illan aikana tarkemmin kisaliikkeistä yms. seuraamista, pk-esteiden yli noutoa sekä jäljestystä.

9.3.2009
Vaikka Elsalta karvat lähtivätkin ja taas ulkonäkö muistuttaa mitä parhaiten rottaa, niin ei hätää! Kirsti tuli hätiin ja Elsa sai lämmintä ylle. Pakkaskelit vielä vihmovat ja rottana ei ole kiva kylmässä värjötellä. Ehdin jo ajatellakin koiraloimen teon ehdottamista käsistään taitavalle anopilleni, mutta ennen kuin minä ehdin kissaa sanoa, oli sähköpostiini ilmestynyt viesti, jossa liitteenä kuva koiran loimesta ja kysymys Elsan strategisista mitoista... Telepatiaa?



Ensimmäisenä valmistui tunnelmaltaan suoraan Taru Sormusten Herrasta-elokuvista napattu haltija-asu, jonka yksityiskohdat ovat huikeat! Takki istui Elsalle kuin valettu:) Kun kuulin fleeceä vielä jääneen ja valmistusintoa löytyvän, ehdotin vielä toisen takin tekoa, joka olisi extravuorellinen eli takki extreme-olosuhteisiin. Käytännössä silmällä pitäen autossa paikoillaan värjöttelyä jos jonkinnäköisissä harrastuksissa Elsan odottaessa omaa vuoroaan. Kirsti vei tuotekehittelyä eteenpäin ja Elsa sai erittäin tyylikkään, fiinin ruudullisen jättelämpimän takin näihin viluisiin tilanteisiin. Talven 2009 muotia, enjoy! KIITOS KIRSTI!!!!!

8.3.2009
Hyvää Naistenpäivää kaikille kanssanaisille!



Meillä Naistenpäivän kunniaksi suoritettiin kevätsiivous talkoohengessä ja nyt paikat kiiltelee puhtauttaan. Elsa osallistui mattojen tamppaukseen ja lattianpesuun kiitettävin arvosanoin. Naistenpäivän kunniaksi talon ainoa mies vei meidät muut ulkoilemaan ennen iltapimeää… Topin perinteinen sunnuntaipäivän peruskestävyystreeni sai uusia ulottuvuuksia, kun me molemmat, sekä Elsa että minä, lähdimme miehen seuraksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Topi hölkötteli hissukseen lenkkinsä, minä pyöräilin mukana miehen maastopyörällä joka pureutui hienosti liukkaimpiinkin metsäteihin ja Elsa jolkotteli vapaana suurimman osan matkasta. Matkaa kertyi 20km ja aikaa paloi 2 tuntia, eikä taukoja tietenkään pidetty. Siinä samalla heräsi mieleeni ajatus AD-kokeesta, johon perrotkin osallistua saavat. Aivan kuin BH-koe, kyseinen koemuoto arvostellaan joko hyväksytty/hylätty periaatteella ja läpäisseet koirat saavat ”tittelin” AD. Tiettävästi vain yksi perro kyseisen kokeen suorittanut on, sen verran vieraampi laji kyseessä kait.



AD-kokeessa mitataan koiran kestävyyskuntoa. ”Kestävyyskokeen tarkoitus on todistaa, että koira pystyy suoriutumaan määrätyn asteisesta ruumiillisesta rasituksesta osoittamatta jälkeenpäin huomattavia väsymyksen merkkejä.” Käytännössä kokeessa koiran tulee juosta kytkettynä omistajan pyörän vieressä tuo 20km, edeten 12-15km tuntivauhtia, MUTTA ensimmäisen 8km jälkeen pidetään 15min tauko, sitten koiria juoksutetaan 7km ja pidetään 20min tauko ja viimeisen 5km jälkeen vielä 15min tauko. Sitten mennään kentälle, jossa koirat suorittavat ”vapaana seuraamisen” koeohjeen mukaisesti, ilman ampumista. Tämän päivän hissuttelulenkki suoritettiin vauhtiin 1km/6min ja kokeessahan vähimmäisvaatimus läpäisyyn on 1km/5min vauhti. Eli inan reippaampaa pitäisi mennä, mutta taukoja tulee ruhtinaallisesti. Ei pitäisi olla temppu eikä mikään Elsalle, se on Topin kanssa tottunut liikkumaan pitkiä matkoja rennosti, eikä todellakaan osoita minkäänlaista väsymistä.



Ainoa ongelma, tai itse asiassa suurikin sellainen koetta ajatellen, on se ettei Elsaa voisi vähempää kiinnostaa juosta kytkettynä pyörän vieressä! Likka voi painaa vaikka kuinka monta kymmentä kilometriä, kun saa kirmata meidän edellä tai perässä 20m akselilla suuntaan tai toiseen, mutta ei näe mitään mieltä perinteiseen pyöräilyyn itse pyörän vieressä. Saisikohan kokeeseen osallistua sekä koiran ohjaaja pyörän selästä ETTÄ ”satunnainen” sunnuntaihölkkäilijä alias Topi siinä lähistöllä?!?=) Meidän molempien kanssa Elsa ehkä remminkin sietäisi, mutta ilman että mennään kaikki yhes koos, ei Elsaa nappaa. Ja voisin vannoa, että ei ole kestävyyskunnosta kiinni!

1.3.2009
Tänään sain olla nii-iin ylpeä Elsasta!=) Enpä ole toista yhtä hienosti käyttäytyvää ja toimivaa koiruutta pitkään aikaan tavannut:)



Sattuma puuttui peliin, kun suuntasimme koko perheen voimin kohden kunnan rantasaunaa, jonka pihamaalta hienot hiihtoladut järvelle veivät. Topi, joka tietysti halusi kiusata kehoaan vähän enemmän, polki pyörällä starttipaikalle kun minä, Elsa ja suksipussi siirryttiin 8km matka autolla körötellen. Matkalla jo mieleni hiukan synkkeni, koska huomasin reitin olevan viitoitettu "Narvi-hiihto"-kyltein. Voi pska, yleinen hiihtotapahtuma menossa suunnittelemallamme reitillä. Narvijärvelle päästyäni happeningi oli vielä hyvin voimissaan, vaikka klo oli jo 13.00 ja kuntotapahtuman oli tarkoitus villitä kansaa 10-14 välillä. Parkkipaikat täynnä autoja ja kaiken ikäistä kansaa lähti koko ajan järvenselälle hienossa auringonpaisteessa hiihtelemään. Topin kanssa pidettiin pieni palaveri että mitäs tehdään, rotalle kun ei ole edes remmiä mukana ja otuksen kanssa ladulle meno voisi joillekin olla yhtä kuin punainen vaate. Kävin kysymässä järjestäjiltä milloin tapahtuman odotettiin päättyvän ja saisiko koiran kanssa järvelle mennä. Jätin paljastamatta, että hiihtämäänhän oli tarkoitus suunnata ja koira vapaana. Kyllä sai, kun latua ei sotketa. Niin kova hinku oli päästä vähän ulkoilemaan ja henkisesti hiihtämiseen jo valmistautuneena (käytännössä minä melkein inhoan hiihtoa, mutta Topi on saanut minut hieman "pehmentämään" ajattelutapaani) päätettiin lähteä yrittämään.



Elsa meni niin upeasti! Ladulle sen en antunut -luonnollisestikaan- tulla ja muutamasta vihjeestä tajusi mikä on jutun juoni ja pysyi oikealla tai vasemmalla puolellani vapaana hölköttelemässä, riippuen kummalle puolelle halusin neidin milloinkin asettuvan. Kansaa todellakin jäällä riitti ja 15km Narvi-hiihto alkoi jännittävissä tunnelmissa myös meidän osaltamme. Todella hyvät ladut jäälle on ajettu, kaksi perinteiseen hiihtoon tarkoitettua latua noin 4m etäisyydellä toisistaan kiertää koko järven ja niiden välissä luisteluhiihtäjätkin voivat auratulla alueella mennä minkä jaksavat. Puuterilunta oli muuten järven päällä, joten koiran tassuille pienempi paha kuin rikkoutuva hankikanto. Ensimmäiset noin 6km tein niin, että annoin Elsan juosta auratulla luisteluhiihtäjien osuudella jos kukaan ei tullut meitä vastaan tai ohittanut takaapäin ja kun tällaisia tilanteita tuli (ja niitähän riitti, suosittu tapahtuma kun oli), niin osoitin Elsalle paikan oikealta puoleltani, eli puuterilumesta. Elsa aluksi vähän ihmetteli ohimenijöitä katsomalla heitä tarkkaan, mutta pysyi kuitenkin annetulla paikalla eikä päästänyt ääntäkään. Alkutaipaleesta kun oltiin selvitty ja tajusin kuinka upea ja vaivaton hiihtokaveri meillä matkassa oli, niin annoin Elsan jolkotella auratulla alueella kahden ladun välissä, vaikka joku tulisi meitä vastaan toisella ladulla (koira meidän ja sen toisen hiihtäjän välissä, tosin vain noin 50cm päässä minusta), mutta annoin tietysti käskyn "siinä", joka tarkoittaa pysy vieressäni ja katso minua ja unohda muut. Kun tuli pätkiä, ettei kukaan ollut reitillä, sai Elsa vapaasti kirmata joko lähempänä Topia tai minua, miten sitä nyt sattui huvittamaan, mutta ladulle ei ollut asiaa. Luisteluhiihtäjät olivat Elsan mielestä kaikista kummallisimpia, niihin reagoi vielä loppumatkastakin katseella, mutta mikään muu ei neitiä hämännytkään. Hiihtäjien /hiihtäjäryhmien kohtaamisia, joko ohituksina meidän tai muiden osalta tai sitten vastaan hiihtohetkiä tuli tällä 15km matkalla vähintään 30kpl mututuntumalla arvioituna ja kaikki ne menivät mallikelpoisesti, ilman että koira olisi mennyt ihmisten luo tai haukkunut yms. häirinnyt ketään. Ihan uskomattoman taitava otus!=) Pelkkä kädellä näyttö ja Elsan nimen mainitseminen riitti kertomaan Elsalle aina kohtaamistilanteissa kummalla puolella minua halusin sen juoksevan ja muutama "siinä" -käsky ja kaikilla oli mukavaa! Lapsista ikäihmisiin ja kaikkea siltä välillä matkalla kohdattiin, muutama moottorikelkka järvellä päristeli ja yksi autokin nähtiin, mutta taisi Elsa olla ainoa Narvi-hiihtoon osallistunut koira. Ja vapaana autolta takaisin autolle asti. Voisiko helpompaa harrastuskaveria olla?! Jopa Topi suostui myöntämään, että hienostihan rotta käyttäyityi, tosin ei tainnut meidän rento ja rauhallinen sunnuntai-hiihto muuten vetää vertoja tänä viikonloppuna järjestetylle Pirkan hiihdolle (90km), jonne miehen osallistuminen estyi koko viikon jatkuneen sairastelun vuoksi.

22.2.2009
Turkin kasvattamiseen meni puolet vuodesta. Turkin kadottamiseen meni 50 minuuttia. Elsa on taas nakupelle!

Vai ei muka vesikoirasta lähde karvaa?!? Katso kuva (suihkusaippua pullo mukana antamassa oikeaa kuvaa mittakaavasta).

21.2.2009
Koiraharrastuksen ihmeellisyydet jatko-osan jatko-osa:



Mikä saa ihmisen laittamaan herätyskellon soimaan lauantai-aamuna 4.30, hyppäämään autoon 5.30 ja köröttelemään kartta seuranaan 240km pimeässä aamunkoitossa Pohjanmaalle? Edellisenä päivänä ihminen on kotioven aamulla klo.7.15 kiinni takanaan laittanut ja seuraavan kerran samaisen oven vasta illalla klo 23.15 avannut, jonka jälkeen on luonnollisesti pessyt koiransa kuononpäästä hännänpäähän ennen nukkumaanmenoa. No tietysti iki-ihana koiraharrastus!=) Eilen todellakin Elsan kanssa kotiuduttiin myöhään illalla ja tänään ryhmänäyttely Laihialla kutsui. Elsan turkki on kasvanut nyt noin 6kk, eli alkaa olla aika maksimipituudessaan minun hermoille ja mielestäni oikein nätti onkin:) Pohjanmaalla, kiitos painavan kaasujalkani ja aamuyön hiljaisen liikenteen, olin noin 2h ennen arviomaani aikaa eli odottelun puolelle meni tämäkin. Kyllä koiraharrastus on mukavaa; ensin aamun väkisin ylösnousu, sitten tulitikut silmissä seikkailu Porin kautta Kankaanpäähän, Kauhajoelle, Kurikkaan jne. ja paikanpäällä huomaan että käytössä on vain ulkovessat ja mitään suolaista kahvinpainiketta ei paikalta voi ostaa (kuka käski jättää aamupalan näyttelypaikan kahvion varaan?).



Erittäin hermostunut -jälleen kerran- minä olin kehänlaidalla vuoroamme odottaessani, vaikka mitään syytä ei olisi ollut. Kaikki jotka "nakitin" katsomaan Elsan hampaita ja kopeloimaan likkaa kun seisotan sitä, saivat tehdä likalle mitä vain, kun minä pidin tukevan otteen neidistä. Vielä kun huomasin luokkaamme ilmoitetun toisen AVO-nartun olevan poissa ja enää nartuissa kaksi nuortenluokan tyttöä, yksi valio ja yksi vetsku, niin johan ajattelin että tämä VOISI olla meidän päivä!=) Elsa oli ihan täpinöissään ja innoissaan kun kävin kehässä ennen sen alkua pikkaisen pyörimässä ja leikkimässä sukan kanssa ja kehän laidallakin tarjosi kovin kontaktia ja temppujaan. Mutta... Kehässä minä hieman sähläsin ja en oikein saanut Elsaa asetettua seisomaan ihan niin kuin olisin toivonut, mutta ihan kivasti neiti kuitenkin oli. Esiintyi siis hyvin, mutta esitettiin vähän keskinkertaisesti. Tuomari sedän antoi tutkia, mutta nojasi minuun voimakkaasti. Me saatiin VAIN EH!! Olin pettynyt! Elsa oli tietysti omasta mielestäni kaunis kuin mikä ja mikä oli tulos?!? Olen ainakin vakaasti siinä uskossa, että JOS joku fiksumpi handleri olisi esittänyt neidin, olisi tuloskin voinut olla toinen. Tai sitten ei, eihän makuasioista sovi kiistellä. Arvostelussa ei tällä kertaa sanottu pahaa sanaa päästä, mutta hienostuneempaa etuosaa, ei niin luisua lantiota ja pidempää ja väljempää askelta toivottiin. Muuten kaikki oli hyvää ja kehuttua. Näin tällä kertaa, nälkä jäi tästä jutusta;) Viimeisen sertin metsästys jatkuu kesällä/loppukesästä.



Perrokehä eteni pian PN-kehään, jota siis kehänauhan väärältä puolen nyt jouduttiin seuraamaan, ja voiton vei 10-vuotias veteraaninarttu samalla valioituen. Enää minua ei harmittanutkaan yhtä paljon, oli niin iloisen yllätys varmasti myös itse voittajalle päivän hieno saavutus! Heille mielestäni täysin suotu voitto!=) Oli kiva nähdä niin iloinen ja pirteä vetsku (Z. La Vida Loca), joka vielä pesi kaikki nuoremmat kanssasisarensa. Tosin kauhean lohdulliselta Elsan näyttelyuraa ajatellen ei taas tuntunut se, että kaivatun VIIMEISEN sertin saamiseen voi mennä näinkin monta vuotta...

17 - 20.2.2009
Elsa reissaa..! Likka lähti kasvattajan kennelin asioita hoitamaan valtuuttaman tahon matkaan tiistaina ja kotiutuu näillä näkymin perjantaina. On nii-iin omituista, kun otus ei ole kotona ja arjen normaalit rutiinit ulkoiluineen yms. yms. muuttuvat muutamiksi päiviksi. Elsan retken taustalla ovat treffit poikaystävää tapaamaan ja koska meillä on kovin kiireinen viikko, apuvoimia tarvittiin. Helsinkiin Toroa hurmaamaan Elsan tie ensi kertaa keskiviikkona ja todennäköisesti muutamana muunakin päivänä vie, kiitos siis majoitus- ja kuljetuspalvelun.

Itse tietysti olin ihan hermoraunio miten "pikku-mussukkamme" alias paha-peto Elsa täysin vieraan ihmisen kanssa täysin vieraassa ympäristössä ylipäätään pärjää, mutta ainakin vielä näyttää huoleni olleen ihan turhia. Tiistai, eli lähdön päivä, oli vielä minun kohdaltani yhtä kuin 12h työpäivä, eli Topi Elsan matkaan saattoi kun minä tuskailin työmaalla perhevalmennusillan parissa.

Tätä kirjoittaessani Elsa on eilen illalla uuteen majapaikkaansa päätynyt ja yhden yön ja jonkin verran seuraavaa päivää muualla viettänyt. Tämän päivän kuulumisista kertoo hyvin saamani tekstiviestin viimeinen lause; "..tänään kun tulin kotiin, Elsa oli iloisesti vastassa häntä heiluen =)". Että sellainen Neiti Nötterö meidän Elsa, nyt uskallan jo minäkin rentoutua:)

14.2.2009
Hyvää Ystävänpäivää kaikille ystävillemme! Ja PALJON ONNEA Zorrazo Y-pentue: 3-vuotta mittarissa!

Elsa juhlisti synttäreitään osallistumalla noin 10km hiihtoretkelle kanssamme Turajärven jäällä ja hölköttelemällä vielä järveltä kotiinpäin Topin mukana. Miia siirtyi molemmat matkat järven rannalle sekä takaisin autolla, tottakai. Illalla juhlakalu nautti lämmöstä ja läheisyydestä pötköttelemällä sohvalla kaikussani leffan ajan. On se vaan niin ihana otus, kyllä maailma olisi paljon tylsempi ja kurjempi paikka ilman Elsaa.

8.2.2009
Kauan "kadoksissa" olleet Elsan juoksut ovat alkaneet! Uskomatonta mutta totta: se EI olekaan muuttunut pojaksi!=) Nim.merk. joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen näitä "minä hetkenä hyvänsä" alkavaksi luullut...

7-8.2.2009
Viikonloppuna osallistuin Elsan kanssa Pippen Pimihaun merkeissä järjestämään koulutusviikonloppuun Ihodessa, jossa Veli-Matti Ahonen perehdytti meitä reilua 20 innokasta koiraharrastajaa. Viikonlopun kolme pääteemaa oppimisen periaatteista olivat vahvistetiheys, siedättäminen sekä koiran mahdollisuus valita. Viikonloppu sisälsi luennointia, Veli-Matin kuvaamien videoiden katsomista sekä harjoituksia oman koiruuden kanssa. Tarkoitus oli opettaa ja perehdyttää meitä ihmisiä siihen, miten koira oppii. Kun tämän tiedon ymmärtää, pystyy oppimisen periaatteita soveltamaan mihin tahansa käytökseen, oli se sitten remmissä/vapaana nätisti kulkemiseen, tokoon, agilityyn, kotiin tulijoiden tervehtimiseen... Siis ihan mihin vaan! Kukapa koiransa kanssa harrasteleva tai ihan arjessa mutkattomasti pärjäämistä haluava ei tästä viikonlopusta olisi hyötynyt:)



Moni asia mitä opin, on käytännössä helpoin aloittaa pikku pentusen kanssa, koska silloin aiempi historia eli kokemukset ja niiden seuraukset eivät ole jo muokanneet koiraa tiettyyn suuntaan. Toki aikuinenkin koira vielä oppii uutta, mutta käytös on ehkä jo muovautunut tiettyyn suuntaan ja sen poishäivyttäminen on tietenkin työläämpää kuin kokonaan puhtaalta pöydältä aloittaminen. Toisaalta mietin koulutusviikonlopun aikana, että ainakin Elsan kanssa moni juttu varmasti onnistuisi vieläkin kouluttaa/opettaa Elsalle Ahoselta saamien harjoitusten kautta, koska Elsa kuitenkin on niin vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen sekä tietysti fiksu kuin mikä (no joo, täytyyhän sitä omaa mussukkaansa vähän kehuakin), eli varmasti tyypillisenä vesikoirana reagoisi hyvin minun toimintaani ja lähtisi mukaan tämän tyyliseen käytökseen muovaamiseen.



Kaikki koiran koulutuksessa, tarkoitetaan sillä sitten tokoliikkeen tai ovesta uloslähtemisen opetusta, perustana on vaakakupit, joissa toisessa on tietysti se oma ihminen (kouluttaja) ja toisessa on ympäristö. Jos vaaka kallistuu ympäristön suuntaan, koira valitsee sen ja ihminen jää, esimerkiksi koira kiinnittää huomionsa kadulla vastaantulijoihin. Kaiken tavoitteena on saada koira valitsemaan ihminen, eli saada vaaka kallistumaan niin, että ympäristöllä ei ole väliä ja kontakti pysyy. Perustavaa laatua oleva toimintamalli tämän saavuttamiseksi on, että ihmisessä täytyy tapahtua muutos, kun koira toimii oikein. Käytännössä meillä vain on usein tapana toimia silloin, kuin koira toimii väärin. Yksinkertainen esimerkki: pentu riuhtoo kun sitä ollaan laskemassa lattialle -> päästämme pennun lattialle -> pentu riuhtoo ensi kerralla vielä enemmän ja enemmän jos tämä toistuu, koska oppii syy-yhteyden riuhtomisen ja haluamansa asian välillä ja ihminen vahvistaa tätä käytöstä (riuhtominen) joka kerta kun laskee pennun sen riuhtoessa alas. Sama pätee esim. remmissä vetämiseen, ihmistä päin hyppimiseen jne. jne. Koira, kuten moni muukin eläin, oppii nopeasti mikä sille on kannattavaa, eli pyrkii pääsemään tavoitteeseensa nopeasti. Jos pennun riuhtoessa sylistä lattialle nostaessa ihmisen toiminta lakkaisikin, eli pennun alaspäin laskeminen katkeaa ja pentu jää siihen kohtaan missä riuhtominen alkoi ja vasta kun pentu on rento tässä kohdassa matka lattiaa kohden jatkuu, oppii pentu olemaan rentona. Ja taas toiminta pysähtyy jos riuhtominen alkaa jne. Hyvin pian pentu yhdistää rentona olon oman tavoitteensa nopeammin saavuttamiseen ja tämä käytös "palkkautuu" itsestään, eli pentu pääsee lattialle ja saavuttaa näin tavoitteensa. Itse koin tässä kohtaa ahaa-elämyksen miettiessäni kotimme lähellä olevalle pellolle menoamme. Aina ennen peltoa Elsa yleensä -ärsyttävästi- alkaa kiristämään remmiä välissämme hieman enemmän, eli vetää hihnassa, vaikkakin aika lievästi. Tietää meidän olevan menossa tällä tietylle pellolle ja pääsevänsä siellä juoksemaan ja riehumaan ihan onnessaan. Välillä oma hermo palaa oikein kunnolla ja ärjyn ja karjun otukselle ja nypin hihnasta yrittäen saada ei-toivotun vetämisen loppumaan. Yleensä ihan hetken aikaa toimiikin, mutta sitten taas alkaa uudelleen ja uudelleen. Joka ikinen kerta ennen vapaaksi pääsyä pellon laidassa koira kuitenkin remmin irroittamisen jälkeen on liikkumatta paikoillaan ja odottaa vapautuskäskyä kuuliaisesti (ihan täpinöissään, mutta paikoiilleen naulittuna kuitenkin) eikä tässä kohtaa yritä varastaa. Mutta on tietysti yhdistänyt tämän tietyn tienpätkän pellolle pääsyyn, vaikkakin siinä aina malttaa odottaa lupaa lähteä juoksemaan. Tajuan nyt tehneeni virheen siinä, että huolimatta kielloistani ja remmistä takaisinpäin repimisestäni olen kuitenkin edennyt tietä eteenpäin. Eli olen tajuamattani palkannut Elsaa sen kiihdyttäessä vauhtiaan antamalla sen edetä eteenpäin. Ei se siinä niin kovin odottaessaan pellolle pääsyä anna räyhäämiseni tai pannalla nyppäisyjen häiritä, mitäs niistä kun kuitenkin koko ajan pääsee eteenpäin. Jos olisin itse fiksu, ärsyyntymiseni ja siitä seuraavien reaktioideni sijasta voisin opettaa koiran kulkemaan nätisti pellolle opettamalla sille että nopeain tapa päästä tavoitteeseensa on edetä kanssani samaa tahtia. Nyt kun olen jo luonut viimeisen vuoden aikana koiralle vahvistusta vetämiseen (eteenpäin pääsee) toiminnan muuttaaminen ottaa aikaa, mutta jos sen jaksaisin ja haluaisin tehdä, onnistuisi se pysähtymällä heti kun ei toivottu käytös alkaa ja tekemällä muutoksen omaan toimintaani vasta kun koira toimii oikein. Käytännössä etenisin itse vasta kun remmi on löysä ja pysähtyisin välittömästi kun remmi kiristyy. Toistojen jälkeen koira oppisikin remmin löystymisen tarkoittavan etenemistä sen haluaa tavoitetta kohden, kun nyt olen tahtomattani opettanut sille remmin kiristymisen merkitsevän etenemistä vielä nopeampaa tätä superkivaa peltoa kohden.



Koiranpennun kanssa oikeastaan kaikessa yhdessä tekemisessä voidaan vahvistintiheyttä suurena pitämällä saada kaikkeen mahdolliseen toimintaan haluttu malli jo alusta alkaen. Aikuisenkin koiran kanssa tietysti suuri vahvistintiheys on se mistä alussa liikkeelle lähdetään, esim. seuraamisessa, mutta kuten Elsan pelto-esimerkki osoitti, ollaan pohjalle tod.näk. jo onnistuttu luomaan jotain mitä ei olisi kannattanut. Itseäni kiinnosti tietysti erityisesti oppien soveltaminen toko-puolelle ja siihen liittyen rutkasti uutta ajateltavaa myös korvieni väliin tulikin. Vahvisteiden laatu ei ole niin merkittävä (alkuopetuksessa) kuin määrä. Eli ei sen palkan tarvitse olla jättipotti, riittää kun koiralla on nälkä ja palkkaa tulee usein. Ruokapalkalla usein aloittaessa saadaan asiat/liikkeet kuntoon, sitten on niihin helppo ottaa palkaksi esim. pallon heitto tai repiminen. Jos oikein opeista ymmärsin, niin tärkeää olisi saada koira tekemään keskittyneesti ja tyynenä vaikka sitten ne tokoliikkeet, kaikenlainen piippaaminen ja vinkuminen tai haukkuminen on merkki liian korkeasta kiihtymisen tilasta oppimisen kannalta ja sitä "ruokkimalla" ei pidemmän päälle pysty etenemään. Toko ajatellen toinen mielenkiintoinen ajatus/tutkimustulos oli, että eläin oppii optimaalisimmin, kun siedätys tehdään ennen kestoa. Yksinkertainen esimerkki tokosta vaikkapa paikallamakuu: koiran osatessa maata paikoillaan esim. 30sekuntia tutussa ja turvallisessa ympäristössä, aletaan koiraa siedättämään niin, että tuttuun ympäristöön tuodaan häiriötekijöitä yksi kerrallaan. Paikallamakuun kestoa ei pidennetä, tavoitteena on tyyni paikalla pysyminen "vaikka vieressä räjähtäisi". Kun häiriöt on saatu tässä tutussa tilassa, vaikka omassa olkkarissa (missä nyt ikinä on treenattukaan) vahvoiksi, toiminta siirretään hankalampaan ympäristöön. Yksinkertaista mutta... alkutilanteessa ei päästä eteenpäin, jos oma toiminta suhteessa koiran toimintaan ei ole TODELLA toimivaa. Koiraa ei käsketä olemaan maassa, vaan koulutus lähtee siitä että se (aluksi hyvin pienellä houkuttelulla) hakeutuu maahan ja saa siitä välittömästi palkan. Tästä lähdetään etenemään. Mainittakoon, että kurssilla Veli-Matti näytti paikallaolo harjoituksen aloittamisen yhden kurssilaisen borderterrierin pennulla, jolla ei ilmeisesti aiemmin tätä oltu harjoiteltu. Jo noin toisella 10 namin sessiolla pikku pentu piti paikkansa kuin liimattu, vaikka namia vietiin houkuttelevasti nenän edestä poispäin yrittäen saada pentua liikkeelle. Eli Veli-Matti vain demonstroi tällä harjoituksella meille oman kätensä liikkeen palkkauksen suhteen ja koiran oikeanlaisen toiminnan vahvistamisen. Yhtään sanaa ei harjoituksen aikana käytetty, pelkkä oikea-aikainen palkkaus ja tihea vahvistintiheys (jota jo loppuakohden harvennettiin) sai pikkupennun oppimaan paikoillaan olon. Tähän olisi tietysti hieman edetessä liitetty vihjesana, mikä siis myöhemmin olisi ollut koiralle merkki tehdä tämä toiminto, mutta alkuvaiheessa sitä ei tarvita.



Tässä harjoituksessa toteutui itseasiassa myös viikonlopun kolmas teema: koiran vapaus valita. Pennulla oli vapaus valita; nousta ja lähteä liikkeelle, mutta sillä tavoin se ei olisi saanut palkkiota. Tarpeeksi tiheästi oikeasta toiminnasta palkitsemalla pentu hoksasi noin minuutissa mistä palkka tuli, eikä halunnutkaan enää valita liikettä vaan teki toimintoa josta sille myös palkka maksettiin, eli paikallaoloa. Täysin oma-aloitteisesti ja näin opetettuna asia/liike/temppu on huomattavasti varmempi suoritukseltaan kuin opetettuna tyyliin "ole aloillasi TAI..." eli rankaisun uhalla. Puhumattakaan vielä houkuttelusta, johon verratuna tämä tekniikka on niin paljon nopeampi, koska koira joutuu itse "miettimään" mistä palkka tulee eli mikä sitä hyödyttää eniten ja sitä kautta liike saadaan huomattavasti nopeammin valmiiksi ja varmaksi. Kun koira vain ymmärtää syy-yhteyden, häiriöitä voidaan lisätä nopeastikin. Edellyttäen että ohjaaja/kouluttaja on taitava=) Tietenkin monen (toko)liikkeen/asian opettamisen alkuvaiheessa täytyy ympäristöä hieman muokata, jotta koira saadaan valitsemaan oikeaan ja päästää palkkaamaan tästä valinnasta. Esim. jos pentu viedään jalkapallokentän laidalle ja päästetään vapaaksi on turha odottaa että se valisisi paikallaolon oma-aloitteisesti. Eli taas päästään siedättämiseen kun toiminto ensin jonkin aikaa (kestoltaan) osataan, jos jalkapallokenttää ajatellaan.



Treenipäiväkirjaan pistin ylös vielä muutaman harjoituksen, joita me ihmiset koiriemme kanssa teimme viikonlopun aikana. Harjoitukset sinällään eivät olleet koirille vaikeita, meille ihmisille niiden opettaminen näiden periaatteiden mukaan saattoi olla suurempi haaste.... Kaiken kaikkiaan koin viikonlopun erittäin antoisaksi ja ajatuksia herättäväksi; voi kunpa osaisin itse pilkkoa monet toko-liikkeet niin pieniin osiin kuin tarvitaan tällä tavoin koulutuksessa etenemisessä! Muutaman idean jo ruutua ajatellen sainkin, katsotaan osaanko niitä ollenkaan käytäntöön laittaa. Viikonlopusta teki onnistuneen myös mahtavat ihmiset, joiden kanssa näitä asioita sai yhdessä pureskella ja monelta kantilta katsoa. Mielekästä tekemistä ja aivojumppaa itselle kivassa seurassa, voisi sitä huonomminkin aikaansa käyttää!?!=)

5.2.2009
Pakko laittaa päivämäärä muistiin. Tänään aloitimme virallisesti ensimmäistä kertaa harjoittelemaan erikoisvoittajaluokan ohjattua noutoa. Treenipäiväkirjassa lisää asiasta, mutta kuten sielläkin todettu; kiire liikkeen valmiiksi saamisella ei sattuneesta syystä ole... =)

29.1.2009
Vierailin ensimmäistä kertaa Kukkiskadulla Hauvaneuvolassa mukavan seuran merkeissä. Pippe järjesti "Ahosen oppiin ilmoittautuneille käsitteiden kertausta ja

syventämistä, sisältäen kaffet, piparei ja paperei, joihin joudutte itse kirjoittamaan". Tietenkin myös suussa sulavaa serti-kakkua oli tarjolla, Turku KV:ssä valioituneen Hertta-dogin kunniaksi:) Melkein kolmisen tuntia siinä tuli turistua samanhenkisten ihmisten kanssa koiran oppimisesta ja sen käsitteistä, itse asiassa ajan kulu unohtui tyystin! Itse koin ahaa-elämyksen, kun hoksasin latenttioppimisen (ja latentti estymisen) merkityksen. Mietin vielä kotiin ajellessanikin kuinka hyvää tekee välillä istua alas ja porukalla pohtia näitä asioita. Henk.koht. koin suuren huojennuksen tunteen miettiessäni miten esimerkiksi voittajaluokan luoksetulon pysäytystä ja ruutua opetan ja miten opettamistapoja voisin muuttaa, kun tarkastellaan koiran oppimista hoksaamieni asioiden valossa. Valaisevaa!=) Innolla jo odotan Hauvaneuvolan järjestämää koulutusviikonloppua 7-8.2, jolloin meitä kouluttamaan tulee "naksuttelija" Veli-Matti Ahonen.

23.1.2009
Rokotukset uusimassa! Meinasi käydä hassusti uusimisen kanssa, mutta onneksi kaikki meni kuin menikin kuten oli tarkoituskin. Ajattelin vielä tänä aamuna, että eihän näillä nyt vielä ole kiire kun vasta helmikuun lopussa vanhenevat, mutta siitä huolimatta soitin eläinlääkärille, koska molemmille sopivan ajan löytäminen voisi olla työn takana. Eläinlääkäri sitten ilmoittikin, että rokotuksia ei ole suositeltavaa antaa, jos koiralla on juoksut ja juuri niitähän me "hetkellä minä hyvänsä" odotamme alkavaksi. Ou-nou. Kunnaneläinlääkäri (jota ajattelin asian tiimoilta käyttää) ei tietenkään näin lyhyellä varoitusajalla voinut antaa yhtään sellaista aikaa, joihin normaalissa työssäkäyvä ihminen pystyisi venymään. Seuraavaksi soitto Rauman ainoalle yksityiselle eläinlääkäriasemalle ja sieltä jo samaksi iltapäiväksi aika saatiin, jos vain ennen klo.16 ehtisin paikalle. Pari puhelua ja asia saatiin järjestymään niin, että anoppi lenkkeilee vapaapäivänsä kunniaksi työpaikalleni hakemaan meidän auton avaimet ja volvon, köröttelee Lappiin hakemaan Elsan, palaa Raumalle terveyskeskuksen pihamaalle ottamaan minut kyytiin töiden päätyttyä ja yhdessä suunnataan nastalaudassa Know Hau:hun piikille. Kiitos Kirsti! Ilman apua ei olisi tämäkään onnistunut, kun teleporttilaitetta ei vieläkään ole keksitty ja siirtymisiin kuluisi aivan liikaa aikaa. Nyt sitten on molemmat rokotteet uusittu, toinen on 2-vuotta voimassa ja toinen 3-vuotta. Hintaakin kertyi + 64 euroa, törkeää rahastusta. Ai niin, pääsinpähän punnitsemaan Elsan kunnon vaa'alla ja potra tyttö onkin; 19.1kg (viikon takaisesta näyttelyarvostelusta suora lainaus: "riittävän voimakas runko").

18.1.2009
Elsa ja vuoden ensimmäinen näyttely! Teuvalla järjestetty ryhmänäyttely houkutti meitäkin ja sinne siis Elsan kanssa kahdestaan suuntasimme. Emme kuitenkaan ainoita vesikoiria paikalla olleet, espanjalaisia lajitovereita näyttelyyn oli kaiken kaikkiaan ilmoitettu 12kpl. Ja tietysti vain yksi uros, kaikki muut narttuja... Se siitä viimeisen sertin metsästyksestä:) Tuomarina toimi asiallinen ja mielestäni mukava Paavo Mattila, joka ei tosin automaattisesti ERI:ä jaellut. Otetaan vaikka esimerkiksi ennen perroja Mattilan arvostelemat kultaisetnoutajat: yht.59 kultaista ja paras uros-kisassa oli vain 2kpl koiria! No, perrojen kohdalla jännitin jonkin verran Elsan käyttäytymistä, koska olin päättänyt mennä otuksen kanssa itse kehään. Elsa ei pärrännyt ollenkaan!=) Todella iloinen yllätys. Tosin minä pidin niin jämäkästi pääpuolesta kiinni, että tuomarin kopeloidessa rotan takapäätä, painaitui Elsa minua vasten voimakkaasti kun sitäkin selkeästi jännitti. Muuten ihan mallikelpoinen esiintyminen meidän yhteiseksi sellaiseksi. ERI saatiin tulimme kilpailuluokan toiseksi (avoimenluokan narttuja oli ilmoitettu 5kpl). Paras Narttu-kilpailussa Elsan oli tyytyminen PN4-tulokseen, mutta se ei itse asiassa ollut ollenkaan hullummin. Ottaen huomioon millaisia kauhuskenaarioita mielessäni edellisenä yönä ajattelin. Kehän laidalla neiti käyttäytyi kuin unelma ja ihan lungisti kulutti lattiaa Lurun ja Zian kaverina. On tainut likka tajuta, että osakkeensa eivät ole kovin korkeassa huudossa viimeaikaisten pöllöilyjen takia (agi ja haku), joten ehkä yritti tällä näyttelyreissulla näyttää kuinka hieno otus pohjimmiltaan kuitenkin on! =) Minut sai ainakin vakuuttuneeksi.



Topi jo kotona eli uskossa, että nyt on suurempaakin menestystä skabasta tullut, koska meitä ei kotimatkalle kuulunut. Syy näyttelypäivän venymiseen ei kuitenkaan -mikä yllätys- ollut loppukilpailuihin jääminen vaan hyvä seura:) Kiitos Sannalle mukavasta juttutuokiosta (tai tunneista), oli oikein virkistävää vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia pitkästä aikaa!=)

15.1.2009
TAVOITTEET VUODELLE 2009



Kuluva vuosi on Elsan elämässä varmasti erikoisin vuosi koskaan. Elsan kasvattajalla on yksi käyttöoikeus Elsaan niin halutessaan ja nyt on sitten koettanut sen aika. Näytöt ovat ilmeisesti olleet sitä luokkaa, että tarkoituksena on jättää jotain merkkiä Elsastikin Suomen perrokantaan. Sulhaskandidaatti on jo valittuna, hän on hieman vanhempi, erittäin avoin ja iloinen herrasmies nimeltään "Toro" (FIN MVA Zorrazo Matador Milo). Vielähän ei voida tietää etenevätkö asiat ollenkaan suunnitelmien mukaan, (mikä tässä maailmassa nyt varmaa olisi?) mutta JOS kaikki menee niin kuin toivotaan, niin seuraavasta juoksusta Elsa astutetaan. Tämähän taas tarkoittaa sitä, että Elsa jää mammalomalle. Harrastusrintamalla se tietäisi useamman kuukauden taukoa (ensin juoksujen alku, sitten kantoaika, synnytys, pentujen hoito ja palautuminen). Tästä huolimatta joitain varovaisia tavoitteita olen vuodelle 2009 kuitenkin asettanut:



1 . TOKO

koko vuoden ykköstavoite ja –haave on saada Elsa koulutettua niin hyvin, että voittajaluokasta ykköstulos saataisiin. Tämä tavoite ansaitsee ehdottomasti ykkössijan kaikkien muiden tavoitteiden yläpuolelta! Toive ei ole mahdoton, mutta vaatii kyllä vielä paljon työtä. Olisi jo niin kova hinku päästä opettelemaan uusia juttuja, kuten ohjattua noutoa ja merkkiä, että tavoitteen saavuttaminen on oikeastaan pienoinen pakko;)



2. PK-HAKU

ehkä vähän yllättäenkin ajattelin asettaa järjestyksessä seuraavaksi tavoitteeksi edetä pk-haussa. Tottisliikkeitä pitäisi alkaa treenaamaan, siellä on monta juttua joita ei vielä olla edes harjoiteltu. Itse henkilöhaussa varmuutta tarvitaan vielä paljon lisää, joten siinähän niitä tavoitteita jo tulikin! Jos Elsa osaa vuoden 2009 loppuun mennessä luovuttaa suhteellisen varmasti noutoesineet eteeni-istumalla, olen tottis-liikkeiden tilasta enemmän kuin tyytyväinen. Henkilöhaussa haluaisin saada Elsalle paljon hyviä kokemuksia vieraista maalimiehistä, jotta kisakynnys alenisi.



3. VERIJÄLKI

konkreettinen tavoite on pystyä lisäämään jäljen pituutta useita satoja metrejä. Ei sen vielä kilometrin mittainen tarvitse olla, mutta jos ehdittäisiin niin harjoitella, että noin + 500m pituisen jäljen jäljestys onnistuisi hienosti, niin sitten olisin enemmän kuin tyytyväinen. Nämä on näitä kesän puuhasteluja.



4. NÄYTTELYT

tavoite: osallistua yhteensä 4-5 näyttelyyn vuoden 2009 aikana.



5. AGILITY

tavoitteita tämän suhteen on niin hankala asettaa. Ehkä tärkein ja samalla haastavin tavoite on, että osaisin myös luovuttaa, jos en pysty löytämään ratkaisua meidän ongelmaan. Pidemmän päälle kun niiden kurjien kokemusten saaminen ei varmasti tee hyvää meille kummallekaan, saatika yhdessä puuhastelun tunnelmille.

6.1.2009
Loppiaisen kunniaksi osallistuimme West Coast Agility Teamin järjestämiin 1-luokan kisoihin Noormarkussa. Päivä ei todellakaan mennyt ihan putkeen, ei edes pussiin. Treenipäiväkirjasta suurimmat tunteenpurkaukset ja tapahtumat löytyvät.



Oli päivässä silti paljon hyvääkin, vaikka kaksi HYL-tulosta (ylläri,ylläri) "rikkaampana" kotiin lähdettiinkin. Paikalla oli myös kisaamassa tuttu Minttu-perro omistajineen sekä yleisössä Peppi-perro, omistajineen liikenteessä hänkin. Kisojen jälkeen lähdettiin porukalla hieman tallaamaan Noormarkun lumisia metsiä ja koirat saivat juosta vapaana. Päivän pelastus oli saada vaihtaa kuulumisia koiratuttujen kanssa. Kotimatkalla Raumaa kohden ajellessa (niin, Lappi on liittynyt 1.1 alkaen Rauman kaupunkiin) vielä mietin, silloin jo huomattavasti tyynenpänä kiitos ulkoilun, kuluneen päivän antia ja täytyy jälleen kerran myöntää, että tämän harrastuksen myötä tulleet ystävät ovat paljon paljon isompi voimavara ja mielihyvän lähde, kuin itse ne kilpailu/koe saavutukset. Ei sillä, kyllä menestyminen ja onnistuminen kisoissa ihan kivaa sekin olisi ja paljon hyvää tuulta myös mukanaan toisi. Mutta yllättäen sitä taas sai kulumaan koko päivän koiratapahtumassa, jossa meidän ei päivän näyttöjen perusteella edes olisi kuulunut olla, vaikkei niitä onnistumisen elämyksiä kovasti koettukaan. Vieläpä ihan hyvillä mielin kotiinkin suunnattiin!=)

24-26.12.2008
Ja niin joulu joutui...



Joulua vietetään rauhallisissa merkeissä pääsääntöisesti omassa ihanassa kodissamme. Jouluvieras, Elsan bestis, Henkka saapui aattoaamupäivällä mukaan joulun viettoon ja illalla nautitaan runsas ja maukas jouluateria Raumalla Topin vanhempien luona. Elsa on mukana menossa joka hetki -tietysti!



Ensimmäisenä joulupäivänä patikoidaan muutama tunti Kakolammen kodalle reippaassa parin asteen pakkassäässä. Makkurin paistoa, kuumaa glögiä ja tarinointia tulen äärellä hyvässä seurassa; voisi sitä huonomminkin joulua viettää!=) Elsa yllätti kaikki joulumielellään, haluammalla ehdottomasti sisälle kotaan, kun saimme seuraa vieraista patikoijista ja oli vähän liiankin tuttavallinen tuntemattomia kohtaan. Missä se meidän varautunut vesikoira on? Poislähtiessään tämä hieman vanhempi pariskunta vielä muisti mukavaa Elsaa antamalla tytölle nakin nautittavaksi.



Toisena joulupäivänä tonttu-joukkomme lisääntyi vielä yhdellä Elsalle ennestään tuntemattomalla tytöllä, joka kuitenkin "sulatti" Elsan todella nopeasti ja sai Elsasta kainaloonsa rapsuttelukaverin ja suukkojen antajan. Ehkä joulu on tehnyt Elsasta vähän pehmon?=)



Joka tapauksessa, HYVÄÄ JOULUA kaikille kaksi- ja nelijalkaisille tutuillemme!!!

16.12.2008
Innokkaana Canis-lehden lukijana en voinut olla noteeraamatta viime lehdessä (6/08) ollutta Canis-haastetta. Lehdessä haastettiin lukijat opettamaan koira kulkemaan "käsillään", eli opettaa koira seisomaaan etutassuillaan takatassut ilmassa. Tätä on pakko kokeilla!=) Olen itse jo pidemmän aikaa miettinyt miten tempun saisi rotalle opetettua, koska kykyä siihen varmasti löytyy ja lehdessä ohjattu yksi mahdollinen opetustapa antoi jopa ihan toimivan vinkin. Elsahan jää aina silloin tällöin "vahingossa" käsillä seisontaan pesutiloissa, kun pesen ensin toista takatassua niin että se on ilmassa (toinen käsi suihkuttaa suihkulla ja toinen pitää tassusta kiinni) ja sitten kurotankin ottamaan toista tassua käteeni -> Elsa jättää ehkä huomaamattaan ensimmäisen tassun ilmaan ja nostaa toistakin takatassuaan kättäni kohden valmiiksi ylös. Tosin tämä etutassuilla seisoma-asento on ihan luonnoton, painovoimaa halveksiva, koska koiran takapää on aika matalalla, takatassut vain noin 20cm irti lattiasta... Siinä se voi nököttää hetkenkin. Canis-lehden tavassa koira opetetaan seisomaan kirjaimellisesti "käsillään", eli takapää näyttää kohden taivasta, kuten ihmiselläkin jalat jos käsille seisontaan noustaan.



8.11.2008 ensimmäisen kerran naksuttelin Elsalle maassa makaavan silityslaudan päälle peruuttamisesta ja siitä sitten olen lähtenyt nostamaan silityslautaa pikkuhiljaa ylöspäin, seinää vasten nojaamaan. No, pikkuhiljaa on ehkä väärä ilmaisu, koska jo kolmannella harjoittelukerrallla silistyslauta oli pystyssä seinää vasten... Tänään oli seitsämäs treenikerta (yksi treenisessio kestää hieman onnistuneiden toistojen tahdista riippuen 1-3min) ja tänään silityslautaa ei enää tarvittu. Elsa punnertaa sisätiloissa käytävällä missä tahansa kohdassa seinää vasten seisomaan! Aika ajoin muutaman sekunnin on ilman seinän tukeakin aivan oikeassa asennossa, sitten taas ponnaa takajaloilla seinästä vauhtia tai ottaa tukea. Ajatuksena on nyt alkaa nimetä tätä toimintoa (pyllyn pomppauttamista ylöspäin) ja yrittää sitten tehdä temppua myös ilman seinää. Saa nähdä päästäänkö niin pitkälle, mutta on tämäkin jo aika hassun näköistä! Tosi taitava likka onkin:)

13.12.2008
Vuosi 2008 on kohta historiaa ja pian alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja pohtia miten vuosi on vierähtänyt, erityisesti sille asetettuihin tavoitteisiin nähden. Harrastustoimintaa koskevat tavoitteethan pistin oikein ylös kaiken kansan nähtäväksi maaliskuussa ja nyt on jälkipuintien aika!



Tavoitteiden toteutuminen Elsan harrastuksissa vuonna 2008:



TOKO

Ensisijainen tavoite oli päästä harjoittelemaan evl-luokan liikkeitä, eli toisinsanoen saada I-tulos tai tuloksia voittajaluokasta. Tavoitteeseen ei päästy... Elsa osallistui yhteensä kolmeen voittajaluokan kokeeseen ajanjaksolla 21.5-4.10 ja kotiin viemisenä oli 0-tulos, III-tulos ja se II-tulos, joka OLISI voinut olla I-tulos ilman "työtapaturmaa" tunnarissa. Mutta jossittelut eivät auta, tavoite jäi saavuttamatta ja se siitä. Ensi vuoden tavoitteita asettaessa mietitään uudelleen mihin rahkeet riittävät. Huolimatta tavoitteen jäämisestä saavuttamattomaksi, en missään nimessä ole tyytymätön meidän toko-vuoteemme!=) Paljon hyvääkin tapahtui ja itse asiassa hyvin optimistisissa tunnelmissa seuraavaa vuotta suunnitellaan. Treenimotivaatiota tosin toivoisin saavan jostain lisää -itselleni.



AGILITY

Ensisijainen tavoite oli yhteistoiminnan sujuminen. Tuloksiin tavoitetta ei oltu sidottu, vaan ainoa toive ja samalla suurin haaste ikinä oli pystyä ylipäätään jatkamaan lajin harrastusta suurista ongelmista huolimatta. Ilokseni voin katsoa vuotta taaksepäin ja todeta tavoitteen täyttyneen!=) =) Tällä hetkellä agility sujuu iloisesti ja vauhdikkaasti, eli pahinmmat ongelmat on voitettu. Tottakai uusia ongelmia on tullut mukaan, mutta ne koskevat lähinnä ohjaamista ja teknistä suoritusta, joten niiden parissa riittää työsarkaa ensivuonna. Tästä on hyvä jatkaa!



PK-LAJIT

Ensisijainen kilpailuihin sidottu tavoite oli BH-kokeen suorittaminen. Tavoite toteutui huhtikuussa ja sen jälkeen(kin) hakumetsässä olemme säännöllisen epäsäännöllisesti treenaamassa käyneet. Itse lajitreeneissäkin edistystä on tullut, mutta myös haasteita kohdattu. Ensi vuoden tavoite täytyy asettaa tarkkaan harkiten ja resursseja punniten. Tämä vuosi meni kuitenkin nappiin!;)



TAIPPARIT

Tavoitteena oli ehkä osallistua taipumuskokeeseen. Spanieleiden taipumuskokeen osalta tavoite täytettiin ja ylitettiin! Elsa ei pelkästään osallistunut -harjoittelematta- vaan myös läpäisi taipparit! Tämän suuren yllätyksen jälkeen otettiin rotta mukaan myös sorsametsälle, jossa se osoitti olevansa luonnonlahjakkuus; haki haavakon vailla epäröintiä kaislikosta ja palautti veneeseen. Lahjattomat treenaa!;)



NÄYTTELYT

Näytelmiin niin harvakseltaan osallistutaan, että tavoitteetkin realistisina pidettiin. Näyttelymenestykseen sidottu tavoite saavutettiin, eli Elsa on yhtä sertiä rikkaampi!=) Yhteensä vain neljässä näyttelyssä vuonna 2008 näyttäydyttiin, joten pidän "saalista" ihan hyvänä. Elsan kohdalla vain esiintyminen näyttelyissä tuottaa harmaita hiuksia omistajalleen; kun itse menen Elsan kanssa kehään olen aivan hermoraunio jännityksestä ja pelkään koiran käyttäytyvän typerästi. Elsa taas vaistoaa minun jännitykseni ja se ruokkii rotan ei-toivottua käytöstä, eli näkee tilanteen uhkaavana kun mammakin noin tärisee ja kahta hanakammin voi puolustaa minua uhkaavalta tuomarilta. Kun taas vieras, varmaotteinen, ja rauhallinen ihminen esittää Elsan, ei koirasta tarvitse edes juurikaan pitää kiinni, niin antaa kenen tahansa lääppiä itseään kuononpäästä varpaisiin. Mutta vieraan handlerin kanssa Elsa ei sitten halua juosta, vaan on maansa myynyt kun omat sen näin hylkäsivät. Minun kanssani taas kehässä ollessa koiran olemus on enemmän oma iloinen, itsevarma (liiankin) itsensä. Yleensä vieraan käsiin Elsan mielellään silti annan, koska pelkään niin kovin sen alkavan murisemaan tuomarille ja osoittamaan että Minun emäntäni lähelle ei ole asiaa. Toisaalta taas niillä kerroilla kun olen "koonnut" itseni ja mennyt Elsan kanssa kehään sillä mentaliteetilla että nyt käyttäydytään kunnolla, on kaikki mennytkin hyvin ja nämä kaksi sertiä ovat juuri niiltä kerroilta kun minä olen hihnan toisessa päässä ollut.. Eli ehkä tavoitteeksi pitäisikin laittaa omistajan henkinen valmentautuminen ja voimaantuminen.. =)



Kaiken kaikkiaan kun katsoo vuoden 2008 tavoitteiden toteutumista, voin olla tyytyväinen. Kaikki ei mennyt aivan putkeen, mutta suurimmilta osin onnistumisia saatiin kokea. Ja eihän se nyt edes olisi niin mielekästä, jos kaikki liian helposti saavutettaisiin, haasteet tekevät elämän jännittävämmäksi! Häntä pystyssä reippain mielin kohti vuotta 2009 mennään! Elsahan täyttää ensi vuonna jo 3-vuotta, joten pikkuhiljaa siitä voi kehittyä fiksu ja filmaattinen Aikuinen Koira...? =)

6.12.2008
Itsenäisyyspäivä ja samalla perinteinen FCI:n ryhmien osa 5/osa 6 ja FCI 8-ryhmänäyttely Tampereella. Luulin jo elokuussa Elsan käyneen kehässä ensimmäistä ja viimeistä kertaa tänä vuonna, mutta tähän ryhmikseen ilmon pistin kuitenkin pitäen samalla peukkuja, etteivät juoksut ala juuri sopivasti. 20 perroa oli paikalle ilmoitettu ja tuomarina toimi Bo Skalin. Miellyttävä mies, joka käytti aika laajaa skaalaa arvosteluissa, mutta perusteli kyllä jokaiselle valintansa/tuomionsa. Elsa kilpaili AVO-luokassa kolmen muun nartun kanssa eikä yksikään näistä saanut ERI:ä. Elsan "sijoitus" oli EH3. ja siihen oli tyytyminen. Tosi hätäinen kehään meno tuli, kun minä vielä arvoin menisinkö itse esittämään vai antaisinko kiltisti avuksi tarjoutuneen tytön viedä Elsaa. Sitä empiessäni tajusin luokkamme jo alkaneen ja nopeasti paniikkiratkaisulla vieras handelri kehään rotan kanssa. Muut olivat jo juosseet yhdessä kiekan ympäri, kun Elsa vasta "suvaitsi saapua" paikalle ja numerolapunkin olin unohtanut antaa handlerille... Niin kuin tätä ei nyt olisi voinut hoitaa ilman, että paniikkinappulaa piti painaa pohjaan. Arvostelun laitan suomennettuna Näyttelyt-sivulle, kunhan sen suomennettua saan. Handlerille tuomari oli sanonut jotain mm. liian lyhyestä turkista. Eikä Elsa kyllä tottapuhuen mitenkään täydellisen edukseen esiintynyt; etsi katseellaan minua ja juoksemisesta ei oikein meinannut tulla mitään kun yritti paikantaa vauhdilla piiloon mennyttä mammaansa. Handlerille kuitenkin suurkiitos rauhallisesta suorituksesta minun hösäyksestäni huolimatta!

16.11.2008
Elämäni ensimmäistä kertaa otin ja menin yksityistunnille agilityssä. Jo pitään olen miettinyt, että jotain "kättä pidempää" Elsan kanssa tähän treenaukseen tarvitsisin, mutta en ole oikein keksinyt että mitä ja mistä. Aikani ideaa kypsyteltyäni otin yhteyttä vesikoirakasvattajaan, joka myös itseoppineena ongelmakoirakouluttajana tunnetaan ja varasin häneltä ajan. Paitsi Koiran korjaus kirjan on Peetsa tehnyt myös yhteistyössä H. Nykäsen kanssa "Agility alkeista huipulle"-kirjan. Eli toivoin todella jotain kannaottoa ja konkreettista apua saavani tämän omituisen ongelmani suhteen. Elsahan on, ainakin toistaiseksi, todella innoissaan tekemässä radalla hienoja kuvioita, mutta täysin oman mielensä mukaan. Ja komentaa/käskyttääkään en tiukasti uskalla, ettei taas paineistuisi. Hyvät opit sainkin ja katsotaan minne asti ne kantavat. Treenipäiväkirjassa on asiasta enemmän. Loppukommenttina todettakoon Peetsan sanat: "Ei Elsa agilityä inhoa. Se inhoaa sinun ohjaamistasi". Ja näinhän se -valitettavasti- on. Huumoria, huumoria.

15.11.2008
Mukana menossa pk-jaoston koulutuskaudenpäätös illassa (tosin autolla) sekä samalla pidettävässä NOM 2009 palaverissa. Eli Rauma on saanut kunnian järjestää ensi vuonna palveluskoirien Pohjoismaiset mestaruuskisat. Haku-kisassa tietysti töissä ollaan. Syyskuussa -09 kovia nimiä tulossa Suomeen kisaamaan ja ihan eturivin paikat siis tiedossa =)

12.11.2008
Loputkin kilpparitestien tulokset tulivat. Eikä niissäkään -odotetusti- mitään kauheuksia esiin tullut. TGAA-testin tulos NEGATIIVINEN, eli kaikki on enemmän kuin hyvin!=) Hyvä uutinen siis. Kaikin puolin terveestä koirasta olen enemmän kuin kiitollinen!!!!!

9.11.2008
Tänään meni kokonaan sivu suun vuoden -ja samalla varmaankin tulevan puolenkin vuoden- viimeinen tokokoe. Turussa oli tarkoitus voivotella ensimmäisen ykkösen metsästyksen merkeissä, mutta monen tekijän yhteissummana jätetiin kuitenkin menemättä. Toisaalta hieman harmittaa, JOS kuitenkin olisi se odotettu ykkönen saatu -olisihan tuo ollut hieno päätös vuodelle!- mutta toisaalta taas nyt on rutkasti aikaa valmistautua seuraavaan kokeeseen. Tällä hetkellä voi-ykkönen on periaatteen tasolla mahdollista saavuttaa, edellyttää "vain", että saataisiin kaikki mitä osataan onnistumaan koetilanteessa. Tarkoittaa siis lähinnä kaikkia muita liikkeitä, paitsi luoksetuloa, se on edelleen nolla-kunnossa.Plääh. Jos se vain saataisiin edes pienten pisteiden tasoiseen kuntoon, oltaisiin entistä vahvemmin ykkösessä kiinni ja eteneminen evl:ää kohden mahdollistuisi. Liikkeitä kun ajattelen, niin ruutu on riski-liikkeiden listalla, mutta se(kin) on vain puhtaasti harjoittelun puutetta. Elsa osaa ruudun, mutta sitä ei olla tehty tarpeeksi usein, jotta onnistumisprosentti olisi toivotulla tasolla. Tunnari on Elsalle vahva liike, mutta siinä liika kuumuminen noutoon on kompastuskivemme. Onneksi ei kuitenkaan aivan ylitsepääsemätön sellainen. No, turha tässä enää jossitella, voin vain rehelisesti todeta, että tavoitteet tokon suhteen eivät tämän vuoden osalta täyttyneet. Puolustukseksi täytyy myös myöntää, etten ihan hirveän huolissani kuitenkaan ole... Päinvastoin olen todella optimistisesti asennoitunut tulevaan; meidän yhteistyö on tällä hetkellä parasta pitkään aikaan ja siitä on todellakin hyvä ponnistaa eteenpäin. Omaa laiskuuttani on syyttäminen, kun en ruutua ja eritoten sitä luoksetuloa ole saanut paremmiksi hiottua. Toisaalta seuraaminen on taas parempaa mitä vielä viime keväällä/kesällä, ja siitä olen TODELLA iloinen!



Vaikka tokoilemaan ei tänään päästykään, tehtiin kuitenkin jotain koiramaista, mistä jäi vieläpä oikein hyvä mieli. Treenipäiväkirjasta voi halutessaan tsekata miten verijälki touhut ovat edenneet.

3.11.2008
Elsa on kilppariTERVE!=) No, en nyt muuta olisi uskonutkaan. T4 ja TSH -arvot otettiin ja viitearvojen sisässä ovat, samoin kuin suhdelukunsa. T4 on 29 (viitearvo 17-53), TSH 0.42 (viitearvo alle 0.5) ja näiden suhde 69 (viitearvo yli 30).



Jostain kumman syystä ell suositteli vielä TGAA:n ottamista samasta verinäytteestä. Tähän minä suostuin ja sen tulosta vielä odotellaan.

28.10.2008
Elsa eläinlääkärissä. Tosin likkaa ei vaivaa mikään. Elsa "luovutti" verta ja siitäpä on tarkoitus tutkia kilpirauhasarvoja. Mitään oireita neiti ei ole vikojen suuntaan osoittanut, mutta rodun "käsiin räjähtäneen" kilppari-tilanteen vuoksi ei vara venettä kaada. Know Hau:n eläinlääkäriasema on poikkeuksellisesti suljettuna loppuviikon, joten vasta maanantaina saan kuulla tulokset. Hirveästi ei kyllä jännitä, en oikein jaksa uskoa että arvot olisivat poikkeukselliset. Mutta eihän sitä koskaan tiedä... Erittäin kiva fiilis eläinlääkärin sanoista näytteenoton jälkeen jäi: "Elsahan oli oikein esimerkillinen tapaus". Lausahduksella tarkoitti hurjan petomme suhtautumista veren vuodattamiseen; antoi itse tassun pistettäväksi, kun minä olin tukena ja turvana pitämässä paikoillaan ettei hyppäisi omia aikojaan alas pöydältä. Eihän se mihinkään pois edes yrittänyt, siinä istui kiinni kyljessäni ja odotti kärsivällisesti että homma saataisiin hoidettua. Aivan hievahtamatta, ilman vastaväitteitä. Mielessäni naureskelin Elsan eläinlääkäriin tekemää vaikutusta; tietäisipä vaan mitä muita mielipiteitä ihmisillä Elsasta on... =)

20.10.2008
Nyt pari päivää luonnetestiä, erityisesti sen jälkikommentteja, rauhassa pureskelleena alkaa usko koiraan voittaa. Elsan pistesaldo on varmasti sitä mitä ansaitsikin, käyttäytyihin Elsa itselleen ominaisella tavalla. Sitä vastoin lopun kommentoinneista pahoitin kyllä hieman mieltäni. Minun silmissäni Elsa kun ei "viallinen" ja huono koira kuitenkaan ole, vaikka näin tuomarit perrolikkan näkivätkin. Elsan vahvana puutteena olen minäkin pitänyt sen suurta pidättyväisyyttä, joka tulee selkeästi esille tilanteissa, joissa vieras ihminen haluaisi neitiin koskea ilman että koira on tutustunut tähän. Muutenhan Elsa ei juurikaan ihmisistä välitä. Topille kun asiaa pahoittelin, muistutti hän, että vaikka Elsa esim. meille tulevien vieraiden suhteen aina aluksi "toivottaa vieraat tervetulleeksi" vahtihaukulla, niin eipä meiltä varmaan kukaan ole poistunut ilman että Elsa ei olisi tämän sylissä tai aivan jaloissa istunut lelunsa kanssa paijattavana, kunhan on vain ensin hetken aikaa saanut tutustua uusiin tuttavuuksiin. Tähän Elsan pidättyväisyyteen on kuitenkin yhdistynyt myös vahva vartiointivietti ja siitä useimmat ongelmatilanteet johtuvat. Tämän kun tiedostaa, pystyy Elsan kanssa toimimaan niin, ettei ongelmatilanteita pääse syntymään ja rauha on maassa. Eipä tulisi mieleenikään jättää koiraa vilkkaaseen bussipysäkkiin kiinni ja kassia koiran viereen vartioitavaksi, koska tiedän, että seuraukset voisivat olla todella huonot. Nämä puutteet Elsan luonteessa olen tiedostanut ja pitänyt niitä ainoina "varjopuolina" muuten niin täydellisessä harrastuskoirassa.



Itselleni tuli todellisena yllätyksenä tuomareiden selvä linjaus koiran kykenemättömyydestä juuri mihinkään... Riippuu tietysti mihin asiaa peilaa, ehkei sen käyttölinjaisen malin rinnalla neiti-nötterömme osoitakaan juuri minkäälaista kyvykkyyttä. Minusta kun Elsa on ollut ja on edelleen maailman helpoin koira monessa asiassa. Ilman koulutusta pystyy neiti toimimaan mukana sorsametsällä, Elsan voi pitää useimmissa lenkkimaastoissa vapaana koska sitä ei kiinnosta vieraat ihmiset/koirat pätkääkään, Elsa tottelee hyvinkin pieniä vihjeitä eikä uhmaa opetettuja rajoja (nim.merk. muutaman millin kuminauha estää kulun kiellettyihin alueisiin), Elsa pysyy aitaamattomalla pihalla, Elsa ei juurikaan räksytä, Elsa innostuu kovin kaikesta ja haluaa aina olla mukana satoi tai paistoi jne. Mielestäni Elsa oppii ihan valtavan nopeasti uudet asiat ja tämän vuoksi tuomareiden kommentti "harrastajan motivaation tappamisesta" kuulosti kovin vieraalta. Esimerkkinä vaikkapa tänään Elsalle opetettu eteen istuminen (pk-luoksetuloa yms. ajatellen); ensin 10 namin sessio naksautellen pelkästä jalkojeni väliä kohden hakeutumisesta kun istun nojatuolissa, sitten hetken kuluttua toinen 10 namia naksutellen jalkojeni väliin hakeutumisesta kun istun pöydän reunalla (puoli seisova asento) ja tässä jo automaattisesti haki istuma-asennon kun naksaus (palkka) tuli aina katsekontaktista. Ja teinhän minä sitten pienen ajan kuluttua sen kolmannenkin 10 namin satsin niin, että seisoin, tosin leveähkössä haara-asennossa ja siihen se tuli istumaan eteeni nopealla tahdilla. Aikaa kului yhteensä noin 2min, jos taukoja ei lasketa. On tätä niin pirun hankalaa ja aikaavievää kouluttaa!

19.10.2008
Päivä meni mukavasti espanjanvesikoirien erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Elsa jäi hoitoon "mummulaan" johtuen liian lyhykäisestä turkistaan ja minä pääsin mukavasti kyydillä näyttelyyn. Herätys oli aamulla klo 3.30 ja illalla vasta kahdeksan jälkeen kotisohvalle rättiväsyneenä kaaduin. Mutta mukavaa oli perrosia katsella, hienoja koiria paikalla olikin.



Tämän reissun yhteydessä sain myös vaihdettua pari sanaa Elsan kasvattajan kanssa liittyen nyt esillä olleeseen aiheeseen... Sijoitusnarttuna Elsa jatkaa yhden pentueen verran Zorrazo-pentueiden listaa ja tämä aihe alkaa käydä hyvinkin ajankohtaiseksi. Poikaystävä on hakusessa ja mielenrauhan sain, kun kuulin että varmasti hyvin tasapainoinen, itsevarma ja rohkea äijäkandidaatti on suunnitteilla. Tiedä sitä vaikka pentukuume alkaisi kasvamaan.... =)

18.10.2008
LUONNETESTI



Elsa testattiin tänään 2v ja 8kk iässä Tampereella, Vetokoirayhdistyksen majalla. Paikka oli Elsalle uusi, samoin kaikki muukin asiaan liittyvä (tuomarit, tilanne jne.). Tuomareina toimivat asialliset "sedät"; Marco Vuorisalo sekä Sami Kiiveri. Lähes kaikissa testin osioissa Elsa käyttäytyi siltä odottamallani tavalla. Tuomarit tulkitsivat Elsan reaktiot seuraavasti:



I Toimitakyky -1 = pieni.

- Kelkkakokeessa Elsa alkoi ihmetellä meitä kohden vedettävää kelkkaa kun se tarpeeksi lähelle tuli ja lopulta haukkui kumeasti ja yrittipä muutaman kerran paeta koko remmin mitalla taaksepäin. Kelkan pysähdyttyä saavutettuaan meidät Elsa haukkui epäilyttävää juttua takanani. Otettuani askeleen kelkkaa kohden Elsa tuli hieman lähemmäksi, mutta ei kuitenkaan kelkan luokse. Kyykistyttyäni kelkan viereen, tuli Elsa varovaisesti haistelemaan kelkkaa. Vielä paremmin Elsa tutustui epäilyttävään asiaan, kun menin kelkan toiselle puolelle kyykkyyn. Otettuani pipon pois kelkan hahmon päästä,tarttui Elsa siihen kiinni haluten leikkiä pipolla. Käveltyämme poispäiin kelkasta ja palatessamme takaisin kelkan ohitse, Elsa valitsi kulkea aivan kelkan vierestä ja olisi jäänyt haistelemaan sitä.

- Pimeä huone- osiossa minä olin pimeässä tilassa, kahden 90 asteen nurkan takana saunan rappusilla istumassa. Huoneessa ennen minua toinen tuomari hakkasi jaloillaan lattiaan ja Elsan päästyä ulko-ovelta innolla perääni, tuli toinen tuomari perässä ja rämisteli Elsan takana pesuvateja yms. Elsan tultua tilaan, jonka toisessa päässä saunan avonainen ovi oli, olisi likan täytynyt ohittaa mies joka rummutti maata ja samalla toinenkin tuomari pujahti Elsan takaa istumaan toisen tuomarin viereen. Tässä osiossa Elsa katseli äijiä epäilevästi,häntä alhaalla eikä mielestäni oikein uskaltanut liikkua minua kohden, vaikka pakkohan sen oli haistaa minut (olin noin 3m päässä). Sitten Elsa päätti kerätä itsensä, ohitti äijät ja tuli saunaan kanssani. Kutsua sitä ei tarvinnut.



II Terävyys -2 =kohtuullinen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin.

- Elsa kytkettynä lyhyeen remmiin talon seinässä, minua ei mailla halmeilla. Uhkaavasti lähestyvä miestuomari sai aikaan varoitushaukun kun tuli tarpeeksi lähelle. Uhkaa lisättiin ja Elsan puolustushalu lisääntyi samaa tahtia. Ei alistumisen yms. merkkejä. Kun uhka poistui, eli uhkaavasti käyttäytyvä miestuomari muuttui ystävälliseksi, Elsa ei uskonut uhan loppuneen. Elsa haukkui ja murisi ystävällisesti käyttäytyvälle tuomarille. Tuomari kertoi minulle loppupalautteessa koiralla olleen "sen verran järkeä" päässään, että ei yrittänyt hyökätä hihnan kantaman päässä seinän vieressä ystävällisesti istuvaa ja puhuvaa tuomaria, mutta ilmaisi kyllä eleillään ja murinalllaan että lähemmäksi ei ole asiaa. Kuitenkin lähestyvä käsi yms. sai aikaan puremisyrityksen (yrityksen siksi, että tuomari väisti), eli Elsa ei antanut periksi vaan esti kaikki lähentelyt. Tähän osioon käytettiin aikaa jonkin verran, mutta siitä huolimatta Elsa ei uskonut uhkaajan olevan enää kiva kaveri. Tuomari kommentoi lopuksi, että arvelee Elsan käytöksen tod.näk. saadun kuriin, jos minä olisin ollut paikalla, mutta ilman minua koira toimii näin. Tästä luonnetestin osiosta minulla oli vahvin ennakkokäsitys juuri tämän tyyppisestä tuloksesta, eli ei yllätyksiä.



III Puolustushalu +1 = pieni

Jouduin siis "hyökkäyksen" kohteeksi kulkiessani Elsa pienessä remmissä. Hyökkääjän huudellessa häijyyksiä ja heiluttaessaan raippaansa noin 5m etäisyydellä Elsa haukkui hyökkääjä ja pysyi minun ja öykkärin välissä. Kun hyökkääjä lisäsi uhkaavuuttaan ja tuli aivan "käsiksi" minuun, katsoi Elsa parhaimmaksi mennä selkäni taakse piiloon ja antaa "ryöstön" tapahtua.



IV Taisteluhalu +2 =kohtuullinen

Vieraan ihmisen kanssa Elsa suostui ainoastaan viemään puukalikan kädestä, mutta ei jäänyt leikkimään. Minun kanssa roikkui puukalikassa vaikka kaikki jalat ilmassa.



V Hermorakenne +1 = hieman rauhaton

Tuomarit tarkkailivat Elsaa testin aikana ja kokivat sen muistavan varsinkin heidän käytöksensä ja välttävänsä heitä mielellään testin edetessä.



VI Temperamentti +3 = vilkas

Rämisevä tynnyri tiputettiin takaapäin jalkoihimme ja Elsa väisti vaaraa, mutta meni samantien katsomaan mikäs tämä on ja myös minun kanssa ihmetteli alastullutta esinettä.



VII Kovuus +1 hieman pehmeä

Sateenvarjo avattiin maantasalla ja sillä pelästytettiin nurkan takaa tuleva Elsa. Uusintakierrokselle Elsa ei enää mennyt yhtä rehvakkaasti edelläni nurkan taakse, vaan kulki kanssani samaa matkaa tai antoi minun mennä aavistuksen edellään.



VII Luoksepäästävyys -1 =selvästi pidättyväinen



Laukaisupelottomuus +++ =laukaisuvarma



Eri osioilla on erilaiset kertoimet, joten loppupistemäärä ei sinällään vielä kerro koko totuutta (ts. täysin erilaiset koirat voivat saada saman pistesaaliin). Luonnetestin tulosten tulkinnassa tärkeää olisi katsoa mistä pisteet muodostuvat, eli miten eri osioista on suoriuduttu. Elsa sai plussapisteitä 109 ja miinuspisteitä 32 joten lopulliset pisteet ovat näin ollen +77.



Elsa reagoi testin eri osioihin kuten olin odottanutkin. Yllätyksiä ei tämän suhteen tullut, koska osasin odottaa vahvaa pidättyväisyyttä sekä päätä uskaltaa käyttää hampaita kun muuta vaihtoehtoa ei anneta. Sitä, miten luonnetestissä tämän tyyppinen käytös tulkitaan en tietenkään tiennyt (itselleni ensimmäinen näkemäni lt ikinä). Tuomarit juttelivat kanssani pitkään testipalautteen jälkeen. He painottivat minulle, että Elsa ei missään nimessä ole "kauppakoira", tarkoittaen että sitä ei saa ottaa kauppareissulle mukaan ja jättää ulkopuolelle kiinni kaupassa asioinnin ajaksi "on vain ajankysymys milloin pääsette lööppehin". Lisäksi tuomareiden mielestä Elsan puutteet johtuvat sen liian vähäisestä rohkeudesta, josta johtuen koiruus on pidättyväinen ja sitä kautta ei osaa suhteuttaa käytöstään uhkan todelliseen tasoon. Heidän mielestään käytös on Elsan perusluonteessa, ei opittua, enkä voi siihen näin ollen juurikaan omalla toiminnallani vaikuttaa. Tästä(kin) voidaan tietysti olla eri mieltä. Kokivat kuitenkin Elsan käyttäytyvän minun "vaikutuspiirissäni" asiallisesti, mutta omilleen joutuessaan käytöksen tietyissä tilanteissa kärjistyvän.



Yllättävintä oli kuulla palautetta Elsan harrastusominaisuuksista. Tuomarit sanoivat suoraan "tämän tyyppinen koira vie harrastajalta motivaation". Yrittäessäni ajatella ääneen Elsan mielestäni olevan kyllä ihan hyvä harrastuskoira, mutta kokemattomana ohjaajana hihnan tässä päästä ei aina vain tunnu löytyvän sopivia keinoja saada viesti menemään perille, sain itseäni huvittaneen vastauksen. Tuomareiden mielestä sillä työmäärällä mitä Elsan kanssa koulutukseen joudun käyttämään olisin hyvän hermorakenteen omaavan koiran kanssa jo huipulla. Hohhoijaa. Olisihan se ihan imartelevaa jos asia näin olisi ja niitä napin painalluksesta toimivia koiria oikeasti olisi olemassa, mutta uskallan epäillä (ja vahvasti). Toivottivat kuitenkin onnea ja menestystä jatkossakin harrastuksissamme, mutta kertoivat vielä mielipiteensä siitä, kuinka saavutuksien (tittelit) mitä Elsalla jo on, voivan "hämätä" luulemaan koiran olevan jotain muuta kuin mitä onkaan.



Itse koin luonnetestin mielenkiintoisena kokemuksena. Olin etukäteen pohtinut lähinnä sitä, kuinka paljon testin eri osiot Elsaa kuormittavat ja onko testi "liian raju". Turhaan tätä jännitin, sillä Elsa palautui mielestäni eri osioista hyvin ja mitään läähätystä tai hilseilyä ei tullut esille. Tietysti aina ajoittain häntä laski ja Elsa koki tilanteen uhkaavana (pimeä huone ja äijät sekä kelkka/hyökkäävä rosvo), mutta tilanteen mentyä ohi, oli likka oma reipas itsensä kulkien ryhdikkäänä ja tarmokkaana. Laukauksien ammunnan jälkeen jäin pihalle odottamaan sisätiloihin arviointia tekemään menneiden tuomareiden tuomiota. Tässä tilanteessa kaksi miespuolista kokeen järjestäjää tuli jututtamaan minua ja heidän mennessä kyykkyyn juttelemaan Elsalle, meni likka ensin haistelemaan ampujan pyssyä ja sitten toisen tuntemattoman mieshenkilön jalkoihin istumaan selkä kiinni ihmiseen ja kerjäsi paijausta. Todellinen peto .



Lopullisesta tuloksesta en ole yllättänyt vaikka hieman eri mieltä joistakin asioista (erityisesti lopun keskusteluissa esille tulleista) olen. Samaa mieltä olen kuitenkin tuomareiden kanssa siitä, että mikään kone ei Elsa, kuten ei varmaan mikään muukaan koiruus ole. Tulokset ja tilastot paperilla eivät todellakaan kerro koko totuutta ja Elsalle hankalista tilanteista selviää parhaiten niitä tietoisesti välttämällä. Sama koira sieltä kotiin tuli mikä lähtikin Eli oma ihana itsensä, puutteineen ja vikoineen, Elsa-likka erinomaisuudessaan!

12.10.2008
Osallistuminen virallisiini agilitykisoihin piiiiitkääääästä aikaa! ATT:n uudessa hallissa, tekonurmikentällä, oli helppoa "kisaura" uudelleen aloittaa. Huolimatta kivasta hallista, I-luokan radat olivat aika haastavia. Kaksi starttia tänään meillä, molemmista kotiin viemisenä HYL. Tulos ei kuitenkaan kerro ihan kaikkea, koska itse suhteellisen hyvillä mielin kotimatkalle kuitenkin suuntasin. Elsa nautti suunnattomasti vauhdin hurmasta radalla, itse asiassa valitettavan paljon... Ensimmäiselle radalla vielä pysyi jotenkuten hanskassa loppusuoralle, mutta siellä tapahtui totaalinen hanskasta lähteminen eivätkä mitkään sihinät ja suhinat neitiä pysäyttäneet! Paineli täyttä laukkaa kesken keppien edessä olevan renkaan ja muutaman aidan loppusuoran täysillä maaliin asti, aivan tyylipuhtaasti ja omatoimisesti. Harmi vain, että minä jäin seisomaan keppien puoliväliin ja sieltä ihmettelin noin 20-30m irtaantuvaa koiraani. Tämä ei toki ollut ainoa virheemme, mutta tästä HYL sitten tuli. Yllättävää ja toisaalta mieltä lämmittävää oli yleisöstä tullut tuntemattoman kommentti; "no sehän otti ilon irti koko rahalla, voi että oli kiva katsella kun koirasi oikein nautti!". Toisella radalla olin tehnyt tutustumisvaiheessa tarkat suunnitelmat kuinka pidän neidin kätösissäni, mutta Elsa oli päättänyt toisin. Ei kovin kauas alusta päästy, kun säntäsi aivan toiseen suuntaan mihin rata meni, tällä kertaa "kuvitellulle" loppusuoralle (samaan paikkaan minne viimeksi rata loppui). Siellä Elsa kävi nuuhkaisemassa suoja-aidan päälle jättämääni takkia "tää on muuten meidän!" ja palasi sitten täyttä laukkaa luokseni kutsusta. Mentiin yhtämatkaa kävellen pois radalta, en viitsinyt jatkaa tätä kovin kimurantin radan suorittamista. Paineistumista ei likalle onneksi tullut kertaakaan tämän reissun aikana, mutta olisin nyt luullut sen HIEMAN enemmän omaavan kuuloaistia... Eli ollaan ihan samassa pisteessä missä vuosi sitten: koira tekee täysillä, irtoaa loistavasti, mutta ei kuuntele/katsele yhtään minne minä olisin ohjaamassa. Ja kovaa kun ei voi käskeä, ettei tule taas sitä paineistumista, niin tässähän taas ollaan!=) Onneksi kuitenkin vahingosta viisastuneena, jos kuitenkin osaisin itse toimia edes hieman toisella tavoin mitä vuosi sitten samassa tilanteessa. Ja ehkä sitä kautta välttää samat ongelmat... Harmittaa vain se, että Elsa olisi -omasta mielestäni tietenkin- ihan huippuhyvä koira; vauhtia riittää, hyppytekniikka on todellakin kunnossa, osaa esteet, pystyy kääntymään vaikka ilmassa tiukkoja kurveja, JOS se vain pystyisi ottamaan ohjeita suunnasta vastaan... Ja tietenkin säilyttämään samalla kaikki nämä hyvät ominaisuutensa. Vai pitäisikö sittenkin asetella; jos minä vain osaisin antaa ohjeita oikeasta suunnasta niin, että Elsakin ymmärtäisi.

4.10.2008
VOITTAJATOKO, Kyröskoski, tuomarina miellyttävä ja rento Juha Kurtti. Sadetta ei saatu, vaikka maa märkänä viime aikojen syksyisistä keleistä olikin. Päätettiin lähteä kokeilemaan kepillä jäätä, eli saamaan tietoa missä treenien suhteen mennään. Ja niin "pienestä" jäi I-tulos kiinni! Elsa ylitti itsensä monissa suorituksissa, kisakestävyyttä on selvästi tullut lisää. Täysiä 10 pisteen arvoisia suorituksia saatiin yhteensä 6:sta liikkeestä (10kpl liikkeitä yhteensä). Sitten vastapainoksi niitä puhtaita nollia tuli 2kpl... Luoksetulo oli jälleen kerran harjoittelusta huolimatta täydellinen, iloinen, ALO-luokan luoksetulo. Eli miljoona kierrosta moottorissa ja suoraan nätisti perusasentoon tapittamaan minua silmiin: "ai sanoiks sä jotain?".... Se toinen nolla nyt kuitenkin loppupeleissä enemmän risoo, eli tunnarin moka.. Tässä kun olisi ollut mahkut vaikka ykköseen ja nollaan. Maistoi väärää ja toi oman. Maistoi siksi, että sai ilmavainun omasta yhtä kapulaa ennen oikeaa ja otti innoissaan kohdalla olevan kapulan, kunnes tajusi että voi hitsi, ei se haju tästä tullutkaan. No, sattuuhan näitä työtapaturmia, kehveli sentään!! Ruutu, josta ei siis koskaan tulosta ole tullut, antoi tänään 8, ja ongelmat olivat loppuosassa liikettä, eivät itse ruutuun menossa tai siellä pysymisessä. Eniten silti ehkä olen iloinen seuraamisen pisteistä: 9.5p ja tämä on meille ollut erittäin hankala liike koetilanteessa. Eli myös onnistumisen elämyksiä koettiin!=) Tästä on hyvä jatkaa, jäi pikkuinen "nälkä" kun I-tulosta jo vilautettiin melkein nenän edessä!

28.9.2008
Elsa osallistui Lännen Vinttikoira ry:n kesän päättäjäistapahtumaan, eli syksyiseen Makkaramaastoon. Makkaramaastot on kaikille avoin, suosittu tapahtuma, jossa myös ei-vinttikoirat saavat kokeilla "vieheen" (muovipussi) perässä hiekkakuopassa olevalla radalla juoksemista. Koskaan aiemmin ei Elsa ole tällaista juoksua kokeillut ja arvelinkin likan tajuavan ensimmäisen 100 metrin jälkeen minun jääneen kauas taakse ja unohtavan koko jutun juonen. Olin kuitenkin väärässä! Alussa Elsalla oli hieman vaikeuksia tajuta minkä perään pitäisi oikein lähteä, mutta heti kun hoksasi muovipussin liiikkuvan likan moottori käynnistyi! Juoksi koko radan kovaa kyytiä aivan loppuun asti. Alun "kämmäilyistä" johtuen ja muutenkin tämän päivän ajaksi Elsalle tuli 37.10sekuntia. Matkaa kertyi suurinpiirtein noin 300m, mutta tarkkaa pituutta ei ole tiedossa. Tulos riitti tänään 5:n sijaan ei-vinttikoirat luokassa. Kivaa oli ja aivan uusi kokemus tämäkin! Vertailuaikana voidaan todeta, että vinttikoiralähdössä jopa veteraanivoittaja juoksi saman radan noin 10 sekuntia Elsaa nopeammin. Ei-vinttikoirien paras aika oli 33.52 sekuntia.

27.9.2008
Pakko pistää päivämäärä muistiin. Tänään tehtiin Elsan (ja Miian) ihka ensimmäinen verijälki. Tarkempi kertomus treenipäiväkirjasta. Olipa hurjaa!=)



Topi on lähtenyt viikonlopuksi hurvittelemaan Tampereelle, joten tänä viikonloppuna treenipäiväkirjaan tuleekin tavallista enemmän tekstiä ja tapahtumaa. Pitäähän sitä nyt jollakin tavoin aika saada kotona kulumaan!=)

10.9.2008
Elsa sienestää!

Tai, ei nyt ihan sentään, mutta yrittää ainakin kovin torpedoida kyseisen puuhastelun. Pyöräilin Elsan kanssa noin 3km päässä sijaitsevalle mukavalle metsäpaikalle tavoitteena saada hieman suppiloita saaliiksi. Elsa on aiemminkin ollut metsässä mukana ja "omavaraisena" koirana oppinut syömään sitä mitä ihmiset nyt ikinä keräävätkään. Huvittavan näköistä on, kun otus pysähtyy kesken lenkin vaikkapa puolukkamättäälle nauttimaan marjoja tai nappaa pari juolukkaa ohimennen pusikosta. Suppiloita ollaan pääsääntöisesti kerätty ja jälleen kerran minun alkaessa osoittaa sienestyksen merkkejä (askel hidastuu, katse maassa, epäämääräistä liikehdintää polun ulkopuolella) alkoi myös Elsa etsiä. Ja sehän löytää! Kyseistä asiaa ei vain olla otukselle opetettu, joten ihan omia hoksottimiaan käyttäessä on neiti yhdistänyt suppilot tärkeisiin juttuihin ja niitä olisi niin kiva maistella... Pakkohan niiden on olla hyviä kun noin paljon vaivaa niiden löytämiseen immeiset käyttävät! Eli minun on komennettava likka pois jaloistani kun sieniä on löytynyt, etteivät ehtisi karata parempiin suihin. Ja toisella silmällä katsottava mitä se nyt oikein touhuaa, ettei vaan ole uuden esiintymän kimpussa. Löydettiinkin oikein hyvä paikka, koska noin 50mx50m alueelta reilun kilon verran (oli pakko punnita kotona) sieniä saatiin. Vielä kotimatkalla pyöräiltiin lähikaupasta hakemaan ainekset perunamuusiin ja kastikkeeseen, namsk!



Sienien etsimistä ja sopivaa ilmaisutapaa löydöksille en ole halunnut neidille tietoisestikaan opettaa. Saa edes metsässä olla vailla käskyjä ja tehtäviä, kyllä niitä ihan tarpeeksi meidän harrastuksista muutenkin tulee!=)

24,8.2008
Nyt kun kerran ollaan käyty taippareissakin, voi rotan ottaa mukaan metsällekin, eikös?=) Elsan ensimmäinen sorsatusretki voi alkaa! Saalistakin saatiin ja koirasta oli suurta apua haavoittuneen linnun hakemisessa veneeseen. Uskomatonta mutta totta: Elsassa asuu pieni metsämiehen apuri! Kuvamateriaalia retkestä tulossa, kunhan ehditään päivitellä. Treenipäiväkirjassa pikkuisen tarkemmin tapahtuneesta.

23.8.2008
Spanieleiden taipumuskoe Pöytyällä, järjestäjänä Lounais-Suomen Spanielikerho ry, paikalla 19 koirakkoa, joista 3 espanjanvesikoiraa.



Me poistuimme paikalta oman suorituksemma jälkeen, joten tulokset luvattiin postittaa minulle ensi viikolla. Nyt hartaasti odotettu kirje saapui: ELSA LÄPÄISI KOKEEN! Hyväksyty tulos:SPA1 =) =) =)



Sosiaalinen käyttäytyminen: Yleiskuva hieman varauksellinen. Suhtautuminen koiriin normaali.



Haku ja laukaus: Riittävä laajuus. Innokas, maa- ja ilmavainuinen. Yhteistyö erittäin hyvä. Laukauksesta jatka.



Jäljestys: Maavainuinen, varma. Kaato kiinnosti.



Vesityö: Ui halukkaasti. Nouti pukin ohjaajan käteen.



Tottelevaisuus: Erittäin hyvä.



Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Rauhallinen pari.



Kaikki osiot hyväksyttyjä -luonnollisesti!=)



Paikanpäälle saapuneet muutkin espanjalaiset suorittivat taipparit hyväksytysti, SPA1-tuloksen saivat Zorrazo Pedrito eli Edi, joka nappasi vielä "Tiramisu Trophy"-kiertopalkinnon, joka jaetaan vuosittain kerhon jäsenen omistuksessa olevalle nuorimmalle hyväksytysti taipparit läpäisseelle koiralle sekä

Nadador Avispon Afanoso, kotoisammin Ludde. Onnittelut ja kiitos seurasta!=)

21.8.2008
Vaikkei Elsa tänä vuonna huippusuorituksiin näytä repeävänkään, onneksi joku pitää perheen lippua korkealla!=) Topille tänään sotilas 5-ottelun Suomen Mestaruus prossia henkilökohtaisella tasolla ja joukkueena vielä kultaa!! Paljon onnea!=)

19.8.2008
Elsan piiiitkä "agility on inhoa" -kausi on päättynyt!=) Nyt sen uskaltaa virallisesti ääneen sanoa. Tänään, paitsi töissä seuramme epävirallisissa agilitykisoissa, myös kisaamassa kahdessa eri startissa eikä Elsa ollut moksiskaan! Möllimakseissa meidän vain pitä kokeilla ja katsoa kuinka käy, mutta koska rata mentiin niin tuhotonta vauhti turbovaihde pohjassa, uskalsin ilmoittaa rotan myös I-luokan radalle. Ajattelin, että jos näyttää paineistumisen merkkejä, heitän pallon kesken kaiken palkaksi hyvästä suorituksesta ja se saa sitten riittää. Mitä vielä! En perässä pysynyt, niin satakymmenen lasissa likka kaahasi. No, sitten tultiin seuraavaan ongelmaan: liian hidas ja teknisesti huono ohjaus aiheuttaa vääriä ratoja kun koirahan SUORITTAA rataa. Molemmilta radoilta hylly, mutta suu korvissa pois lähdettiin. Elsa is back! Varokaa vaan, kun ohjaaja vielä kehittyy, me tullaan ja kovaa!

9.8.2008
Kesän ensimmäinen ja samalla viimeinen näyttely on nyt takana. Seuraavan kerran Elsan voi kehänauhojen sisäpuolella näissä merkeissä tavata vuonna 2009. Hämeen Spanielikerhon järjestämässä näyttelyssä Vesilahdella keli oli huono, auton joutui ajamaan parkkiin monttuiselle pellolle, kehässä oli piiiitkä ruoho leikattu varmaan päivää ennen ja ja katkenneet ruohotukot täyttivät nurmen, mutta muilta osin päivä oli oikein mukava. Kehän laidalla oli kiva jutustella muiden paikalle saapuneiden kanssa ja omasta hermoilustani huolimatta Elsa osasi käyttäytyä kuten kunnon vesikoiran kuuluukin. Tavoitteet täyttyivät, eli sertiä rikkaampana kotimatkalle suunnattiin. Tarkka sijoitus oli PN2, kun voiton ja samalla ROP:n nappasi muotovalio Zorrazo Gloria ja kolmanneksi kiilasi nuorten luokan Caraydan Boomerang. Pieneksi näyttelyksi palkinnot olivat mitä onnistuneimmat; Pentik-tuotteita. Vihreä kukkamaljakko oli mielestäni kiva palkinto, kun en oikein niistä pytyistä yms. asiaan kuuluvasta rekvisiitasta välitä. Tästä iso plussa järjestäjille!



Tänään koirasta tulee taas karvaton-rotta, kunhan Taru palaa agilitykisareissulta ja saan hakea trimmerin lainaan =)

4.8.2008
Surkeeta. Topi lensi aamulla Latviaan kisoihin, jotka hänen osaltaan loppuivat lyhyeen. Harjoituksissa tänään esteradalla syöksyesteellä oli järjestäjiltä jäänyt kivi hiekan joukkoon... Polvilumpioon asti ulottuva haava sai paikallisessa sairaalassa tikit päälleen. Onneksi ei kuitenkaan vakavampaa, suuremmilta vaurioilta vältyttiin. Peukut pystyyn että toipuu nopeasti ja pääsee harjoittelemaan mahdollisimman pian. Elsa saa toimia taas terapiakoirana kun mies palaa reissultaan viikon päästä.

3.8.2008
Lapin Löylypäivien ohjelmaan kuului jo perinteinen Match Show, eli epävirallinen koiranäyttely. Elsakin paikan päälle raahattiin, pitäisihän neidin jo viikon päästä osasta esiintyä edukseen virallisessa näyttelyssä ja mikä tärkeintä: minun handlauksessa! Apua! Eli kenraaliharjoitus oli tämän päivän teema, meidän viimeisimmästä yhteisestä esiintymisestä kehässä kun on jo kulunut 1 vuosi ja 2 kuukautta...



Paikalle oli saapunut treeni-mielessä myös kolme muuta espanjanvesikoiraa, kiva tiimi kasaan saatiinkin. Liekö hieman kostea sää tullut kuin tilauksesta, koska vesikoiria se näytti suosivan! Sokerista nämä otukset eivät ole! Ebba-pirpana (Bonachón Ebba) aloitti komeasti sijoittumalla sinisten pentujen ensimmäiseksi! Ei ollenkaan hassumpi suoritus pikkuperrolta! Pienissä aikuisissa starttasi juuri vuoden täyttänyt Ziki (Caraydan Chile de Agua) ja kuinkas kävikään, Ziki nousi punaisten pienten aikuisten kärkisijalle! Hienoa Zikiläinen!=) Isoissa aikuisissa kilpaa toisistaan ottivat paitsi meidän Elsa myös Soolo (Bonachón Cafe Solo), jotka omilla vuoroillaan punaiset saatujaan sijoittuivat aivan kärkeen loppuskaboissa: punaisten isojen aikuisten ykkönen oli Elsa ja kakkonen Soolo. Voi tätä vesikoirien juhlaa!=) Best in Show- eli mätsärin kaunein koira kisassa mukanan olivat siis pentujen paras rodultaan pumi, veteraanien paras rodultaan ehkä japaninpystykorva ja isojen aikuisten paras Elsa sekä pienten aikuisten paras Ziki. Tänään näyttelyn BIS1-tittelin vei Ziki ja heti kakkoseksi nousi Elsa. Kuulostaa ihan siltä,kuin muita osanottajia ei olisikaan, koska näin kärjessä laumamme vesirottia oli, mutta ei se nyt ihan niinkään ollut. Ihmeellistä mutta totta, nämä vesikoirat hurmasivat ja olivat paitsi kauniita myös kilttejä!=) Kiva oli käydä kääntymässä, harjoitus tuli todella tarpeeseen!



Topi oli mukana valokuvaamassa tiimiämme ja kuuli samalla toisella korvallaan jupinaa yleisöstä; helppohan noiden kanssa kun ovat noin rauhallisia! Epäselväksi jäi oliko Topi tokaissut takaisin vai mielessään miettinyt että ei ehkä kuitenkaan rauhallisia, mutta koulutettuja;) Jos rauhallisuus mitataan sillä, etteivät koirat räyhää toisille lajitovereilleen, ovat kiinnostuneita omistajistaan, eivät revi joka suuntaan remmissä ja hymyilevät häntää heiluttaen niin ehkä sitten... =)

30.7.2008
Elsa pääsi mukaan Lounais-Suomen Spanielikerhon järjestämään taipumuskoeharjoitukseen Pöytyälle. Lähes kokeenomaisesti läpi viedyt harjoitukset antoivat kokemattomalle emännälle rutkasti informaatiota tästä "koemuodosta".



Ensimmäisenä testattiin laukauksen sietoa, mutta johtuen rauhoitusajasta, tämä osio tehtiin eri tavalla kuin oikeissa taippareissa. Koirat puuhun pitkällä liinalla ja haulikolla ampu ilmaan. Elsa tietysti katseli meihin ihmisiin päin eli samaan suuntaan mistä laukaus tuli, vaikka siihen reagoikin. En oikein osaa sanoa miten olisi toiminut jos olisi ollut vapaana; juossut jalkoihin? Remmi ei kuitenkaan kiristynyt siinä odottaessaan yhtään enempää.



Jälkiosuudessa jonkin verran lyhyempi pupun raadolla tehty laahausjälki kuin virallisissa (120m), sisältäen kuitenkin yhden 90 asteen kulman. Elsa ei mielestäni osaa jäljestää eikä raatoakaan ole milloinkaan nähnyt joten mielenkiinnolla odotin miten tulee toimimaan. Likkahan oli luonnon lahjakkuus!=) JUOKSI jäljen tarkasti loppuun asti eikä pelännyt henkensä heittänyttä pupua. Hieman ihmetteli mikä tämä on ja kun minä kovasti kehaisin, ohjeisti "tuomari" olemaan enempiä kannustamatta kun noin hyvin raatoon suhtautuu, ettei vallan röyhkeäksi kävisi (nappaisi suuhun).



Haku: Elsa nuuskutteli, mutta alun irtoamisten jälkeen ei juuri 10m kauemmaksi lähtenyt seikkailemaan. Pitkä turkki ja helle ilma varmasti myös vaikuttivat asiaan. Tuomari oli sitä mieltä, että ihan hyvältä näytti, mutta irtaantumista voisi ehkä petrata. Onneksi meillä on "takataskussa" pari kikka kolmosta, eli käskyä pk-haku puolelta irrota kauas ja etsiä (tosin ukkoa tai esinettä, mutta mistä sitä katsoja tietää mitä koira nuuhkuttelee).



Riistapukin nouto: tätä jännitin kovin tai itse asiassa kiukuttelin lähes koko automatkan tullessa Topille, kun riistapukkia ei olla aikaiseksi saatu hankkia. Järjestäjän riistapukkia vilautin Elsalle, heitin plutakkoon ja siellä se likka samassa olikin. Otti siivillä varustetun pukin suuhun ja toi minun innostaessa sen rantaan aina perille asti. Heti kun pyysin irroittamaan säntäsi täpöt takaisin veteen vaatien uutta heittoa!=) Harjoitusmielessä annoinkin Elsan vielä toistamiseen pukin noutaa.



Paikalla oli 2 muutakin espanjanvesikoiraa harjoittelemassa ja heidän omistajiensa kannustuksen myötä minäkin päätin lähteä mukaan 3vk päästä oleviin virallisiin taippareihin. Ou-nou. Nämä kaksi perroa varmasti läpäisevät taipumuskokeet, meistä en niin varma ole. Mutta tuleepahan koetettua. Laukaus hauan aikana on ainoa, mitä hieman epäröin. Täytyy suunnata ampumaradan lähelle ihmettelemään joku ilta ennen tuota elokuun 23:tta. Yllätyin kuitenkin hurjan positiivisesti Elsan innokkuudesta jäljestää sekä rohkeudesta raatoa (kaatoa) kohtaan ja samoin riistapukkia. Ei lainkaan pöllömpi otus tuo sohvachampioni sitten olekaan.

27.7.2008
Pori kv oli ja meni. Elsa ei mennyt. Näyttelyaamuna jo edellisen päivän vatsavaivoista (vatsa löysällä) "kärsinyt" koiruus ripuloi verta. Kaikesta on syyttäminen perjantaina nauttimaansa palvaamon savustettua luuta, josta tottumaton vatsa ärtyi. Eläinlääkärin konsultaatio puhelimitse varmisti, että tilanne johtuu tod.näk. suoliston ärtymisestä, ei tukoksesta, joten paljon nestettä naamaan, riisidietille ja rauhaa. Perrotyttö tosin jahtaisi frisbeetä ja touhuaisi muutenkin normaalisti, mutta veri säikäytti meidät sen verran, että näyttelyyn ei viedä koiraa stressaantumaan. Illalle suunnitellut haku-treenit vahvistusten kerakin joudutaan skippaamaan, koska palkka ei kummoista olisi muutamasta ruokalusikallisesta riisiä.. Kesäpäivän viettoa kotioloissa, näillä mennään. Uusi yritys 2vk kuluttua Vesilahden ryhmikseen.

21. - 27.7.2008
Viimeinen lomaviikko, nyyh... Keskiviikkona Topilla syntymäpäivät, pyöreitä vuosia mittarissa; 30v.!! =) Juhlitaan ihan kahdestaan Haikon kartanon maisemissa muutamia päiviä. Elsa nauttii sillä aikaa varta vasten häntä varten valmistettuja peuralihapullia Topin vanhempien hellässä huomassa.



Rauman Pitsiviikkojen "huipennus", eli Mustan Pitsin Yö perjantaina kokoaa ryhmä rämän vahvistuksineen ensin Lappiin riehumaan erilaisten aktiviteettien parissa. Siirtyminen kohden Vanhaa Raumaa juhlistamaan loman viimemetrejä tapahtuu ajankohtana X...



Tulevana sunnuntaina käydään myös Porissa kääntymässä koiranäyttelyssä, jonka jälkeen ollaankin taas inan lähempänä turkista luopumista ( =eroon pääsemistä).

17.7.2008
Kesäloma on puolivälissä ja rennosti ollaan otettu. Elsa on saanut reissata hoidossa meidän molempien vanhempien luona näiden muutaman viikon aikana, kun kalenterissa on ollut häitä, Tammerfestiä yms. vesikoiralle sopimatonta toimintaa. Tassun kipu, josta tyttö veneen vesille laskun jälkeen kärsi, oli hyvin lyhytaikaista (vuorokausi). Juoksujen lähestyessä loppuaan, on Elsa kuitenkin muuttunut entistä apaattisemmaksi: hyvä kun lenkille viitsii lähteä! Eli ihan löhöilyn kannalta on Elsakin saanut kesälomaa viettää, ei siitä tuossa kunnossa ole harrastuskaveriksi ollut. Toivottavasti tilanne helpottuu kun hormonit lakkaavat hyrräämästä näin kovaa....

3.7.2008
KESÄLOMA! Niin kauan kaivattu ja odotettu. JESH!!!

1.7.2008
Elsa sairastaa...=( Apaattinen tyttö ontuu oikeaa etujalkaa ja anturoiden väliä nuoleskelee jatkuvasti. Mitään siellä ei näytä olevan, mutta iho punoittaa. Olisiko eilinen yöhön asti kestänyt seikkailu ollut liian rasittava? Meressä pulikoidessaan flunssan saanut ja tassuakin jokin kiusaa? Tosin tytöllä on nyt samaan aikaan juoksu menossa (alkoi to 26.6), sekin voi mieltä kaivertaa. Seurataan tilannetta, puhdistetaan tassua ja luotetaan Basibactipuuterin voimaan.

30.6.2008
Veneen lasku vesille! Ja Elsa tietysti mukana=) Illalla päästiin surruttelemaan ja Mansikkakarilla makkaraa paistoi perhe Hellsténin lisäksi Henkka, joka tuli ensimmäistä lomaviikkoaan meidän seuraksi viettämään. Elsa "opetteli" sukeltamista poimimalla tikun päästä makkuria meren pohjasta.... No, syvyys ei ollut 20-30cm enempää.

28.6.2008
Elsa ja Miia osallistuivat treenikaverin vapaaehtoistyönä organisoimaan tehotottispäivään kesäkuisena lauantaina. Kiitos Katille aivan loistavasti hoidetuista järjestelyistä!=)



Tässä hieman informaatiota kyseisestä päivästä:



"Tämä koulutus tulee tarpeeseen saada Raumalle huippuluokan kouluttajaa, joka on itse ajan tasalla koulutuksista ja lajien tilanteesta. Sari on kouluttaja, joka osaa ottaa koirasta kaiken kapasiteetin irti. Hän säätää viretilaa, opettaa tarkasti ja pitää huolen, että koiralla on mahdollisimman hyvä fiilis koulutuksessa. Tässä tiivistettynä Sarista ja hänen koiristaan:



Sari on kouluttanut/kilpaillut bordercollieita:



-Decathlete’s I Did It My Way ”Zorro” on Suomen, Ruotsin ja Norjan tottelevaisuusvalio, Suomen agilityvalio, Suomen käyttövalio HK3 ja EK3 ja JK1. Zorro on tämän lisäksi palveluskoirien Suomenmestruuskisoissa pärjännyt mallikkaasti: vuonna 2000 HK SM-2, vuonna 2001 HK SM-3, vuonna 2002 tuli se kaivattu Suomenmestaruus HK M-02! Ja kun haku kyllästytti, Zorrosta tuli erikoisjäljen Suomenmestari 2003!

Zorron talviharrastus toko tuotti sekin mielenkiintoisia tuloksia: Pohjoismaidenmestaruuskisoissa 6. sija vuonna 2001 samalla Suomen joukkueen tullessa toiseksi. 2002 tokon maailmanmestaruuskisoissa Hollannissa Zorro ja Sari tulivat neljänneksi.

He kävivät jopa valjakkohiihdon suomenmestaruuskisoissa vuonna 2002 tullen viidenneksi.



-Sarin toinen koira on erittäin herkkä bordercollie FIN TVA BH PiirM-07 Somollis Robban. Robban on opettanut paljon pehmeitä koulutusmenetelmiä Välimäen ja Leinosen avustuksella. On melkoinen taito kouluttaa noinkin pitkälle herkkää ja paineistuvaa koiraa.



-Nyt Sarilla on koulutuksen alla tulevaisuuden toivo Troya, BH Tending Jackpot. Troyan tultua taloon, koulutustuki laajeni Tending-tiimiin ja Nietosvaaran Päiviin (ent. Lindqvist)."



Jo ennen tätä esittelykirjettä odotin kovalla innolla koulutusta ja nyt päivään osallistuttuani voin valehtelematta todeta sen olleen todellinen "silmien avaaja". Toisaalta, kynnys kouluttaa koiraa(nsa) kasvaa koko ajan, tai toisin sanoen: tieto lisää tuskaa! Voi jospa sitä voisi ensi kerran aamulla herätessään todeta muuttuneensa hyväksi koiran kouluttajaksi. Mutta eipä taida se taito ihan yhdessä yössä tarttua, valitettavasti!

21.6.2008
HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Atk-tukihenkilö, eli pikkuveeeli-Otso ilmoitti Vieraskirjan jälleen toimivan. Enää pari viikkoa ja varusmiesajat ohi on. Hienoa!

16.6.2008
Pohdintaa ja hajutuksia... =) Canis-lehti taas kotona odotti töistä saapujaa ja siitä hyvä kahvipöytäkeskustelu rakkaan aviomiehen kanssa aikaiseksi saatiinkin. Topi treenaa kodista käsin tämän viikon, joten seuraa piisaa enemmän kuin piiiiitkään aikaan. Lehti oli jo kertaalleen luettu, kun minä ehdin paikalle ja sieltä löytynyt mielenkiintoinen artikkeli koskien koiran hyvinvointia. Lukaistuani itsekkin jutun läpi, en voi kuin punastellen todeta että osu ja uppos...



Perustarpeiden tyydyttäminen oli artikkelissa lähtökohtana lajin kuin lajin hyvinvoinnille ja yksinkertaistettuna tärkeä osa-alue siitä on liikunta, lepo ja sopiva määrä aktiviteetteja. Liikunnan suhteen omantunnon tuskia ei tässä perheessä tarvitse tuntea, mutta sitten tulikin piikki lihaan. Puhuttiin ongelmaryhmästä nimeltä yli-innokkaat koiraharrastajat, joiden koira ei juuri vapaa-iltaa viikossa saa. "Käydään agilityssä ja tokossa, tehdään jälkeä sekä harrastetaan hakua." sekä toinen karu totuus "Liian paljon, liian nopeasti voi vaurioittaa pysyvästi nuoren koiran psyykettä." Ou-nou... Tässä kohtaa pysähdyin ja menin itseeni. Minä olen tehnyt Elsan kanssa paljon ja pienestä asti, sitä ei käy mitenkään kiistäminen. Tässä kohden ei auta enää kuin toivoa, että aivan valtaisia tappioita en koiralleni ole -vaikka tahattomastikin- aiheuttanut. Pehmeän koiran kova treenaminen kun "saa sen hermorakenteen ylikuormittumaan" mistä seuraa ongelmia. Oireita artikkelin mukaan olisivat hermostuneisuus, ylireagointi asioihin kuten haukkuherkkyys ja pelko yllättäviä asioita kohtaan. Voivoivoi. Koirien burnout on tilanne kaameimmillaan.



Keskustelumme keittiön pöydän ääressä rönsyili stressiin ja sen ilmenemismuotoihin. Olisi mielenkiintoista mitata "stressitasoa" konkreettisella luvulla ja selvittää esimerkiksi kuinka paljon enemmän stressiä lenkille lähtö minun kanssa aiheuttaa versus lenkkeily Topin kanssa? Kun isäntä vie koiran ulos niin yleensä kilometrejä kertyy reilusti enemmän, koska ne kerätään hölkäten tai juosten. Koira on mukana, mutta pääpaino on silti omassa harjoituksessa. Elsa tulee joko perässä tai menee edellä, joskus pitkien matkojenkin päässä (Elsa on aamu-uninen, joten aamulenkeillä se vain löntystelee mukana). Kuulemani mukaan koira hakeutuu läheisyyteen vain niillä paikoilla, missä tietää kiinni joutuvansa eli odottaa pannan laittoa. Kotipihalla taas Elsa olisi tulossa syliin jos Topi kenkiä kuistilla jalkaansa pistää tai lenkin jälkeen venyttelee. Koira saa siis touhuta koko lenkin omiaan, eli on "aivot narikassa".



Minä kun olen Elsan kanssa yksin lenkillä, ei koira koskaan mene kovin kauaksi, ei taakse eikä eteenpäin. Se ottaa kontaktia pitkin lenkkiä, kääntyy katsomaan missä olen, "pyörii jaloissa" aina silloin tällöin ja on muutenkin kirjaimellisesti yhteisellä lenkillä. Minäkin (tunnustan) lenkkeilen mieluummin niin, että teen jotain pientä aktivoimisjuttua aina silloin tällöin, kuten kaukokäskyjä läheltä 1-2 vaihtoa kävyn heittopalkalla, osoitan paikkoja josta haluan Elsan menevän (ketteryysharjoituksia esim. puiden rungoilla, kallioiden päällä yms.) ja niin edelleen. Eli minut voidaan tuomita siitä, että olen koiraa varten lenkillä. Mutta kun se on vain niin kivaa...



Mitähän koira miettisi? Todella innolla Elsa on aina kanssani lenkille kuitenkin lähdössä. Ja sisällä se vinkuu perääni, varsinkin jos minä menen ulos mukanani jotain aktivointiin liittyviä juttuja (kuten ruutukartiot yms.). Mutta nyt artikkelin luettuani, voisin vannoa minun aiheuttavan koiralleni enemmän stressiä kuin mieheni. Ja täysin omalla käytökselläni sekä vain tavallani olla, vaikkakaan mitään pahaa en ole tarkoittanut. Voi miten paljon tekisinkään asioita eri tavoin, jos Elsa meille nyt tulisi! Harjoituskappale, sellaisen kohtalon on vesikoiramme kokeva. Koira on muutaman kuukauden päälle kahden vuoden ja mitä kaikkea se on jo joutunutkaan tekemään. Onneksi pörröpää perromme ei ole sieltä löysimmästä päästä ja on ehkä joiltakin karikoilta välttynyt sisukkuutensa ja luupäisyytensä vuoksi:) Tämän artikkelin lukemisesta tuli taas yksi syy lisää hankkia toinen pöhköpää meille: kaikkiin harrastuksiin ei tarvitsisi yhden otuksen revetä! Mutta sitä ennen, nyt ulos puuhastelemaan! Topi leikkaa nurmikkoa Elsa seuranaan ja Elsalla taitaa olla vähän tylsää... Ai mistä tiedän? Se tuli ikkunani taaksi, nosti etutassut ikkunalaudalle ja hymyili lasin takaa minulle. Eihän tässä auta muu kuin mennä ulos kuormittamaan koirani kovalevyä kosketusalusta leikkien kanssa!

6-8.6.2008
Vesikoirien pk-haku ja -jälkileiri sai suuren määrän perroja ja portugeeseja omistajineen suuntaamaan Uuraisille, Oikarin leirikeskukseen Jyväskylän kupeeseen. Miten kiva viikonloppu meillä olikaan! Tehtävää riitti aamusta iltaan ja paljon paljon oppia saatiin. Mikä mukavinta: Elsasta ei ollut juurikaan ongelmaa missään vaihetta leiriä!=) Hienosti vesiäiset pelaavat yhteen ja siinä samalla kun ihmisten illan istujaiset venyivät ties kuinka myöhään illassa, leikkivät kaiken ikäiset koiruudet sulassa sovussa keskenään vapaana pihamaalla. Elsa tosin taisi leikkiä enemmän kivillä kuin toisten koirien kanssa.... =) Pidättyväinen perro unohti pidättyväisyyden, jos tuntemattomalla vain oli olutta tai siideriä sopivasti tarjolla. Koira siis olisi juonut itsensä mukavaksi, jos vain se sille olisi suotu! Vieraille koirille Elsa ei lainkaan ärissyt, vain jos toinen kovin takapuolta yrittää tutkia. Eikä toisten pieniin ajoittaisiin rähinöihin yhtynyt koskaan, Elsaa oli harvinaisen vaikea provosoida äksyilemään. Ei hullumpi juttu tuokaan. Yöllä tosin jälleen kerran muistin miksi vesikoiralla ei kotona ole asiaa makuuhuoneeseen: joka ikinen kyljen kääntäminen sai aikaan rapinan, joka syntyy kun vesikoira tyttö kipittää sänkyni viereen ja laskee pään pedille odottamaan joko noustaan ja tehdään jotain. Tai joko pääsisi petille riehumaan. Yritä siinä sitten nukkua kun sisälle päässyt hyttynen inisee korvan juuressa, mutta et halua taas kerran saada vesiäistä liikkeelle aamuyön tunteina. Itse leirin rasteista ja opituista jutuista enemmän treenipäiväkirjassa. Vaikka leirin jälkeen olo oli suhteellisen väsynyt (mikä saa ihmisen ajamaan noin 300km/suunta, jotta voi herätä viikonloppunakin aamuisin kukonlaulun aikaan että ehditään koko päiväksi maastoon ja koiraa kouluttamaan??), ei leiri olisi voinut meidän osalta onnistuneempi olla. Puitteet olivat erittäin kivat tarkoitukseensa, ihmiset varsin mukavia, koirat hurmaavia ja aika kului kuin siivillä. Kiitokset järjestäjille, toivottavasti ensi vuonna nähdään samoissa merkeissä!=)



Leiri"humun" tuiskeessa miellyttävä tieto kiiri tekstiviestin muodossa Oulusta tottelevaisuuden joukkue sm-kisoista: Elsan äippä Milli ja ohjaajansa Sari saavuttivat 4. sijan VOI-luokassa! Onnea Milli ja Sari. Kuulemma Koiramme-lehden elokuun numero kannattaa katsoa hieman tarkemmalla silmällä...

2.6.2008
Miksi on niin mukava omistaa Elsa? Kaikki Elsan tuntevat tietävät Elsan puutteet ja ongelmat. Siksi ajattelin kerätä listaa niistä mukavista, ylivoimaisen kivoista jutuista, joiden vuoksi en koiraani vaihtaisi. On sitten jossain mustaa valkoisella, kun seuraavan kerran päätä seinään tahkotaan jonkin ongelman parissa….



Miksi Elsa on juuri sopiva koira meidän perheeseen, TOP 20:



1. Elsaa voi huoletta pitää vapaana omalla pihalla, vaikkei tontti aidattu olekaan

2. Elsa osaa huvittaa

3. Elsan jaksaa sopeutua meidän unirytmiin: nukkuu aamulla pitkään jos mekin ja kestää vaivatta tarvittaessa yli 10h ilman ulkoilutusta

4. Elsa ei räksytä

5. Elsa osaa rutiininomaisesti ilman eri käskyä odottaa ovella lupaa tulla sisälle ja tarvittaessa sännätä eri käskyllä pesuhuoneeseen pesulle (sekä odottaa siellä vaikka 40min pesijää…)

6. Elsasta saa lenkkikaverin –aina.

7. Elsalla on kauniit silmät joilla se hypnotisoi kenet vain haluaa

8. Elsan voi ottaa mukaan uimaan, koska se jaksaa uida vierellä vaikka kuinka kauan tahansa, eikä yritä raapia/tulla päälle

9. Elsan voi laittaa solmuun

10. Elsan kanssa pääsee pyörällä lujempaa kuin kylän pojat mopoillaan

11. Elsa haluaa syliin paijattavaksi

12. Elsa on aina valmis tulemaan autoon

13. Elsa ei välitä muista koirista/ihmisistä ja siksi sitä on helppo pitää vapaana lenkillä

14. Elsa on hyvä temppukoira

15. Elsa tottelee rajoja; pinkeäksi viritetty kuminauha riittää estämään pääsyn kiellettyihin huoneisiin, vaikka mitä tapahtuisi

16. Elsa tykkää saunomisesta (ja saunasiideristä)

17. Elsa ei varasta ruokaa

18. Elsa on perushyvä harrastuskoira perushyvälle harrastajalle

19. Elsa ei piittaa pintanaarmuista eikä hankalasta maastosta

20. Elsa on vain niin Elsa!

31.5.2008
Osallistuttiin Elsan kanssa oman seuramme järjestämään pk-tottispäivään, jonne kouluttajaksi saapui Suomen kärkipään suojelukouluttaja Esa Tapio, juuri Belgien IPO-MM joukkueen kisareissulta kotiutuneen. Koulutuspäivän aikana jokainen osallistuja sai pienen hetken ajan apua omaan ongelmaansa ja seurata päivän mittaan muiden koirakoiden työskentelyä. Meille päivänä suurin anti oli äly- ja väläys, että koira seuraa/on perusasennossa noin 10cm liian edessä!! Kun minä ylhäältä päin katson ja luulen saavani koiran oikeaan kohtaan, pitäisi sen ollakin reippaasti takanapäin. En ollut uskoa asiaa, mutta sivulta päin otettu digikuva perusasennosta kertoi karun totuuden. No, tekevälle sattuu! Tuskin ainoa virhe mitä ensimmäistä koiraani kouluttaessa olen tehnyt, mutta aika perustavaalaatua oleva kuitenkin. Jos haluaisin näin "pienen" koiran saada täsmälleen oikeaan kohtaan, pitäisi minun tinkiä tavoitteestani saada katsekontaktiapitävä koiruus seuraamisliikkeen aikana. Koira pitäisi opettaa katsomaan lonkkaani yms. muuta alempaa kohtaa kuin silmiäni, jos en halua sen edistävän. Elsan kanssa en muutosta varmastikaan ala vaatimaan, meistä kun tuskin niin korkeatasoisille kilpakentille koskaan on, että pilkun viilauksesta homma jäisi kiinni.

27.5.2008
Omakotitalon omistamisen riemuja ollaan enemmän ja vähemmän koettu viimeisen viikon aikana. Koiraharrastukset ovat jääneet luvattoman vähiin, kun pihan laittamisen mania on iskenyt koko sakkiin! Minä, joka en puutarhan hoidosta tai kasveista ylipäätään mitään ymmärrä, olen omin pikku kätösin istuttanut/kylvänyt orvokkeja, kääpiölubiineja, kääpiö kurjenmiekkoja, kaukasian maksaruohoa, pääskynmaksaruohoa, syysleimuja, mansikoita, ruiskaunokkeja ja samettikukkia. Topin sisätiloissa hienosti käynnistämän yrttien viljely-projektin onnistuin 90%:sti torpedoimaan siirtämällä hyvin voivat basilikan, rucolan, oreganon ja ruohosipulin taimet kasvimaalle liian aikaisin. Vain muutaman ruohosipulin elämänliekki heikosti vielä kytee... Elsa on saanut vähintäänkin raittiin ilman myrkytyksen männä viikonlopun aikana, kun aina aamulenkin jälkeen on viettänyt koko päivän pihalla jahdaten leluaan ja osallistuen mitä innokkaimmin pihatalkoisiin. Illalla on vielä jääty ulos grillaamaan pihalaatoista (löytyi vajan takaa) kyhättyllä grillillä, puretun hiekkalaatikon (ai miten niin sille ei ollut käyttöä?!?) laitojen toimiessa pöytinä... Onnellisia hetkiä koettiin, kun öljy loppui lauantai-iltana saunomisen jälkeen ja vasta tänään täytettä kattilaan saatiin. Vain Elsa on tarjennut (pakotettu) pesulle jäiseen veteen ennen sisälle tuloa viimeiset illat, me olemme keksineet sata ja yksi tapaa päästä suihkuun muualla. Kiitos team Hellstén vanhemmalle, joka juuri äsken lähti rescue-operaatiosta, kun poltin ei öljyn lisäyksestä huolimatta ottanutkaan käynnistyäkseen. Topista ei lämpöisen veden saannissa paljoa iloa ollut, johtuen täysin etäisyydestä, koska mies on kisareissulla Kajaanissa -se sallittakoon-. Onneksi apu saatiin ja ehkä sittenkin pääsen jo tulevana aamuna kotisuihkuun... Hope so.

21.5.2008
Me ollaan voittajia! =)



Toisin sanoen tänään osallistuimme ensimmäistä kertaa tottelevaisuuskokeeseen VOITTAJA-luokassa! Ihan voittoon asti ei fiilis kantanut, mutta saimmepa tuloksen. Pisteet oikeuttivat III-tulokseen, vaikka kaksi osiota aivan nollille menikin. Tästä illasta jäi kuitenkin voittaja-olo, niin hyvin Elsa suoriutui muuten pitkistä liikekaavioista noin 9kk kisatauon jälkeen. Turhaan pelkäsin kokeeseen tuloa, onneksi en viime tingassa perunutkin sitä!

28.4-3.5.2008
Luonto kutsuu! Elikot ovat heränneet ja erilaisia öttiäisiä ollaan tavattu retkillämme. Elsa ja Topi tapasivat taas lenkillä kaksi kyykäärmettä. Melkein joka päivä ovat metsässä lenkkeillessään viimeisen viikon aikana kyihin törmänneet. Vielä ei ole onneksi mitään sattunut, mutta ehkä olisi syytä harkita kyypakkauksen taskuun ottamista... Elsa sai pari päivää sitten uintikaverin metsälammessa pyörähtäessään, kun häiriköi vesiliskon kelluntaa. Se lurjus lähti vesikoiran perään uimaan!=) Punkkejakin on jo kotiin asti kannettu kaksin kappalein. Taisivat tarttua matkaan mukaan Vapunpäivänä puron varrelta, jossa oltiin ihmettelemässä kalojen kutemaan nousua. Lauantai-iltana saatiin idea lähteä yhdeksän aikoihin pyörillä Kakolammen kodalle makkaranpaisto puuhiin. Kesäisen tuntuisessa illassa poljettiin sopiva n. 7km matka kodalle, jossa istuttiin koko perheen voimin tulen äärellä aina puoleen yöhön asti. Metsän pimentyessä ympäriltä otettiin Elsakin kotaan sisälle valvovan silmän alle. En ole koskaan nähnyt koiran niin kovin ihmettelevän tulesta ylöspäin nousevia kipinöitä!! Elsa ihmetteli ja melkein kuuli rattaan raksuttavan kun se katsellaan seurasi valoilmiöitä, jotka taivaalle kodan katon harjan alta katosivat. Näytti kuin se olisi hymyillyt! Vekkuli otus!=)

20.4.2008
Nyt on FOTOT-sivua päivitelty oikein urakalla! Ilmeisesti on ollut aikaa napsia kuvatuksia ja muutama niistä kotisivuillekin Elsa 2v.-osioon on päätynyt. Muunmuassa Kauklaisten lintutornilla retkeiltiin porukalla pari päivää sitten ja sillä reissulla Elsa kohtasi kurjen. Harmi vain, että tästä tapahtumasta ei yhtään kelpo otosta saatu... Muita kuvia sitten löytyykin!

16.4.2008
Kylläpä vuosi 2007 on ollut menestyksekäs! Paitsi "oman" seuramme (RKS) kiertopalkintoskaboissa ja Vesikoirat ry:n vuoden harrastuskoira 2. sijasta tyytyväisinä huomasin onnistumisia tulleen myös Lounais-Suomen Spanielikerhon kiertopalkintoluokissa jopa kahdessa sarjassa. Elsa nappasi "Vuoden paras alokasluokan tottelevaisuuskoira" sekä "Vuoden paras aloitteleva monitoimikoira" -tittelit! Hyvä Elsa! Näillä vuoden 2007 saavutuksilla saadaankin hehkutella vielä pitkään, vastaavaa menestystä kun ei ihan heti ole näköpiirissä. Eikä toisaalta tarvitsekaan, vuosi 2007 todella ylitti kaikki odotukset harrastuspuolella!=)

13.4.2008
BH-koe Nokialla kutsui paitsi Elsaa, myös velipoika Nemoa. Sää ei meitä suosinut ja itku meinasi päästä kun perille saavuttiin: täällähän on takatalvi! Yöllä oli tullut LUNTA ja koko kokeen ajan (4h)taivaalta satoi enemmän tai vähemmän vettä ja räntää... Voi meidän vesikoiria, jotka kynitty vasta joitakin viikkoja sitten! Pieniä palelsi, eikä paljasta pyllyä nyt todellakaan ole kiva laskea vesilätäkköön tai loskaan... Kokeile vaikka itse! Vastoinkäymisistä huolimatta Zorrazo Y-perrot hoitivat homman kotiin, eli BH-koulutustunnus takataskussa kotiin lähdettiin -aivan jäässä, mutta onnellisina. Kiitos kannustusjoukoille sekä matkaseuralle! Kyllä tämä "koiraurheilu" vain osaa olla huvittavaa!=) FOTOT-osioon lisätty otoksia, joissa Elsa suorittaa tottisosuudesta vapaana- sekä kytkettynäseuraamista + henkilöryhmää (kts. loskainen alusta...). Lisäksi otokset kaupungiosiosta, joissa ohituksia tekevät paitsi lenkkeilijät, myös polkupyöräilijä kelloa soittaen.

9.4.2008
Elsa kastoi talviturkin! Miia ja Topi ovat viikon verran lomalla kotosalla ja tästä johtuen on ehditty lenkkeillä paljon paljon enemmän kuin yleensä. Tänään aamupäivällä lähdettiin tutustumaan pyörillä Lapin maastoihin vähän laajemmin kuin takanamme olevaan metsään. Seikkailtiin kosteassa sumussa ja lopulta jo tihkusateessa Narvijärven seudulla ja Elsa pulahti pari kertaa uimaan hyiseen veteen. Koira rakastui tällä retkellä myös nyrkinkokoiseen kivenmurikkaan... Sitä se raahasi suussaan (kita ammollaan) noin tunnin verran mukana ja vinkui aina kun kivi tippui maahan ja ei meinannut saada uutta otetta kosteaan sammaleeseen uppoavasta painavasta lelustaan... Kummallinen koira! Joko Elsan kunto on kasvanut tai sitten se on vasta nyt herännyt huomaamaan vauhdin hurman mitä pyörälenkit remmissä tarjoavat. Ollaan tavallisesti lenkkeilty pyörän kanssa niin, että vain keskustan alueella koira on kytkettynä ja reitti kulkee pääsääntöisesti metsäpolkuja/teitä pitkin jossa koira on vapaana ja viipottaa omia menojaan. Tänään uudella reitillä oli tavallisesti pidempi matka kytkettynä oloa, koska emme tienneet kuinka vilkkaasti liikennöity tämä tie olisi. Yhteensä noin 10km matkan sai likka tulla remminpäässä ja lähes koko sen ajan minä (remmin toinen pää) sain olla polkematta ja vain ohjata menoa. Topi jäi pyörineen kauas taakse kun me viipotettiin tuhatta ja sataa!=) Aina välillä tuli huilaustaukoja kun pysähdyttiin odottamaan hidasta miestä, joka sai hikihatussa sotkea naisten perässä:) Onneksi Elsa osaa suurinpiirtein oikea, vasen ja soo (=jarruta nyt ihmeessä) -käskyt, muuten olisi tehnyt tiukkaa hallinta. Vahva vesipeto, ei voi muuta todeta! Minä pidin pyörän vaihteita koko ajan isoimmalla mahdollisella (7), että edes vähän neidin vaudissa olisi hidastusta. FOTOT-osioon lisätty otoksia retkeltä talviturkin heittämisestä sekä kivestä, johon Elsa rakastui....

3.4.2008
Pääsimme mukaan Leena Välimäen(koirakoulu Jatsikka) pitämään "Vaihtelua treeneihin" -kurssille. Kurssi sisältää yhteensä neljä kokoontumiskertaa Turussa, joiden aikana harjoitellaan tokoliikeitä vaihtelevilla harjoituksilla ja etsitään vauhtia & motivaatioa kisasuorituksiin. Infon mukaan kurssi sopii ohjaajille, joiden oma mielikuvitus ei riitä tekemään tokosta kivaa. Tässä syy miksi mekin päätimme mukaan mennä. Viimeinen kurssin kokoontuminen on Vapun jälkeen 8.5, joten ihan joka viikko ei tarvitse Turkuun asti körötellä. Ensimmäisen kokoontumisen jälkeen mieli oli innostunut ja pitkästä aikaa koin HYVÄN yhteisen sävelen löytyneen ja touhuaminen oli paitsi mielekästä myös palkitsevaa sekä Elsalle että minulle. Innolla jäädään odottamaan tulevia ryhmäkokoontumisia.

17.3.2008
Elsan ensimmäinen päivä kiinanharjakoiran ja hyeenan risteytyksenä... Fotot-sivuilta +2v osastolla muutama kuvatus Elsasta uudessa punk-lookissaan!=)

16.3.2008
Elsa osallistui Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Paikanpäältä löytyi myös osaava handleri, mutta kaikki ei silti mennyt aivan toivotusti. Elsa kyllä käyttäytyi oikein hyvin sekä kehässä että ulkopuolella, mutta... Masentui niin täysin minun katoamisesta ja joutumisesta vieraan esittäjän "kynsiin", että oli aivan maansa myynyt kehässä. Häntä alhaalla, ilme surullinen, juoksuaskelia ei oikein halunnut ottaa... Aivan epätyypillinen perro; apaattinen ja surkean oloinen. Tyytyminen oli EH: ja kotimatka voi alkaa. Likka muuttui kuin napinpainalluksesta vieterijänikseksi ja omaksi itsekseen kun pääsi taas minun matkaan. Mitä tästä opimme: pakko opetella itse esittämään koiransa, jos sitä kehään aiotaan viedä... Kääks!=)

9.3.2008
Agilitykisat Liedossa (TSAU) ja kahteen starttiin olin ilmoittautunut. Ensimmäisen jälkeen kuitenkin lähdettiin kotiin... Piti todellakin näin pitkälle ajaa, jotta ymmärrän että nyt homma ei todellakaan suju. Alamäkeähän tässä on ollut koko syksy, mutta sitkeästi ollaan samalla tavoin jatkettu harjoittelua. Tänään Elsa otti vielä suht rennosti ennen starttia, mutta heti kun mentiin lähtökuopille oli kuin toinen koira. Ei suostunut istumaan, ei oikein tiennyt miten kuuluisi olla, alkoi läähättämään. Lähti kuitenkin radalle erittäin laiskan oloisesti ja heti neljäntenä esteenä olleen A:n päälle jäi ihmettelemään... Tuli vasta jonkin ajan kuluttua alas ja yhtä vaisusti jatkui meno. Kepit tosin löysi hienosti, mutta siihen hienoudet jäivätkin. Juoksi sinne ja juoksi tänne, aivan vailla selvää logiikkaa ja minua ei ainakaan kuunnellut. HYL sieltä tuli, vaikka rata olisi ollut todella kiva ja mahdollisuudet olisi ollut vaikka mihin jos koiralla olisi ollut hauskaa. Mutta ei ollut. Suorituksen jälkeen vähän nollailin tilannetta ja mietin radan laidalla mikä mättää. Mentiin leikkimään muutaman harjoitusesteen sekaan ja hyvillä palkoilla tekemään kerrallaan yhden esteen suoritusta aina välissä. Eikä Elsa vieläkään palautunut omaksi itsekseen, vaan jäi haahuilemaan ja oli kummallinen. Jalkoihini tuli kun kyykkyyn menin ja syliin änkeäisi tai kiepsahtaisi alas, aivan kuin haluaisi hyväksyntää ja alistuisi. Tai sitten se on jotain muuta. Kuitenkin koko ajan yritin kehua ja palkata ruhtinaalisesti ja lopulta vain leikkiä lelun kanssa harjoitusesteiden seassa, mutta ei niin ei. Joko otukseen sattuu, koska selkäkipuhan tekisi hypyistä yms. inhottavaa, tai sitten (olen itse tämän kannalla) olen saanut sen yhdistämään esteet paineistuneeseen mielentilaan ja agility on tyhmää-fiilikseen. Kun lopetin yritykset ja kokeilin toko-liikkeitä samassa tilassa, syttyi koira taas! Seurasi hienosti, maahanmenot yms. kunnossa, kaukojakin kokeiltiin hallin toisessa päässä. Ihan kuin tietäisi nyt mitä siltä vaaditaan ja tietää osaavansa nämä jutut ja teki parhaansa. Tietysti tässäkin paljon palkkaa, mutta kyllä sitä agilityssä on vielä ruhtinaalisemmin koetettu tarjota. Ei olisi ollut mitään järkeä jäädä kahdeksi tunniksi odottamaan toisen maksi1-luokan alkamista, osallistujiakin oli luokassamme lähemmäs 50kpl, joten ilmoitin järjestäjille meidän poistuvan ja lähdettiin metsässä reippailun jälkeen ajelemaan hieman huonoissa fiiliksissä kotiinpäin. Ensin teki mieli lopettaa koko harrastus, mutta tarkemmin mietittynä keksin päässäni kivoja, lyhyitä ja ennen kaikkea helppoja harjoituksia joita vielä voisi kokeilla ja yrittää palauttaa onnistumisen sekä ilon tunnetta Elsalle... Eli ei vielä heitetä hanskoja tiskiin, vaikka se varmasti helpointa olisikin, mutta nyt pidetään taukoa ja kun esteen ulos saadaan, käydään ihan kahdestaan tekemässä agilitykivaa, ilman valmiita ratoja ja ohjaustekniikoiden harjoittelua, joskin nekin olisivat tarpeen. Mutta asia kerrallaan. Kisaaminen ja viikottaiset treenit unohdetaan nyt! Toivottavasti tämä ei ole enne tulevaa vuotta ajatellen: vuoden ensimmäisissä kisoissa päätettiin jäädä tauolle koko lajista!=) No, suunta ei voi olla kuin ylöspäin!

4.3.2008
Tänään saatiin ensi kosketus Euran Seudun Koirakerhoon, johon vuodenvaihteessa liityin. Lapista kun on yhtä paljon matkaa Raumalle ja Euraan joten välillä on hyvä saada vaihtelua treeneihin häiriötekijöitä vaihtamalla. Tänään käytiin harjoittelemassa bh-kokeen kaupunkiosuutta varten ns. "kaupunkineliö"-treeneissä Euran keskustassa. Ihan kivaa oli ja hyödyttiin varmasti tämän tyylisistä harjoitteista.

2.3.2008
Voi tätä lappilaista koiran ulkoilutusta!! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ainakin taas kerran kiukuttaa. Lähdin Elsan kanssa käymään pyörällä lähikaupassa hakemassa herkkuja sunnuntai-illaksi. Takaisin tullessa välikohtaus tapahtui. Tulimme "kylänraittia" jalkakäytävällä, tien oikeaa laitaa, Elsa oikealla puolellani pyörän vieressä kytkettynä ja Elsan vieressä menee autotie pienen rotvallin jälkeen. Meistä katsottuna tien vasenta laitaa meitä vastaan on tulossa nainen/tyttö koiransa kanssa ja koira nuuskuttelee tien vastakkaisessa laidassa olevassa ojassa. Eli tulemme toisiamme kohden aivan eri puolilla jalkakäytävää, koirien välissä tämä toinen ulkoiluttaja sekä minä pyörällä. Näin jo kaukaa, että koira (sekarotuinen tai ehkä jokin collien tapainen) on flexissä ja alkoi etenemään meitä kohden ojaa pitkin. Huudan likalle "älä päästä", mutta mitään ei tapahdu. Tietenkin koira, joka flexissä päässyt siis etenemään jo noin 4-5m eteenpäin, säntää eteemme tien toiselta puolelta, ilmeisesti tavoitellen Elsan huomiota. Ihan kiltin oloinen otus, mutta pyörän eteen säntäävä elukka ei kauheasti mieltä ylennä.. Ajoin hiljaisella vauhdilla (jäinen tie, pysähtyminen ei tullut mieleenkään) koiraa kohden ja osuin etujalkoihin. Ei tainnut sattua, koska inahduksia ei päästänyt vaan suostui vähän väistämään. Samalla minäkin pääsen väistämään tai oikeastaan ajaudun autotielle, mutta onneksi ei tule moottorilla toimivia kulkuneuvoja mistään. Elsa ei välikohtauksesta ole moksiskaan, ei reagoinut tungettelijaan mitenkään ja väisti mukanani autotielle. Pientä varovaisuutta peliin! Inhoan flexejä ja joskus vähän niiden käyttötapojakin! Tulipahan taas kevennettyä mieltä!:)

2.3.2008
Vuosi 2008 on pyörähtänyt käyntiin kuin huomaamatta! Viime vuoden kokemuksista ja onnistumisista "potkua" saaneena, on aika asettaa tavoitteita kuluvalle vuodelle. Tavoitteita nimenomaan harrastustoimintaan, olettaen että koira ja ohjaaja pysyvät terveenä. Näihin tavoitteisiin palataan joulukuussa -08 ja joko ollaan tyytyväisiä tai yhtä hyvin voidaan pohtia mikä meni vikaan.



Tavoitteet Elsan harrastuksiin 2008:



TOKO

Ensisijainen tavoite on päästä harjoittelemaan evl-luokan liikkeitä. Matkalla tähän tavoitteeseen on kuitenkin suurin haaste, eli I-tulos tai tuloksia voi-luokasta. TK3, eli kolme ykköstulosta voittajasta, on haaveena, katsotaan riittävätkö rahkeet siihen. "Takaporttina" on loikata yhden ykköstuloksen jälkeen evl-koiraksi, mutta sekin on turhaa jos ykkösten uupuminen johtuu osaamattomuudesta.



AGILITY

Ensisijainen tavoite ei ole lainkaan tulossidottu, eli tärkeintä eivät ole tulokset, vaan yhteistoiminnan sujuminen. Tässä onkin haastetta! Kokematon ohjaaja ja kokematon koira joka ei ole ihan varma kannattaako tästä lajista niin kovin tykätäkään. Eli jos saamme agilityn olemaan iloista yhteistoimintaa on vuosi enemmän kuin onnistunut, vaikkei nousunollia maksi2-luokkaan tulisikaan. Toisaalta nousu maksi2:n ei välttämättä tarkoita tavoitteiden täyttymistä.



PK-LAJIT

Ensisijainen kilpailuihin sidottu tavoite on BH-kokeen suorittaminen. Treenitavoitteet ovat kyllä korkeammalla ja haku-koiraa tästä otuksesta koetetaan tehdä aina kun aikataulut antavat myöden. Niin monesta tekijästä on onnistuminen kiinni ja toisaalta niin pienistä asioista voi tulla isoja ongelmia, joten tavoitteita lajin suhteen on vaikea asettaa. Optimitilanne olisi jopa kokeeseen osallistuminen syksyllä-08, mutta sitten ollaan ylitetty ja rikottu rajoja vaikka kuinka! Eli ei sitä nyt ihan "viralliseksi" tavoitteeksi uskalla edes laittaa, ettei tulisi paineita ja pysyisi toiminta yhtä leppoisana kuin tähänkin asti. Jälkeä tekisi mieli harjoitella, mutta kaikkeen ei ole aikaa.



TAIPPARIT

Tavoitteena on osallistua taipumuskokeeseen, mutta vielä en ole lainkaan varma onko se vuoden 2008 vai 2009 tavoite. Joka tapauksessa esteenä osallistumiselle on harjoittelun puute, pitäisi päästä jossain hieman kokeilemaan miltä osiot tuntuvat ja näyttävät. Todennäköisesti läpäisyyn vaadittavia taipumuksia ei Elsalla ole. Luulen kokeen kaatuvan metsässä työskentelyyn, koska koira ei irtoa kovinkaan kauas. Elsan kanssa ollaan sen koko pieni ikä lenkkeilty vapaana jos jonkinlaisessa metsämaastossa joten tottumaton se ei todellakaan ole. Haluaa vain pitää kovasti kontaktia ja tulee säännöllisin väliajoin moikkaamaan meitä ja pitää näköetäisyyden jatkuvasti. Lenkillä tämä on tosin juuri sellainen ominaisuus, josta pidän!=)



NÄYTTELYT

Näytelmiin niin harvakseltaan osallistutaan, joten tavoitteitakaan ei tällä saralla kauheasti ole. Elsan turkki kun ajellaan tai ollaan ajelematta pääsääntöisesti muiden harrastusten mukaan, kun taas näyttelyitä ajatellen turkki on ainoa tekijä johon voidaan omalla toiminnalla vaikuttaa. Rohkea tavoite on toivoa toisen sertin saamista vuoden kuluessa, silloin välitavoite olisi kyllä hienosti täytetty! MVA -titteliin tietysti pyritään ja uskon Elsalla siihen rahkeitakin riittävän, mutta ei ihan niin paljoa, että se tarjottimella saataisiin seuraavasta kahdesta näytelmästä. Eli yksi serti jos saaliiksi saataisiin, siitä olisi hyvä jatkaa! Pettyneitä otukseen ei kuitenkaan voida olla jos tähän tavoitteeeseen ei päästy, tuomaristahan se on kiinni enemmänkin.

27.2.2008
Vesikoirat ry:n palstalta huomasin Vuoden Koira 2007 -kisojen tulosten tulleen. Yllättäen Elsa oli sijoittunut Vuoden Harrastuskoira- kisassa toiselle sijalle espanjanvesikoirissa. Olipa iloinen yllätys, vesikoirissa kun eri lajien aktiivisia harrastajia riittää!=)



Vuoden 2007 Espanjanvesikoirakasvattajaksi ylsi ylivoimaisesti Marika, eli kennel Zorrazo. Zorrazo-koiruuksia oli sijoittuneiden (kolme parasta) joukossa kaikissa muissa sarjoissa, paitsi Vuoden Espanjanvesikoirapentu-kilpailussa. Korkeimmalla pallille Zorrazo-tiimiläiset sijoittuivat Vuoden Agilitykoira-, Vuoden Harrastuskoira- ja Vuoden VSP-näyttelyespanjanvesikoira-kisoissa! Onnittelut kaikille menestyneille tasapuolisesti!=)

25.2.2008
Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry:n vuosikokouksen yhteydessä palkittiin viime vuoden menestyneitä. Yllättäen Elsa pääsi sijoittuneiden joukkoon!=) Vuoden 2007 TOKO-koirakisassa petomme ylsi 3. sijaan ja tämän lisäksi ikuisesti kiertävistä kiertopalkinnoista oli "Emmin pytyn" kylkeen kaiverrettu tuttu nimi. Tämä kiertopalkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja kriteerinä sen saamiseen on "RKS:n jäsenelle, joka saavuttaa koiransa kanssa parhaan I-tuloksen tottelevaisuuskokeissa alokasluokassa". Tulipa menestynyt olo!;)

23.2.2008
Elsa osallistui Turun vesikoirien yhteislenkkiin ja mukavaa oli!=) Miialle tuli yllättävä vapaapäivä Lahdesta ja Topikin huiteli tyky-päivän vietossa joten lähdettiin nauttimaan tuulisesta säästä Turkuun Luolavuorentielle. Elsa osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti, vaikka vähän pelkäsinkin miten Lapin "mökkihulluus" on vaikuttanut perroseen.

14.2.2008
Hyvää Ystävänpäivää ja ONNEA Zorrazon Y-pentue: tänään 2 vuotta!!=) Elsa viettää synttäreitään Topin vanhempien luona, kun Miia ratkeaa 12h työpäivään ja Topi huitelee Vierumäellä leirillä. Elsa kotiutuu synttäribileistä sunnuntaina, kun ensin me muut ollaan juhlittu Tiinan ja Laurin häitä Jyväskylässä.

10.2.2008
Kävimme hakemassa lisävinkkejä ja treenausmotivaatiota TOKO:n Leena Välimäen yksityistunnilta Turussa. Opettavainen ja innostava kokemus. Keväällä ehkä vielä saadaan järkättyä osallistuminen lyhyelle kurssille samaan aiheeseen liittyen. Katsotaan, eteneekö tavoite voivottelemaan pääsystä suunnitelmien mukaan...=)

29.1.2008
Kiehun kiukusta niin että tärisen!! Elsan kanssa lenkillä sattui tänään ikäviä. Nyt taas muistan, miksi en pidä remmilenkeistä. Oli jo sen verran pimeää, kun ulos suuntasimme, että ajattelin pysytellä teillä enkä hiipparoida susimetsässä. Jo lenkin alkuvaiheessa kaksi omituisesti käyttäytyvää tyttöä saksanpaimenkoiransa /sakemannisekoituksensa kanssa kiinnitti huomioni. Kolmen kopla käveli edelläni, mutta säntäsi meidät huomattuaan läheisen rivitalon pihalle. Soikion muotoisen lenkkini loppuvaiheessa toinen tytöistä ja koira olivat taas meidän edessä ja säntäsivät karkuun kovaa kyytiä. Kuinkas ollakaan kaksikko palasi pian samaa reittiä mitä tulivatkin ja tyttö yritti juosta koiransa kanssa meidän ohi kauempaa tieltä (kääntymättä siihen suuntaan missä me olimme T-risteykseen tulossa). Me olimme tulossa joen uomaa pyörätietä, Elsa vapaana, seuraa-käskyn alla. Tyttö ja koiransa juoksivat noin 10m matkan päässä meistä poispäin, kun koira huomasi meidät. Ei ollut tytöllä (ehkä yläasteikäinen?) mitään tehtävissä kun koiransa äristen kiskoi itsensä irti ja säntäsi meitä kohden. Elsa edelleen seuraa käskyn alla tapittaa minua kun pysähdyn, mutta en ehdi tehdä mitään. Vieras koira käy Elsan päälle ja sitten kuuluukin ärinää ja minun karjumista. Ei -onneksi- tainnut itsekään tietää mitä teki, kun pahempaa jälkeä ei saanut aikaan. Näykkäisyillä selvittiin. Tyttö ei meinannut saada koiraansa ruotuun ja kun vähän tilanne herpaantui sain sen otuksen ajettua kauemmaksi meistä. Siinä sai tyttö kuulla kunniansa. Olisin voinut lyödä, niin kiukkuinen olin. Tyttö ei edes pyytänyt anteeksi, mutta taisi kuitenkin vähän nolottaa. Ensi kerralla ei näin helpolla pääse, nyt lähti kiireen vilkkaa pois paikalta. Me jatkoimme omaan suuntaamme ja samalla selvisi miksi tyttö oli kääntynyt takaisin ja yrittänyt toista kautta ohitse; tiellä meitä tuli vastaan dobermannin sekä ison saksanpaimenkoiran ulkoiluttajat. Nämä koirat olivat myös täysin hallinnassa, mutta tod.näk. tytön koira ei vastaavasti näille uhitellessaan olisi ilman arpia selvinnyt. Vanhempien vastuuta penäisin, jos vain tietäisin kenen koira ja tyttö holtittomasti Lapin keskustassa seikkailivat.

27.1.2008
Elsa kävi kääntymässä Turun Top Dog Showssa. Näyttelymenestys ei ollut huima (ERI ja kilpailuluokan 3. sija), mutta huima muutos oli tytön käyttäytymisessä. Koiramme oli kuin ihmisenmieli ja teki kaiken niin kuin pitikin. Kerrankin jäi todella hyvä fiilis Elsan aivoituksista:) ja suuri ihmetys kuinka mukava otus meillä matkassa onkaan. Takaisin tulomatkalla poikettiin mammalla ja siellä(kin) neiti käyttäytyi kuin unelma, vaikka Otsokin lomaili armeijasta sattuen olemaan paikalla! Hieno koiruus tuo Elsa=)

3.1.2008
Fotot sivun alle on uutena juttuna ilmestynyt kuvakertomus Elsan kodin valmistumisesta. Sitä sitten päivitellään sitä mukaan kun jotain saadaan aikaiseksi... Toivottavasti kesään mennessä kaikki näyttää siltä miltä pitääkin!

29.12.2007
Elsa kävi välipäivien kunniaksi hierottavana urheilukoirahieroja Minna Lammisella (BeGood). Minna tuli Marjon järjestämään hierontapäivään Eurajoelle, jonne matka meiltäkään ei pitkä ollut. Koska Minna ja Elsa eivät olleet ennen tavanneet, varasi Minna aikaa arviointiin, tutkimiseen sekä hierontaan 90minuuttia. Pelkäsin kovin, mitä Elsa ihmisestä meinaa, mutta hämmästyksekseni Elsa hakeutui itse Minnan läheisyyteen kun aikansa seurustelimme hierontahuoneessa. Minna ei ollut yrittänytkään ottaa kontaktia Elsaan ja tästä hämääntyneenä meni "paha petomme" itse istumaan Minnan jalkojen juureen, jotta saisi paijausta. Minna hieroi Elsan, ensin seisoma-asennossa ja sitten kylkimakuulla. Siinä neiti rötkötti ja nautti vielä lopuksi venyttelyistä. Kovin Minna ihasteli Elsan vahvoja takareisiä ja hyvää lihaskuntoa, kröhöm...=) Mitään jumeja ei Elsasta löytynyt ja tästä tietenkin ilahduin. Vähän pelkäsin, josko viime kevään murtuma-amputaatio episodista olisi jäänyt puolieroja, mutta ilmeisesti tehokas uittaminen kesällä auttoi kuntoutumisprosessissa.

26.12.2007
Elsan paras ystävä tuli kylään ajanjaksoksi X. Henkka toi tullessaan joululahjan: Vilanderin Koirankorjauskirjan! Miten ihmeessä se osasikaan?!? Toistaiseksi kolmas makkari on vielä työnalla, joten Elsa ja Henkka jakavat saman huoneen. Eikä Elsa parempaa tilannetta voisi toivoa=)

23.12.2007
Elsa kotiutui evakosta Mouhijärveltä. Leikit Elli-staffin kanssa on leikitty ja tyttö pääsi uuteen kotiin Lappiin. Elsalla on oma huone teemaväreihin sopien, joten kyllä kelpasikin kotiin palata!

18.12.2007
Elsan järjestyksessä toiset juoksut ovat ohi. Valeraskautta ei toistaiseksi havaittavissa.

9.12.2007
Kuten treenipäiväkirjasta voi huomata, kaikki toiminta on lamaantunut. Syy ei ole ainoastaan Elsan juoksut vaan kiire vipellys muuttopuuhissa. Tänään 10h uudessa kodissa tapettien alasrepimisen ja listojen irroittelu + katon putsauksen jälkeen Elsa-remonttireiska lähti evakkoon Mouhijärvelle. Paluupäivää ei lyöty lukkoon, mutta varmaa on että ennen vuodenvaihdetta 2008 koiruus palaa (uuteen) kotiin!=)

27.11.2007
Elsan järjestyksessä 2. juoksu on alkanut. Ja taas jäävät harrastukset tauolle, plääh.. Tosin tällä kertaa sattui siinä mielessä "hyvään saumaan", kun tuleva muutto ja muukin sähellys (joulu+uusi vuosi) olisivat kuitenkin vähentäneet treenausintoa. Täytyy vain toivoa, että valeraskaus ja apaattisuus eivät tulisi yhtä voimakkaina kuin viimeksi.

26.11.2007
Ihme on tapahtunut! Koiran tultua taloon on Miian liikuntaharrastukset jääneet todella rajoittuneelle tasolle. Kohta kaksi vuotta mennyt ilman säännöllistä liikuntaharrastusta, jota tekisin vain itseäni varten, vailla koiraa... Pehmeä lasku takaisin säännölliseen treenaukseen löytyi omasta koiraseurasta!:) Aloitin "Nopeus-ja ketteryysharjoitukset on tarkoitettu ainoastaan koirien ohjaajille. Kurssin tarkoituksena on kehittää ohjaajan omaa liikkumista ja tasapainoa." Katsotaan, jatkuuko liikkuminen muodossa tai toisessa vielä kurssin jälkeenkin.. SYYTÄ OLISI!

25.11.2007
Hakupalaveri. Aika kului kuin siivillä, kun hakupoppoo kokoontui ja hieman avasi termejä meille uusille joukkoon eksyneille. Kolme tuntia taisi vierähtää, mutta tulipahan opittua mitä kuuluisi tehdä, jos käsketään oikeaan etukulmaan umppariin ääneksi tai toiseksi ukoksi norjalaiseen sekametsään... =)

6.11.2007
Agilityn syyspalaveri. Talviharjoitteluhalli on löytynyt, treenejä ei tarvitse unohtaa kylmien ilmojen ajaksi! Näillä näkymin aloitamme treenauksen kilpailevien maksi-koirien ryhmässä.

3.11.2007
Raumalle sataa ensilumi ja Elsa on kennelyskässä lyhyessä turkissaan. Ei hätää, Topin äiti Kirsti tulee jälleen hätiin!=) Elsa saa päälleen ensimmäisen "kokeiluversion" hauvavillapaidasta. Raidat hoikentavat, katso vaikka!

29.10.2007
KENNELYSKÄÄ!!

Koira karanteenissa ja köhä kurkussa. Virkeä ja iloinen otus joka tapauksessa!

27.10.2007 agilitykisat
ATT:n kisoissa Turussa, Elsa ilmoitettu yhteensä kolmeen eri starttiin. Ensimmäinen lähtö oli aamu kello kymmenen jälkeen, viimeinen iltapäivällä neljän jälkeen, joten piiiiitkä päivä oli luvassa. Tavoite oli saada yhdestä startista puhdas nolla. Tämä tavoite ei täyttänyt. Ensimmäiset kaksi rataa olivat Saviojan käsialaa ja niissä oli paljon käännöksiä ja suunnan vaihdoksia, koiran on siis oltava koko ajan käsissä. Aivan liian haastavia meille... Ensimmäiseltä radalta HYL (tosin vain yksi 36:sta koirakosta teki puhtaan nollatuloksen) ja toiselta saimme jo tuloksen (10 ratavirhettä + reilut 6s.aikavirhettä, ihanneaika 40s.). Pitkän päivän viimeinen keikka oli hyppyrata, Vuorisen käsialaa tämä. Rata olikin suhteellisen simppeli, vain muutamia jippoja radalta löytyi, mutta tästä radasta meidän tasoisella agilityllä olisi ollut mahkut nollaan. No, mokasin tämän itse, leikkasin putken edestä enkä kuitenkaan ehtinyt leikkaamaan. Loppusuora muuttui tästä vinoksi, kun Elsa ehti putkesta nopeammin kuin luulin ulos ja pinkaisi sinne, minne edestä viipottavan ohjaajan käsi näytti. Kieltovirhe, aikaa paloi ja lopputulos oli 5ratavirhettä + reilut 4s. aikavirhettä (ihanneaika 37s.). Hieno juttu oli, että Elsa teki innokkaasti ja reippaasti lähes kaikki radat. Loppuakohden toki hyytymistä havaittavissa. Tästä viisastuneena en jatkossa enää ilmoita ilman painavia syitä Elsaa kolmeen starttiin saman päivän aikana. Ja kisoihin ei muutenkaan taida hetkeen olla asiaa: taitoja olisi syytä hioa ennen radoille suuntaamista!

18-21.10.2007
Torstai-iltana Elsa reissasi Miian mukana Mouhijärvelle Miian vanhempien luokse hoitoon. Jälleen siis riitti puuhaa riehuessa Elli-staffin kanssa. Miia matkusti perjantai aamuyöstä Lahteen koulunpenkille ja palasi vasta lauantai-iltana. Ajamisesta väsyneenä jäimme vielä yhdeksi yöksi Mouhijärvelle. Sunnuntaina "kotimatkalla" poikettiin kolmen tunnin ajaksi Pirkanmaan Vesikoirien tapaamiseen. On aina niin kiva nähdä Elsan äitiä Milliä, velipoika Nemoa sekä tietysti Saria. Yhteislenkin jälkeen oli vuorossa hakuilua metsässä ja Elsakin sai osallistua. Todella nopeasti aika kuluikin ja ilta seitsemän jälkeen lähdimme vasta ajelemaan kotiin Raumalle. KIITOS kaikille mukana olleille PiVesiläisille mukavasta seurasta!!

12.10.2007
Asunto on nyt myyty!! Eipä siinä kovin kaua'aa mennyt. Ei Elsa tosin aivan ilman kattoa pään päällä jää.. Joulukuussa Elsa saa muuttaa Lappiin vartioimaan omaa pihaa. Niin, ja mukana omakotitaloon muuttavat myös Miia ja Topi.

11.10.2007
ELSA on kynitty! Tähän asti Topi on hoitanut Elsan keritsemisen tässä huushollissa, mutta koska kyseinen "parturi" lähti Intiaan kisamatkalle, otti Miia A5:n kauniiseen käteensä. Tunti siinä meni: on se vaan niin mukavaa kun koira on juuri siinä asennossa mihin se laitetaan ja juuri niin kauan kun on tarvis. Työ oli helppoa ja nyt on tytöllä uusi lookki! (eikä kurat kulkeudu entisissä määrin sisälle)

10.10.2007
Elsa osallistui kirpsakassa lokakuisessa illassa järjestettyihin RKS:n epävirallisiin agilitykisoihin. Ilmoitin rotan 1-luokkalaisten radalle ja rata tuntuikin aika haastavalta siihen tutustuessa. Ennakkoajatuksistani huolimatta radan haasteellisuus ei koitunut tänä iltana ongelmaksi, vaan koiran passiivisuus.... =(

Elsa lähti lönkötellen matkaan jo heti alussa ja tahti sen kuin hidastui radan edetessä. Ei minkäänlaista intoa tähän touhuun. Voihan kurjuus! Missä on se perro jonka perässä ei meinaa pysyä?!?! Harrastuskoiran kanssa on masentavaa harrastaa jos se päättää olla harrastamatta... Tästä radasta surkistuneena päätin jo heittää pyyhkeen kehään ja unohtaa koko agilityn. Onneksi yönylitse nukkuminen hieman pehmensi tunteita ja ehkä me vielä joskus tässäkin lajissa voidaan kisata. Sitä ennen vain pohjatyö täytyisi rakentaa paremmin... Pienempiä radan pätkiä, enemmän palkkaa? Ainakin tavoitteet rutkasti alemmaksi!

4-6.10.2007
Elsan viikonloppuseikkailut part I:

TORSTAI
Elsalta viedään koti alta, eli kiinteistövälittäjän saapuessa arvioimaan kerrostalokaksiomme arvoa myynti-ilmoitusta varten, pääsi Elsa hetkeksi hoitoon Topin äidin luokse. Ilta seitsemän aikaan rotta haettiin Volvon kyytiin ja naisvoimin (Miia & Elsa)jatkettiin matkaa kohden Lahtea. Päämärä, Hennalan kasarmi, saavutettiin ennen kello kymmentä. Sosiaalista käyttäytymistä harjoiteltiin tutustuttamalla Elsaa Suomen sotilas-5-ottelu joukkueeseen. Pientä ujostelua, enemmän taisi Miian hermot kiristyä jännityksestä. Yö meni rauhallisesti, Elsakin sai nukkua teemaan sopien army-kuvioisella patjalla.

PERJANTAI
Miia mennessä kouluun jäi Elsa Topin armoille. Elsa osallistui ammuntaharjoituksiin sekä juoksutreeniin. Ei ongelmia! Mikä parasta, illalla nautittiin koko perheen voimin laatuaikaa rentoutumalla tuttavapariskunnan luona saunoen ja syöden. Vierailu Elsalle tuntemattomien ihmisten kotona sujui paremmin kuin hyvin! Rotta suorastaan yllätti käyttäytymällä niin kuin koiran kuuluukin!=)

LAUANTAI
Väli Lahti-Hyvinkää taittui jouhevasti uskollisella Volvolla. Asiasta kukkaruukkuun, myös auto (Saksantuonti Volvo V70, 180tkm ajettu, hyvät herkut) on kaupan, joten kiinnostuneiden kannattaa pistää postia yhteystiedot kohdasta löytyvään osoitteeseen:). Takaisin asiaan! Hyvinkäällä Elsa osallistui ensimmäistä kertaa elämässään virallisessa luokassa Erikoisnäyttelyyn. Narttuperroja oli ilmoitettu huimat 57 kappaletta ja Elsan luokassa, nuoret nartut, oli luettelon mukaan 16 koiruutta! Johtuen Miian suuresta hermostuneisuudesta koskien rotan käyttäytymistä kehässä, pyydettiin Elsaa esittämään tälle ennestään tuntematon henkilö. Noora nappasikin rohkeasti petomme mukaansa ja me hävisimme takavasemmalle videokameran kanssa. Elsan vuoron koettaessa koira seisoi kuin patsas!! Espanjalainen tuomari syynäsi todella tarkkaan paitsi suuvärkin ja pään, myös koko vartalon tassuja ja hännänpään kopelointia myöden. Ja Elsa vain seisoi! Eikä handleri edes pitänyt kaksin käsin rotasta kiinni, vain näyttelyremmistä oli ote, tyttö esiintyi aivan itse! Kyllä sydän hakkasi meillä kehänauhan ulkopuolella olevilla. Liikkuminen ei ollut yhtä lennokasta kuin normaalisti, mutta ymmärrettäväähän tuo, kun taisi Elsaa harmittaa omiensa tyly hylkäys. Erinomainen arvosteluhan sieltä tuli, eli vaaleanpunaisen nauhan Elsa ja Noora nappasivat. Kilpailuluokassa tuomari juoksutti vielä kertaalleen neljä eri koiraa yksittäin edestakaisin, Elsa oli yksi näistä neljästä... Lopullinen saavutus oli tänään nuortenkilpailuluokassa toiseksi sijoittuminen! Voi sitä riemua! Oltiin me ylpeitä. Kiitos Noora! Loppupäivästä kilpaillussa paras narttu -kisassa Miia sai esittää Elsaa, mutta emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon, mutta sepä ei haitannut lainkaan. Olimme niin iloisia Elsan hyvästä käytöksestä ja helppoudesta koko näyttelypäivän aikana. Tämä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja mielialaa nostattava viikonloppu.

14-16.9.2007
Elsa vietti viikonlopun hoidossa Topin vanhemmilla, kun Miia ja Topi reissasivat Lahteen. Oli päässyt tyttö Silakkamarkkinoille ja kaikkea muuta mukavaa!=) Sunnuntai-iltana hauvaa kotiin haettaessa hienointa oli kuulla, kuinka reippaasti ja sujuvasti viikonloppu oli sujunut. Vieraat ihmiset olivat rapsutelleet Elsaa eikä ollut neiti ollut millänsäkään!

Muuta asiaankuulumatonta: Fotot-sivut päivitetty (viimeisin).

9.9.2007
Sunnuntai-illan ratoksi iso joukko vesikoiraihmisiä ja vesikoirista kiinnostuneita kokoontui Raumalle "kotimajallemme" (RKS:n maja) kuuntelmaan koirakouluttaja(Koiraneuvola Pevi, Koirakoulu Pevikan, koirankorjauskirjan kirjoittaja)Pertti "Peetsa" Vilanderin luentoa. Aiheena oli tietysti espanjanvesikoirat ja miten elämä niiden kanssa voisi olla helppoa ja mutkatonta. Todella mielekäs ja innostava luento, paljon tuli hyödyllistä asiaa koiran käytökseen liittyen. Meidän perhettä edusti tällä kertaa (vai pitäisikö sanoa jälleen kerran) Miia. Topi lähti sorsametsälle ja Elsa joutui tyytymään osaansa kotikoirana.

1. - 2.9.2007
Elsa osallistui viikonlopun aikana elämänsä ensimmäisiin agilitykisoihin. Tämäkin etappi siis saavutettu! Tulokset eivät tosin suurempaa hurraamista aiheuttaneet. Ohjaajana toiminut Miia vanheni sunnuntaina, täyttäen 25-vuotta, ja tämän kunniaksi taisi nollarata olla ihan hilkulla! Pienestä se oli kiinni, mutta virhepisteitähän sieltä tokavika esteeltä otettiin... Saatiin ainakin tulos, kokemusta ja ajanviettoa, jos ei muuta!:)

17-18.8.2007
Osallistuimme Elsan kanssa KOIRATANSSI-minileirille. Eli kahtena iltana harjoittelimme lajin saloja kouluttaja Reija Puolakan johdolla. Todella mielenkiintoinen ja hyvä kurssi!! Näistä harjoituksista on varmasti hyötyä paitsi itse lajissa, mutta myös toko:a silmällä pitäen. Mielettömästi tuli harjoituksia, joissa koiran kontakti ja yhteistyö varmasti petraantuvat entisestään! Näiden kahden illan perusteella olen aivan intona tämän tyylisiin harjoituksiin ja ehkä tästä vielä poikii jotain... =)

5.8.2007
Huh-huh! Tämä päivä ja tokokoe Köyliössä olivat hieno päätös meidän kisaamiselle kyseisessä lajissa tänä vuonna. Kuumassa kesäsäässä Elsa yllätti kaikki ja otti luokkavoiton 11:sta koirakosta avoimenluokan kokeessa. Samalla saavutettiin koulutustunnus TK2, ennen Elsan puolitoistavuotis synttäreitä! Uskomatonta!! Nyt alkaa ansaittu tauko tokoilusta, voittajaluokkaan eksytään aikaisintaan loppukesästä -08. Hyvä Elsa, hieno öttiäinen!!

27.7.2007
Elsa pääsee hoitoon. Kennel Hoppingham's (staffit ja tasnkandogit) Anitta lupautui rohkeasti ottamaan sekä Elsan että Ellin hoitoon viikonlopuksi. Syykin on hyvä: Miia ja Topi vihitään lauantaina 28.7.2007 ja kaikki potentiaaliset dogsittereiksi soveltuvat tutut ja sukulaiset ovat mukana juhlimassa häitä!

Elsa jatkaa viikonlopun jälkeen lomailua Ellin kanssa Mouhijärvellä, tuore aviopari hakee hurtan joskus ensi viikon loppupuolella.

21.7.2007
Tänään matkattiin järjestyksessä kolmanteen avoimenluokan tokokokeeseen Harjavaltaan. Pientä paniikkia oli ilmassa, koska harjoittelu ollut todella vähäistä ja nekään vähät eivät ole antaneet toivoa paremmasta. Luokkamme oli kovasti myöhässä (reilun tunnin) ja ilma kentällä helteinen. Kaikesta hermoilusta huolimatta Elsa teki pitkästä aikaa siedettävän hyvää työtä! Parantamisen varaa jää, kuten aina, mutta ongelmat kontaktissa yms. eivät romuttaneet kisaamme. Vasta viimeisien liikkeiden aikana väsymys alkoi paistaa oikein selvästi perroneidistä. Tänään "taistelimme" tiemme I-tulokseen sekä luokkamme toiseksi. Voiton vei ylivoimaisesti (191p.) espanjanvesikoira Peppi!=) Vesikoirat rules!:)

15.7.2007
Virallinen avo-luokan tokokoe omalla kentällä. Ilma suosi meitä: aamulla satoi, päivällä oli pilvistä (ehkä vähän liian tuulista) ja viileää. Ei ainakaan energianpuutetta aiheuttavaa hellettä. Tämä koe meni ihan farssiksi. Elsa oli sellaisessa viretilassa, kuin pikkulapset ovat yliväsyneenä ja riehuvat päättömästi ennen kuin tulee itku ja uni. Siis touhuamisenergiaa paljon, mutta pilkesilmäkulmassa ja omia kuvioita keksien kehässä käytiin. Sekoilut oikeuttivat II-tulokseen, ja ehkä hieman heikosta AVO-luokan tasosta johtuen pääsimme vielä 3. palkintopallille. Harvon näin huonolla tottelevaisuudella saa lähteä ruokapussin, pokaalin ja koiranlelun kanssa kotiin! Kauhunsekaisin tuntein odotan ensi viikonlopun kisoja: jos tämä touhu on tällaista, mitäs sitten tehdään!!!!!!!

7.7.2007
Tänään pääsimme edustamaan Rauman Käyttö- ja Seurakoirayhdistystä tottelevaisuuden joukkueSM-kokeeseen!! Samalla korkattiin Elsan ensimmäinen AVO-luokan koe, hurjaa touhua! Aamu alkoi drymaxin päälle pukemisella, ulkona satoi kaatamalla (koko matkan). Paikanpäällä Piikkiössä ilma muuttui ennen meidän vuoroa helteiseksi, joka on itse asiassa vielä pahempi rotan kannalta. Bongattiinpa vielä päivän aikana kehän laidalta mm. Elsan velipoika ja äippä, oli taas mukava vaihtaa kuulumisia Sari!=)

Itse kokeessa ylitimme itsemme osioissa, jotka aiheuttivat eniten unettomia öitä ennen tätä päivää. Vastapainoksi moni varma liike mokattiin joko osittain tai kokonaan. Eli edistystä on tullut, mutta nappisuoritusta saadaan jäädä odottamaan. Järjestäjien teknisten ongelmien vuoksi lopullinen pistesaldo on toistaiseksi vielä mysteeri. Lähtiessämme paikanpäältä noin 2-3h itse suorituksemme jälkeen, oli tulostaululla puolet AVO-luokan tuloksista, Elsan kohdalla pisteet näyttivät 160p. Joitakin tunteja eteenpäin sain puhelinsoiton -KIITOS Kirsi!- että "koneet" ovat mokanneet ja tulokset eivät ole oikeat. Illalla vielä sain puhelimitse tiedon, että nyt "tarkastetut" AVO-tulokset olisivat taululla ja meidän kohdalla näkyy maaginen 160 pistettä edelleen. Kilpailukirjat jäivät järjestäjille, niistä varmaankin selviää lopullinen tulos hamassa tulevaisuudessa.

Kolme päivää kisojen jälkeen kilpailukirjat toimitettiin takaisin. YKKÖSTULOS AVO-KOKEESTA OLI JA PYSYI!!:)

2.7.2007
Hiphei!=) Maanantai-illan ratoksi pyöräilin helteessä Elsan kanssa puolituntia kentälle epävirallisiin agilitykisoihin (uskollinen Volvo on vuosihuollossa). Osallistuimme sekä mölli-makseihin, että kokeilumielessä ensimmäistä kertaa ikinä 1-luokan makseihin. "Lämmittelyssä" pahimmat hösellyksensä hukannut vesikoira oli radalla nopea, pirteä ja ihmeekseni vielä taitavakin! Virheet mölliradalla tulivat (kuten aina) puhtaasti omista mokistani. Meidän sijoitus tänään 5./16, virhepisteitä kertyessä 15. Sitten olikin 1-luokan rataan tutustuminen ja voi paha minkä radan pisti! Rata tullaan toteuttamaan tulevana viikonloppuna Vöyrillä Agirotu-tapahtumassa ja kyseessä on tietysti "Open Class" -kilpailun rata. Kyseinen rata sääntöjen mukaan "vastaa keskimärin 2 -luokan tasoa". Rata julkaistiin etukäteen ASB-lehdessä. Pahoja paikkoja oli näinkin kokemattomalle ohjaajalle enemmän kuin muutama radan varrella. Tänään ihanneajaksi RKS:n epiksissä tuli 50s. Kuinkas kävikään! Vain kaksi kilpailijaa 19:sta sai nolla-radan, Elsan ollessa toinen näistä! Sijoituimme toiseksi, uskomatonta! Kyllä nyt hymyilyttää!=)Hienoa Elsa ja samantien 4h kentällä notkumisen jälkeen "jäähdyttelynä" pyöräily jo viilenneessä illassa takaisin kotiin nukkumaan.

14.6.2007
Voihan harmi! Tänään ohjelmassa eläinlääkärireissu Eurajoelle, koska halusin näyttää Elsan päässä olevaa ihottumaa. Tuloksena oli ruiskeena antibioottia, B-vitamiinia ja antibioottikuuri! Ei tarvitse mennä ensi viikon tokokokeeseen. Tämä ei tosin harmita, sen verran hölmöilyjä on harjoittelussa sattunut. Elsaa ihottuma päässä ei tunnu haittaavan, siksi siitä en niin kauhean huolestunut olekaan. Eläinlääkäri vielä kiitteli: "onpa teillä kiltti koira, antaa tehdä mitä vain!" (ronskilla otteella puhdisti kuivunutta eritettä silmien ympäriltä + piikitteli). Eipä ole tästä pedosta ennen tuollaistakaan arviota saatu!:)

9.6.2007
Ei osaa Elsa käyttäytyä, se on nyt todistettu. Osallistuimme BH-kokeeseen ja saimme hylsyn. Kytkettynä seuraaminen vielä oli erinomaista tuomarin arvion mukaan, mutta vapaana alkoi jo hieman helle painaa ja kieli lähes tippui suusta läähättäessä.. Jätettävissä liikkeissä alun seuraaminen erittäin laiskaa ja jouduin antamaan lisäkäskyt molemmissa (istu ja maahan). Luoksetulo oli ihmeekseni reipas, mutta suoraan sivulle kuten olen opettanut. Paikallamakuussa Elsa todellakin huvitti yleisöä!=) Alkoi jonkun minuutin jälkeen kieriskelemään, teki ainakin 5 kertaa kierrähdyksen itsensä ympäri. Ilmeisesti paksu turkki jo kutittaa ja kentällä oli ruoho leikattu hetki sitten ja läkähdyksissä oleva koira kieriskeli itsensä aivan sotkuun kuivassa heinässä ja ruohossa. Ilma lähenteli 30+ astetta ja tuomarikin oli mielestäni asiallisen tiukka, joten vain 3 koirakkoa yhdeksästä pääsi jatkamaan kaupunkiosuuteen. Tämä otetaan vielä uusiksi, mutta odotetaan syksyn viileämpiä ilmoja!=) Kisakokemusta saatiin, jos ei muuta.

Väsyneestä karvapallosta kehkeytyi vielä tämän (epäonnen)päivän mittaan oikea rotta! Topi otti trimmerin kauniiseen käteensä ja keritsi tytön 1,5tunnissa.
Katso kuva!=)

3.6.2007
Kesän ensimmäinen kanoottiretki on nyt tehty! Saareen päästiin ilman intiaanikanootin kaatumista ja Elsakin rauhoittui lopulta istumaan ja ihmettelemään lintuja polvieni välistä. Saaressa perro oli kovin innokas hakemaan mereen viskattuja karahkoita huolimatta aallokosta!

Toinen muistamisen arvoinen asia tapahtui illalla. Ensimmäistä kertaa ikinä imuroin koiran! Turkki täynnä pienenpientä roskaa ei sisälle ollut asiaa, joten ajan säästämiseksi imuri käteen ja roskat pölypussiin!=) Elsa alistui tähänkin kohtaloonsa aika lungisti.

30.5.2007
Elsalle TK1 -koulutustunnus!! Harjavallan Palvelus- ja Seurakoiraharrastajien iltakokeessa teimme hienon ykköstuloksen, sijoittuen vielä luokkamme toiseksi. Pisteet (190) riittivät paitsi koulariin, myös KP:n. Tukijoukot kotona olivat myös riemussa mukana laittaen valkkarin valmiiksi viilenemään=)

27.5.2007
Elsan viimeinen virallinen näyttely tältä kesältä. Kohta on turkin ajelun aika ja sitten odotellaankin kauan ennen kehään menoa... Tänään Elsa poikkesi Paraisilla kaikkien rotujen näyttelyssä. Loistavien suoritusten putki tuntuu jatkuvan edelleen! Hans Lehtinen päätti antaa junnunartullemme tänään sertin (ensimmäinen sellainen!) sekä sijoittaa tytön vastakkaisen sukupuolen parhaaksi (VSP). Hienoa Elsa!

20.5.2007
Rauma Show 2007 ja RKS:n tokonäytös. Ryhmä nimeltä Lahjattomat esiintyi yleisön iloksi, mukana tottakai Elsa-espanjanvesikoira! Auringon lämmittäessä kivaa oli ja aplodejakin saatiin:) Klikkaa ja katso kuvia
tapahtumasta!

19.5.2007
Elsan ensiesiintyminen virallisessa näyttelyssä. Mietin pitkään, viedäänkö tyttöä edes kehään, koska etutassussa karva on selvästi muita kohtia lyhyempi, johtuen kynsiluun amputaatio-operaatiosta. Eikä tässä vielä kaikki, vaan toisestakin etutassusta löytyy lovi karvapeitteessä siinä kohtaa, missä tippa sijaitsi. Päätimme kuitenkin osallistua, koska näyttelyalue sijaitsee noin 0.5km päässä kotioveltamme. Eikä aivan turhaan mukaan menty! Tänään tyttö saavutti junioriluokassa ensin luokkavoiton (yht.4 perroa kyseisessä luokassa) ja vielä paras narttu-kisassa 2. sijan, joka oikeutti varasertiin! Hieno aloitus, huolimatta hieman hermostuneesta emännästä näyttelyhihnan toisessa päässä...

Elsalla takana aivan loistava viikko! On mölli-agilitystä, mätsäristä, toko-kisasta ja kaikkienrotujen koiranäyttelystä jokaisesta kunnon tuloksia takataskussa! Mielialaa laskee vain yhä enemmän vahvistuva pelko alkavasta valeraskaudesta. Tätä seurataan ja toivotaan kovasti että luulo ei ole tiedon väärti...

17.5.2007
Kevään ensimmäinen punkki on löydetty ja listitty. Mukavampi uutinen on, että Elsa saavutti jälleen YKKÖSTULOKSEN TOKO:sta!!! Sijoituimmepa vielä palkintosijoille, ollen tänään kolmansia ALO-luokassa.

14.5.2007
Tänään oli vuorossa osallistuminen epävirallisiin agilitykilpailuihin. Elsa starttasi möllimedi-luokassa ja ylsi jopa palkintosijoille! Kurjassa vesisateessa likka selviytyi sarjassaan kolmanneksi, radan ainoa virhe tuli huonosta ohjauksesta (kuten yleensä..).

13.5.2007
Elsa osallistui Äitienpäivä-mätsäriin harjoituksen vuoksi (ne ekat "oikeat" näyttelyt lähestyvät). Hieman jännitti miten neito osaa käyttäytyä kehässä, jossa arvostelemassa oli miestuomari. Turhaan jännitin! Pariksi sattui toinen espanjanvesikoira (!). Yhteensä 4 perroa olikin saapunut paikalle. Tänään Elsan rahkeet riittivät ensin punaiseen nauhaan sarjassa isot aikuiset, sitten vielä loppukilpailussa sarjansa toiseen sijaan!=)

8.5.2007
Kennelliiton vahvistamana: lonkat A-A ja kyynäret 0-0. Terve kuin pukki!=)

6.5.2007
Talviturkki on heitetty. Elsa ui ensimmäistä kertaa tänä vuonna, tosin aluksi pienen avun (työntö persuksiin) turvin. Sitten jo kirmasi yhä uudestaan ja uudestaan hakemaan keppiä merestä.

5.5.2007
Elsa sai hyvää harjoitusta, kun osallistuimme mallikoirakkona RKS:n järjestämään liikkeenohjaaja -koulutukseen. Tosin tämän päiväinen suoritus loi lisää paineita tulevaisuuden kisoja ajatellen. Missä on tekemisen into ja virkeä viretila...? Treenipäiväkirjasta tarkemmat kommentit.

3.5.2007
Kentällä riitti vilinää ja vilskettä TOKO-ryhmiin ilmoittautumisen seurauksena. Meidät löytää tulevana kesänä Ilun (Ilkka Sten) kilpailuihin tähtäävien/kilpailevien ryhmästä. Harmi vain, että viikon kahdesta TOKOtreeni-illasta toinen osuu päällekkäin agilityn rataharjoitteluryhmämme kanssa. Ja sitten on vielä yhtenä iltana PK-tottista/treenejä. Ja vielä Sissi-ryhmä. Ja Lahjattomien ryhmässä vierailut. Ounou...=)

29.4.2007
Elsa osallistui Ulvilan palveluskoirat ry:n järjestämään mölli-BH kokeeseen. Mukana oli yhteensä neljä koirakkoa, joista kolme edusti espanjanvesikoiria!=) Perromainen tilaisuus siis!!! Toko- ja kaupunkiosuus kuuluivat molemmat kokeeseen ja oiken hyvää harjoitusta tulevan varalle saimme. Mukavaa oli myös kuulla kommentti läpäisystä (hyväksytty), vaikka vain epävirallisessa kokeessa oltiinkin.

28.4.2007
Täytyy tämäkin dokumentoida, vaikkei merkittävästä tapauksesta kyse olekaan. Elsan (ja samalla Miian) esimmäinen jälki on takana. Lyhyt ja helppo, mutta kuitenkin. Jostain se täytyy aloittaa..

25.4.2007
LISÄÄ TERVEYSTULOKSIA! Osallistuimme RKS:n järjestämään silmä- ja polvitarkastukseen. Eläinlääkäri Tuomas Lillukka tutki Elsan: molemmat ok!=)

23.4.2007
Tikkien poisto!=) Kävimme poistattamassa tikit Koira- ja kissaklinikalla ja eläinlääkärikin tuli vielä katsomaan miltä haava näyttää. Hyvältä vaikutti ja saimme ohjeeksi antaa tikinreikien parantua 3-4päivää (haavan suojaus lialta, rajoitettu liikkuminen). Tämän jälkeen alkaa kadonneiden lihasten metsästys, eli kuntokuuri! Eli positiiviselta tulevaisuus näyttää, pitkästä aikaa!

20.4.2007
LONKKAKUVAUS. Elsa ja Sissi-saksanpaimenkoira reissaavat Kankaanpäähän ell Kari Ventelän vastaanotolle. Elsan lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät Kennelliittoon erinomaisin arvioin: A-A ja 0-0. Upeeta, mahtavaa!=)

12.4.2007
Elsan viedään operoitavaksi Turun Koira- ja Kissaklinikalle. Oikean etujalan kynsiluu amputoidaan, koska kynnen tyviosavauriot ovat laajat. Tikit poistetaan n.12vrk kuluttua, siihen asti antibiootteja ja kipulääkettä naamariin. Ehdoton lepo tikkien poistoon asti, ei hyppimistä (miten sen estää???), lenkkeilyä, vapaana riehumista. Elsa toipuu nukutuksesta ja on kahta enemmän sylivauva. Lähelle pitää päästä, rapsutuksia vaaditaan! Iloisesti jo seuraavana päivänä operaatiosta tyttö toivottaisi meidät lomalta palaajat tervetulleiksi hyppimällä vasten ja kieppumalla kuin hyrrä jaloissa ja sylissä onnesta soikeana. Pienet kiljahdukset välillä vain kertovat tassun kipeän kohdan osuneen johonkin. Hurjan näköinen on tuo jalka kun tassusidosta päivittäin vaihdetaan-> ei ole enää kynttä mitä leikata, ei todellakaan..

5.4.2007
Viikkoa ennen 1v ja 2kk päiväänsä Elsan ensimmäiset juoksut alkavat hoidossa Mouhijärvellä. On näitä odotettukin!

30.3 - 13.4.2007
Elsa on hoidossa "mummolassa". Meidän suunnatessa Italiaan Toscanan auringon alle pariksi viikoksi, jäi Elsa rannalle ruikuttamaan. Topi treenaa Tirreniassa ja Miia pääsi mukaan puhtaasti lomailemaan. Elsa muuttuu metsäläiseksi Mouhijärvellä, Miian vanhempien luona. Elli-staffipentunen pitää huolta, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tule Elsan "lomasta" puuttumaan.

26.3.2007
Kevään ensimmäinen pyöräily suoritettu! Auringonpaisteessa Elsa painoi minkä koivistaan pääsi polkupyörän vieressä. Matka ei tosin päätä huimannut, vaikka vauhti niin tekikin. Yhteensä reilu 1km tuli ralliteltua, vieläpä kahdessä erässä. Välissä iloista menoa vapaana koirapolulla jos jonkinnäköisen karvaisen ystävän kanssa. Ei merkkiäkään hyytymisestä tai ontumisesta/arastelusta, ei edes illalla. Hieno homma!=)

Agilityn kevätpalaveriin tuli myös osallistuttua. Paljon hyödyllistä tietoa kevään ja kesän toiminnasta matkaan tarttui. Ehkäpä jo toukokuussa mekin päästään treenaamaan, katsotaan sitten riittävätkö taidot paremmin rataharjoittelu vai I-luokan koirakoiden ryhmään. Aika näyttää ja sitä aikaa innolla odotetaan!:)

19.3.2007
Ontuva invalidi-Elsa pääsi myöhään illalla Koira- ja Kissaklinikalle nopealla hälytysajalla. Hieman pelotti uusi ympäristö, mutta reippaasti tyttönen kuitenkin käyttäytyi. Ja palveluun olin minäkin erittäin tyytyväinen -kerrankin! Tällä hetkellä Elsaa vaivaa oikean etujalan kynnen infektio, joka parannetaan 3vk antibioottikuurilla. Tämän jälkeen sama varvas operoidaan, koska kynsiluun sidekyhmyn murtuman luunsiru on siirtynyt paikaltaan ja aiheuttaa kovaa kipua liikkuessa. Toipilas nukkuu rauhoitetta pois omassa punkassaan autuaan tietämättömänä tulevista kiekuroista. Hyvä niin:)

10.3.2007
Tänään taas täysin terve ja eläväinen perro meillä. Omituista....

9.3.2007
Itku "pitkästä" ilosta. Eilen ensi kertaa nautin normaalista lenkistä Elsan kanssa ja kuinka ollakaan, tänään koira nilkuttaa. Aamusesta jo varoi tassuaan, iltapäivällä mentiin kolmella jalalla ulkosalla. Suuri harmi ja kurjuus painaa mieltä.

5.3.2007
Elsa aloittaa Kati Häklin Kontaktikoirissa. Pääsimme mukaan tavoitteelliseen toko-ryhmään, jossa kurssimuotoisesti 8:lla kokoontumiskerralla opetellaan opettamaan toko:n avoimenluokan liikkeitä. Ensimmäinen tapaamiskerta sujui hyvin ja innostusta pursuen palasimme uusien harjoitusten kanssa kotiin. Nyt pitää pitää peukut pystyssä ettei niitä juoksuja alkaisi vieläkään kuulumaan seuraavan kahden kuukauden aikana, ettei jouduta pitkälle tauolle tästäkin kivasta...

4.3.2007
Vauhdikas päivä. Aamu alkoi TOKO-kisoilla Tampereella. Harmi vain, etten ollut ottanut huomioon kisapaikan vaikutusta: maneesissa oli notkuva herkkupöytä katettu Elsalle hevosenlannan muodossa... Moni muukin kaksijalkainen oli aliarvioinut tämän luonnontuotteen tehon ja keskeytyksiä sekä hepuleita nähtiin pitkin päivää. Olin ilmoittautunut kahteen eri kisaan, joissa myös eri tuomarit, mutta ajattelin jo ensimmäisen urakan jälkeen minäkin vetäytyä leikistä puhtaalla II-tuloksella (lanta on NIIN HYVÄÄ!). Mutta ken leikkiin ryhtyy... :) Eikä tämä nyt niin vakavaa ole!;) Iltapäivällä pitkä viikonloppu selvästi jo näkyi meissä molemmissa, mutta hymähdellen sisäänpäin taaplasimme tiemme p**skantuoksuiseen III-tulokseen. Voidaan todeta, että kolme kisaa yhdessä viikonlopussa on hieman liikaa pienelle vesiäiselle, kuten myös aloittelevalle ohjaajalleenkin.

Päivän ehdoton huippuhetki oli vesikoiramainen lenkki Pirkanmaan Vesikoirien kanssa. Metsässä riittikin hännän sekä töpön heiluttajaa joka lähtöön! Elsa nautti erityisesti Milli-äipän, Nemo-veljen sekä Pompe-siskon seurasta. Aika konkkarokka!! Mielettömän hyvä uutinen on se, että tuulispäisen menon jälkeenkään Elsa ei nilkuttanut. Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta vapaana sitten murtuman. Toivoa paremmasta näköjään on!

3.3.2007
ELSAN ENSIMMÄINEN YKKÖSTULOS TOKO:N ALOKASLUOKASTA!=)

Järjestyksessä toisessa kisassamme TOKO:lut eivät tosin olleet oman arvioni mukaan parasta mahdollista yhteistoimintaa. Lähes kaikki liikkeet tehtiin mielestäni vähän sinnepäin, verrattuna "normaalitasoomme". Mutta onneksi tarpeeksi liki toivottua suoritusta kuitenkin, kokonaissaldoksi kertyessä 180p;) Erityisen huojentunut ja iloinen olin puhtaasta kympistä luoksepäästävyydessä, tämä kun tuntuu olevan hyvin pelottava liike (ainakin ohjaajalle!). Kuuden viikon vapaanaliikkumiskielto murtuman luutumisen toivossa on myös tehnyt tehtävänsä-> ilman remmiä olisi niin kiva vain viipottaa menemään! Kerran Elsa innostuikin säntäämään täpöt viereisessä kehässä olevaa ruutumerkkiä kohden, eikä paljoa puuttunut ettei sinne asti olisi mennytkin!! Onneksi teki tämän tempauksen koeliikkeiden välissä, ei aikana. Muutenkin keskittyminen ei ollut tytöllä läheskään kohdallaan, mutta annettakoon se pirpanalle anteeksi. Hymyssä suin ja kuono täynnä lihapullaa kuitenkin kotiin lähdettiin!

Illalla touhu ja tohina jatkuivat vanhempieni luona Mouhijärvellä, kun Elsa ja Elli (Hoppingham's Ciar Blathnaid) tutustuivat toisiinsa. Elli on pikkuriikkinen, 10vk vanha staffi-pentu, jonka kanssa Elsalla riitti päänvaivaa pitkälle iltaan meidän jäädessä yökylään.

26.2.2007
Nyt on koira taas suojattu seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Rokotukset käytiin hakemassa ja kiltin eläinlääkärin syöttäessä nameja eivät piikit edes kirpaisseet. Kotimatkalla haettiin eläinkaupasta uusi kongi (musta tällä kertaa..) ja postista Salme Mujusen "Tie Tottelevaisuusvalioksi" -kirja.

24.2.2007
RKS:n vuosikokous, joka sujui hyvässä hengessä. Tämä iltapäivä poiki muutaman mielenkiintoisen jutun, joista lisää myöhemmin, jos toteutumisasteelle päätyvät.

18.2.2007
Hieman erilaiset Sissi-ryhmän treenit.. Elsa istui isoimman osan ajasta joko autossa tai puuhun köytettynä. Paparazzi riehui ja kuvasi tapahtumia. Katso tarkempi kuvaus SISSI-ryhmästä!=)

14.2.2007 Ystävänpäivä
Ihana Elsa ystävämme tänään 1vuotta! ONNEA!:)

13.2.2007
Eläinlääkärissä käynti järjestyi helpotuksekseni puolenpäivän aikoihin. Elsa hyppelehti kolmella jalalla auton kyytiin, mutta tullessaan ulos autosta lekurin pihalla, varasi jo hieman kipeään etutassuunsa. Sisätiloissa Elsa astui jo kunnolla sen päälle, vain hieman varomista jäljellä tasaisella kävellessä. Tosin paikallaan istuessa pitää edelleen tassua ilmassa. Eläinlääkäri arvioi, että kannuksessa ei sittenkään olisi mitään vikaa. Uusinta röntgen - joka taas onnistui ilman rauhoitetta!:)- kertoi, että nivelensisäinen murtuma (lohjennut siru) ei ole lainkaan jatkanut parantumistaan sitten viime kuvien. Pikemminkin saattaa olla inan enemmän syrjällään. Luutuminen ei siis ole sujunut aivan toivotusti. Tosin 4 viikkoa ei vielä ole pitkä aika eläinlääkärin mukaan ja hän uskoi toiveekkaasti luutumisen kuitenkin tapahtuvan, koska kyseessä on näin kevyt koira. Elsa piristyi eläinlääkärissä ollessa entisestään ja olisi tervehtinyt koko talon henkilökuntaa. Hoitolinjana on nyt odottaa kärsivällisesti kaksi viikkoa ja pitää varpaan liikkuminen minimissään. Sitten ollaan saavutettu se paraneminen mikä mahdollista. Jos tämäkään ei auta, amputoidaan varvas:( Minun jatkaessa pitkää päivää työmaalla pääsi Elsa illaksi hoitoon "mummulaan" ja kiitos leikkimisen, rapsutusten, hieronnan, hyvänäpidon, huomion yms. yms. makaa jaloissani nyt väsynyt, mutta selvästi tyytyväinen koiran alku. Ilokseni huomasin, että Kirstin tekemä sukka suojaa varvasta ulkonakin niin, että Elsa ei nilkuttanut. Sisällä tyttö on jo melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Uuvuttava päivä, mutta onneksi päättyi hyvissä merkeissä.

12.2.2007
Tänään tyttö on jo paljon enemmän oma itsensä. Jalka on kovin kipeä, yhtään sille ei varata tukevasta tassusidoksesta huolimatta ja hipaisukin arkaan kohtaan aiheuttaa kiljuntaa, mutta... Häntä heiluu ja likka ryntää töistä palaajaa ovelle vastaan - kolmella jalalla! On hellyydenkipeä ja pihalla nuuskuttelee innoissaan hiirten jälkiä tasapainoillen kolmen tukipisteen varassa. Sisällä mouruaa pyytävästi silmiinkatsoen huomiota osakseen ja on aivan eri otus kuin eilinen itseensä käpertynyt apaattinen toipilas. Paljon parempi näin! Huomenna pääsemme tukijoukkojen avustuksella kesken 12h työpäiväni doctorin vastaanotolle ja toivottavasti saadaan selville mikä mättää ja miten se korjataan.

11.2.2007
KAMALA VIIKKO!

Kaikki oli hyvin torstaihin asti, jolloin jostain käsittämättömästä syystä johtuen Elsa alkoi uudelleen nilkuttaa oikeaa etutassuaan. Elsa on ollut jo n.2vk täysin kivuton ja täynnä energiaa, mitenkään ei käytöksestä olisi voinut huomata että jalassa on vikaa. Mutta torstaina mentiin taas kolmella jalalla. Ihmeparantuminen tapahtui yön aikana ja seuraavat 2,5 päivää tyttö oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Tänään, eli sunnuntaina, aamulla alkoi ripuli ja päivällä jalan nilkutus. Illalla ripuli vaivaa edelleen, mutta on vähenemään päin. Jalka sen sijaan on kuin 3viikkoa sitten; Elsa ei varaa lainkaan sen päälle, kosketus siru-varpaaseen aiheuttaa kiljuntaa, koira on allapäin.. Hyvin alkanut toipuminen on kariutunut täysin. Syytä en tiedä. Puhelinkonsultaatio Elsan äipän omistajan kanssa antoi vahvistusta omille ajatuksilleni. En odota vielä viikkoa kuten eläinlääkäri viimeksi totesi, koska nyt tuntuu jotain olevan pielessä... Huomenna alkaa sellaisen eläinlääkärin metsästys, jonne pääsisi vielä klo.16'sta jälkeen. Ja sitten täytyy selvittää miten ratkaista auto-ongelma, koska Topi on volvon kanssa reissussa koko viikon. Masentavaa!

3.2.2007
Elsa saa uuden majan! Vanhan pedin tuhouduttua traagisesti ripuliepisodissa on Elsa viettänyt yönsä vain torkkupeitto turvanaan. Tänään siihen tuli stoppi, kun Topin äiti tuli apuun ja kehitteli entistä ehomman laiskanlinnan (kts. kuva) tytön iloksi. Kiitos Kirsti!=)

1.2.2007
Kontrolliröntgen osoittaa, että Elsan varvas ei olekaan kunnolla murtunut, vaan varpaasta on revennyt pieni luunsiru. Hyvä uutinen on, että tässä pienessä murtumassa on jo paranemiskudoksen merkkejä. Epämääräisempi uutinen on, että kannuskynnen ylempi nivel saattaa olla sijoiltaan. Hoitona jalkaan on lepo vielä 2viikkoa ja ulkoillessa tukisidos. Hyvällä tuurilla tästä selvitään huomattavasti vähemmällä levolla kuin aluksi epäiltiin, huonommalla tuurilla mietitään mitä kannukselle tehdään...

23.1.2007
Taistelu ripulia vastaan on voitettu. Murtuneen varpaan kanssa on vielä työsarkaa jäljellä!

22.1.2007
Lattia on ripulissa, Elsan punkka on ripulissa, seinät on ripulissa... Yöllä alkanut mahan vetistely ei hellitä. Työpäivä jatkuu kotona kivasti pyykkipäivänä ja aromit tulevat jo rappukäytävässä vastaan. Eläinlääkärin puhelinkonsultaatioon luottaen pistetään maitohappobakteereja kirsuun ja tarkkaillaan tilannetta vielä huomiseen. Olisivatko lääkkeet sotkeneet likan masun vai voiko olla näin huono tuuri ja sairastaa tuplana..?

21.1.2007
Aamu alkoi eläinlääkärireissulla -Poriin. Selvisi, että Elsan etujalan varvas on murtunut:( Päivystävä eläinlääkäri oli todella mukava ja Elsa ei lainkaan mullikoinut, vaikka kovasti jännittikin ja tassuseen sattui. Oli suuri helpotus, että tämän vakavammasta ei kuitenkaan ollut kyse! Nyt "vain" 6-8vk saikkua, minimiliikunta ja voidaan unohtaa agilityn aloittaminen isompien ryhmässä. Tekevälle sattuu.... Plääh.

7.1.2007
Sunnuntaina kello herätti kukonlaulun aikaan ja matka ensimmäisiin virallisiin TOKO-kisoihin voi alkaa!! Hyvä jos silmäystäkään sain yöllä nukuttua, niin paljon jännittää! Tavoite: Pystyä osallistumaan kisoihin jännityksestä huolimatta. Elsan osalta riittää, kunhan pysyy kehässä :). Suunnitelma: 4-5 kisaa "harjoitellaan" tilannetta yms., sitten pitäisi jo tuloksia (mielellään ykkös -sellaisia) alkaa tulla. Koko vuosi on aikaa saada koulutustunnus (TK1). Tämän päivän tulokset näet TOKO-osiosta.

6.1.2007
Volvon nokka kohden Poria körötellään Loppiais- Match Show:n. Parkkihallissa kaikui ja oli muutenkin uutta ja ihmeellistä. Kehän laidalla riitti paljon rapsuttelijoita ja Elsa käyttäytyi mallikelpoisesti! Tästä oli helppo siirtyä kehään "arvosteltavaksi". Maksipentuja oli saapunut paikalle 50kpl, vesikoirapentujakin meidän lisäksi viisi. Tulokset löydät Näyttelyt-osiosta.

17.12.2006
Takana oli viisi harjoituskertaa agilityn alkeiskurssia, kun päätimme kokeilla kisaamista epävirallisessa mölliluokassa... Menomatkalla kisoihin maneesille tyttö päätti hypätä Pitkäjärven hentoiselle jäälle ja näin vesikoira ui joulukuussa. Kisojen tuloksista tarkemmin Agility-osiossa.

8.12.2006
Miian viettäessä työpaikan pikkujoulua Topi "keritsi" Elsan. Juhlista palaajaa odotti kotiovella yllätys, kun Elsa tuli vastaan uudessa rottamaisessa lookissaan! 1,6mm terä teki perrosta kertaheitolla nahkapään. Upeeta, mahtavaa!

14.11.2006
Elsa aloittaa Heidin ohjaamassa agilityn alkeisryhmässä RKS:ssä. Luvassa on kahdeksan agilitymaista kokoontumiskertaa, joiden aikana perehdytään lajin saloihin.

22.10.2006
Eilisestä menestyksestä huumaantuneena ajettiin Ugiin koirakerho Rähmä-Käpälät ry:n järjestämään möllitokoon ja mätsäriin. Mainetta ja kunniaa toi tämäkin reissu ;) mutta mikä tärkeintä, saimme sitä paljon kaivattua kokemusta! Koiramainen viikonloppu!

21.10.2006
Elsa aloitti oikeat näyttelynsä komeasti erkkarissa! Tyttö esitettiin upeasti kasvattajan toimesta ja neiti yllätti saamalla pentuluokassa KP'n! Tuloksista tarkemmin Näyttelyt-osiossa.

Lokakuu 2006
Kotona on kivaa kun ei tarvitse olla yksin! Topi on koko kuukauden sairaslomalla, Elsa erittäin mielissään! Valjaat pyöräilyä varten aina välillä käytössä. Elsan päätä ei huimaa!!!

Syyskuu 2006
Koira tehostetussa siedätyshoidossa vieraiden käpälöintiin. Kiitos pentutokon vetäjällemme, Pippelle, pitkästä pinnasta ja kullan arvoisista harjoituksista! Onneksi koiruuden uhmailu⁄rajojen kokeilu koskee vain vieraita aikuisia henkilöitä. Suuri ego pienessä paketissa.

Elokuu – syyskuu 2006
Mätsäreissä kiertämistä jos jonkinmoisella "menestyksellä". Näyttelyt-sivun alta tarkemmat tulokset. Tarkoituksena oli saada koiruudelle (+handlerille) kokemusta esiintymistilanteista ja mikä tärkeintä, vieraan henkilön kosketuksen sietämisestä. Epätoivo meinasi välillä iskeä, kun koira oli niin pelokas ja uhmakas että... Tuleeko tästä ikinä kehäkettua?!?!

14-16.7.2006
Elsa ensimmäistä kertaa hoidossa! Meidän suunnatessa kesälomareissuun jäi Elsa vanhempieni luokse Mouhijärvelle. Ennakkoluuloistani huolimatta kaikki sujui hienosti ja koira kotiutui päivässä maalaismenoon!

8.7.2006
ELSA OPPI UIMAAN!!! Perropentu 20vk hoksasi vesistöjen juonen. Ja voi sitä uimisen riemua! =) =)

27.6.2006
Toko-ryhmämme jäädessä kuukaudeksi tauolle järjestettiin mölli-tokokisat. Penturyhmästä osallistui yhdeksän koirakkoa kisaan nappulaliigassa. Ensimmäiselle ja toiselle sijalle ylsivät upeasti sakemannipennut Hope sekä Onni. Kolmantena loisti märkä ja kurainen (+kynitty) vesikoirapentu Elsa!

25.6.2006
Punnitus: juhannuksen jälkimainingeissa tyttönen 10,6kg (18vk +5pv).

10.6.2006
Spanieliliiton erikoisnäyttely Tampereella; Elsa turistina mukana. Samaan reissuun yhdistettiin Milli-äipän, Nemo-veljen sekä Pompe-siskon tapaaminen Sarin luona. Ei oikein Elsa ressukka tajunnut kolmikon menosta mitään... Hieman spurtteja irtosi tästäkin vesiäisestä, kun Sari ensin ajeli pentukarvan pois kuumottamasta.

9.6.2006
Elsan toinen rokotus (puuttuvat) sekä sirutus. Hienosti meni!

3.6.2006
Elsa ensimmäistä kertaa merellä 15viikkoisena. Extempore kanoottiretki öiseen aikaan sai kannatusta neidiltä. Saaressa oli kiva etsiä paikan ainoaa pupujussia. Painoa 8,6kg (15vk +3pv).

20-21.5.2006
Rauman kaikkien rotujen koiranäyttely järjestettiin kotimme viereisellä kentällä. Elsa-koiruus pääsi mukaan turistina haistelemaan näyttelytuulia ja ennen kaikkea näkemään vilinää sekä vilskettä.

12.5.2006
Ensimmäinen rokotus 12viikon ikäisenä. Eläinlääkärin vaaka näytti 7,3kg (12vk +3pv). Kotimatkalla poikettiin Miian työpaikalla katsomassa terveyskeskuksen henkilökuntaa. Sylissä Elsalla oli turvallinen olo pää Miian olkapäällä ja tassut kaulan molemmin puolin...

2.5.2006
Koiruus madotetaan ja liitymme jäseniksi Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry:n. Kevään koulutuskausi aloitetaan Susivuoren kentällä tasoryhmiin jakautumisella. Meidät löytää tietenkin penturyhmästä.

1.5.2006
Punnitus: 6kg (10vk +6pv)

17.4.2006
Punnitus: 4,7kg (8vk +6pv)

14.4.2006
Suuntaamme Nummelaan tarkoituksena käydä katsomassa viisi viikkoisia ruskeita perropentuja, sekä siinä sivussa nähdä Tampereelta Marikan luokse matkustanut Elsa-tyttö (jo +8vk). Ja kuinkas kävikään... Ruskeita vesikkoja emme edes nähneet, niin myytyjä olimme tavattuamme Elsan. Katselureissulta koira kainalossa kotiin, kävi siis vanhanaikaisesti! =)

14.2.2006
Ystävänpäivänä Zorrazon Y-pentue syntyy Tampereella Sarin luona. Seitsemän vesikkoa maailmaan saattoi upea äippä Milli ja Pommi -iskä oli tietysti ylpeä tahollaan jälkikasvusta! Myöhemmin jokainen sisarusparvesta löysi uudet kodit eri puolilta maata ja lähtipä yksi poika ihmisten iloksi Norjaan asti.

©Miia Hellsten